Hiljaista haparointia (S, Fred&George)

[Vanilje]

Nimi: Hiljaista haparointia
Kirjoittaja: Vanilje
Ikäraja: Sallittu
Genre: dramaa, pientä synkistelyä, raapale
Paritus/henkilöt: Fred ja George
Vastuuvapaus: Rowling omistaa hahmot, minä vaan lainaan. En saa tuotoksistani rahallista korvausta.
Haasteita: Spurttiraapale II, Ficlet300 (181. Ilma), Vuosi raapalehtien vol. III

A/N: Toivottavasti en spoilaa tätä tekstiä liikaa sanoessani että tämä sijoittuu kirjojen velhosodan jälkeiseen aikaan. Ehkäpä lukemalla tämän pienen raapaleen ymmärrätte vähän ainakin mistä on kyse. Ja jos ette, niin se ehkä sitten vain kertoo siitä etten ole osannut ilmaista ajatuksiani tarpeeksi selvästi.




Hohtava kuusilta väreilee järven lähes yötyynellä pinnalla. Ilmassa leijuu jännittynyt tunnelma. Se saa värähtämään, hipaisee tuolta ja kun käännyt ei olekaan missään. Pihamaa on varjoja täynnä, kahden hahmonkin.

Toinen kuiskaa. ”Fred, eikö täällä olekin hurjan hiljaista?”

”On, on kyllä.”

”Eikö voitaisi mennä kahlaamaan rantaveteen? Aivan kuin viime kesänäkin, muistatko?”

”George, kun minun täytyisi oikeastaan lähteä nyt. Sulje silmäsi.” Ja toinen tottelee. Katsoo ensin veljeään mutta sulkee silmänsä kuitenkin. Kuluu hetki, toinenkin. Poika tuntee viileänkylmän suukon otsallaan - ei kosteaa lainkaan, avaa silmänsä.

Toinen seisoo vielä hänen edessään, viipyy vain hetken. Ja kun George yrittää tavoittaa veljensä hihaa, hänen kätensä haparoi ilmaa.

[Claire]

Mitä ihmettä minulle on tapahtunut, hei ihan oikeasti? Ehkä se johtuu tästä vuorokaudenajasta, ehkä omista ongelmista, ehkä siitä, etten ole päässyt vieläkään Fredin kuolemasta yli (sitä se fiktiivisiin hahmoihin rakastuminen teettää) tai sitten siitä, että tämä fic vain oli niin kaunis (mitä en kyllä epäile laisinkaan, tämä oli ihana!), mutta tuo teksti pani minut ihan oikeasti itkemään. En ole ennen itkenyt näin lyhyitä ficcejä lukiessani, en tiennyt, että se edes on mahdollista, mutta nähtävästi se sitten on. Vau, uusi kokemus. Saat siis itkettämisestäni ihan vapaasti kaiken kunnian ja luvan ylpeillä ! jos siinä nyt ylpeilemisen aihetta hirveästi on, olen muutenkin kamala itkupilli ainakin pidempiä ficcejä lukiessani, että

joo. Mitäs tähän sanoisi, en ole pitkään aikaan kommentoinut ficcejä ja taidot näyttää olevan nyt vähän ruosteessa, eh.

Tämä nyt kuitenkin kosketti minua todella syvältä. Fred/George on paritus, jota ei vain voi olla rakastamatta. Yleensä kaksoset ovatkin hilpeitä ja hassuja, mutta sitten kun Fredin kuolema tulee ilmi... no, kaikki kääntyy nurinpäin. Minusta oli ihanaa, että olit tavallaan pitänyt kaksosten tyylisen puhetavan tässä, vaikka aihe onkin niin surullinen. Oikeasti, en yhtään tiedä mitä sanoisin, tämä sai minut ihan sanattomaksi ja vaikutan täystumpelolta, anteeksi. Yritetään!

Vaikka aihe ei sinänsä olekaan niitä omaperäisimpiä (tai tuo Georgen kaipuu veljeään kohtaan, viimeiset hyvästit), niin olit saanut siitä niin omanlaisesi ja kaunista luettavaa, että tuo aiheen kliseisyys ei kyllä haitannut tippaakaan. Olen itse yrittänyt kirjoittaa tuhat kertaa tuosta aiheesta ja voin ihan suoraan sanoa, että en kyllä koskaan tule onnistumaan yhtä hyvin kuin sinä.

Pidin tosiaan tuosta tavasta, jolla olit tehnyt Georgen vähän lapsenomaiseksi, tuo pikkuinen dialogi noiden kahden välillä vain oli niin ihana! Eniten kuitenkin rakastuin loppuun, jossa siis oikeastaan aloinkin itkemään;  "Ja kun George yrittää tavoittaa veljensä hihaa, hänen kätensä haparoi ilmaa." haparoi ilmaa! Eieieiei, ei saa!

En oikeastaan keksi tähän yhtikäs mitään rakentavaa, joten sinun siis pitänee tyytyä minun osaltani tähän sekaiseen viestiin täynnä itkua ja ihkutusta. Mutta kiitos siis aivan älyttömästi tästä pikkuisesta ficistä, tulen lukemaan tätä läpi yhä uudestaan ja uudestaan, enkä varmasti koskaan tule kyllästymään!

[Vanilje]

Claire, vau, hienoa kuulla että pidit tästä tekstistä noinkin paljon että sain sinut itkemään! Tai siis ei tietenkään sinällään ole kiva että itkit, hienoa siinä oli lähinnä se, että olin saanut tehtyä tästä koskettavan edes jollakin tavalla. Tämä aihe on kyllä tosiaankin melko kliseinen, mutta päätin siitä huolimatta yrittää jotakin tämän ajatuksen pohjalta väsätä. Ihanaa että olin sitten onnistunut tavoitteessani tehdä jotain vähän erilaista. Sitä ehkä vähän yritinkin tämän kanssa. Jotenkin se on minusta niin liikuttava ja surullinenkin ajatus, miten paljon George kaipaa veljeään ja suree tämän kuolemaa vaikka aiemmin kaksoset ovat olleet niin iloisia ja elämänhaluisia. Öää, en oikein osaa muuta enää kommenttiisi vastata kuin että kiitoksia erittäin paljon kommentistasi ja hienoa että tykkäsit!

[flawless]

Voi ei.

Fredin kuolema on mulle vieläkin arka paikka, se on yksi niistä asioista jotka koskettavat mua kerta toisensa jälkeen. Fred vain on niin sympaattinen ja ihana hahmo, että sen kuolema ottaa koville, vaikka kyse onkin puhtaasti fiktiivisestä hahmosta niin silti surettaa. Osuit aika nappiin siis aiheenvalinnalla, tämä on sellainen aihe josta ei tarvitse montaakaan riviä lukea, kun jo kyynelehdin.

Tämä oli surullisella tavalla nätti. Pidin siitä, että toit esille Fredin ja Georgen muistoja tuossa yhdessä kohdassa, tästä näkyi rivien välistä todella vahvasti se, kuinka paljon George veljeään kaipaa. Lisäksi tällaiset harhautukset, joissa lukija jo kuvittelee hahmon olevan paikalla, ja paljastuukin että toinen olikin vain kaipaavan hahmon mielikuvituksen tuotetta, ovat todella koskettavia. Vaikka voihan tuon tietenkin tulkita monella tapaa, mielikuvituksen tuotteeksi, haamuksi, miksi kukin, mutta mun silmin Fred oli paikalla vain Georgen kuvitelmissa. Mikä tekee tästä entistä koskettavamman. Hieno ja hyvin toteutettu käänne, toi tähän lisää tunnetta ja omanlaistaan kauneutta surullisuuden ohella.

Raapaleet ovat ihania, jostain syystä rakastan niitä yli kaiken. On aina yhtä hienoa raapaleen luettuaan huomata, kuinka paljon sataan sanaan todella saa mahtumaan. Raapaleet ovat todellisia taidonnäytteitä, ja olen hurahtanut niihin pahemman kerran. Pisteet kotiin myös siis pituudesta, mielestäni tämä toimi raapaleena oikein hyvin. Pidempi teksti olisi saattanut käydä tylsähköksi, mutta pienessä paketissa tämä toimii erinomaisesti.

Lisäksi oli hienoa, että tämä oli paritukseton. Aina ei tarvita riipaisevaa rakkautta saadakseen tehtyä lukijaan vaikutuksen, tämä oli hyvä esimerkki siitä. Parituksettomat(kin) tekstit ovat ihania.

Oikein isot kiitokset tästä pienestä raapaleesta ♥

[Vanilje]

flawless, on kyllä totta että Georgen kuolema on ficeissä kliseisyydestään huolimatta aina koskettava aihe, varsinkin jos se on toteutettu hyvin. Tosi hienoa siis kuulla, että tämä oli mielestäsi onnistunut! Halusin tehdä tämän parituksettomana, ehkä juuri sen takia, että niin monissa ficeissä on juuri se paritus joka tekee tekstistä riipaisevan. Halusin kuitenkin omiinkin ficceihin jotain vaihtelua, joten päädyin parituksettomaan. Ja osuit ihan oikeaan siinä, kun ajattelit Fredin ikään kuin Georgen mielikuvituksen tuotteeksi - itse ajattelin asian juuri samoin tätä kirjoittaessani. George on vähän tolaltaan veljen kuoleman jälkeen ja tavallaan näkee tämän kun ikävöi toista niin kovasti. Kiitos paljon vielä kauniista kommentistasi. ♥

[Marlena]

Siis tää oli jotain aivan ihanaa luettavaa! En osaa sanoa paljon mitään rakentavaa kritiikkiä, toiset on näköjään kerinnyt jo ensimmäiseksi, mutta jotenkin tää oli vaan just mun tyylistä, tykkäsin nyt oikeesti tosi paljon! 

[Vanilje]

Marlena, oi, paljon kiitoksia kommentistasi, se piristi iltaani ja tulin hyvälle tuulelle. Kiva kun pidit tästä noinkin paljon!

[Odo]

Tämä oli todella kaunis ja surullinen. <3

Fredistä ja Georgesta kertovat ficit ovat ihania ja samoin ne, jotka kertovat sodan jälkeisestä ajasta. Tässä olit yhdistänyt hahmot vielä sodan jälkeenkin surullisella tavalla ja ficin haikea fiilis välittyi lukijallekin. Kuvailu oli kaunista ja dialogi sopi ficciin hyvin; sitä ei ollut liikaa, mutta sen verran, että se toi tunnetta tekstiin.

Olit hienosti hyödyntänyt sanaa ilma ja tämä sopii sanaan todella hyvin. Ainoatakaan virhettä en huomannut ja kokonaisuus oli todella sujuvaa luettavaa. Olit saanut paljon tunnetta raapaleeseen, mikä on upea juttu. Oon aina vähän huono kommentoimaan raapaleita, mutta tämä oli todella hyvä.

Löysin tämän Raapale-piirin kautta ja ihmettelen, miten multa on mennyt näin hieno ficci ihan ohi kokonaan. Onneksi löysin. (:

Kiitos tästä <3