Title: Gone forbidden love/Alentuneet kiellettyyn rakkauteen
Genre: Horror/romance/drama
Ship: LuciusxSnape
K11
Disclaimer: Rowlingin hahmoilla leikkiessä ~ Hermione
Lucius käveli hitain ja lyhyin askelin kartanoaan kohti, häntä ei kiinnostanut mennä sinne ollenkaan. Se oli ensimmäinen kerta hänen elämässään kun häntä ei kiinnostanut mennä omaan kotiinsa. Lucius ei halunnut nähdä Narcissan kasvoja silloin kun tiedosti pettävänsä tunteellisesti ennen niin rakastamaansa naista. Lucius saattoi olla kolea ja hieman ilkeä, mutta hän ei halunnut kohdata vaimonsa kaipaavia silmiä ja niitten tuskaista odottavaa ilmettä.
Lucius oli viimeaikoina milloin milläkin virikkeillä ja tekosyillä kartellut kotona olemista ja selitellyt poissaolojaan. Draco alkoi olemaan utelias ja ehkä hieman ylimielisestikin kuvitteli, että Malfoyden asema pimeyden Lordin silmissä oli kasvanut. Jos Lordi saisi ikinä tietää niin Luciuksen seikkailut luultavasti tuhoaisivat hänen perheensä sillä Voldemort ei voiut sietää jästejä, kuraverisiä, eikä homoja.
Lucius karaisi kurkkuaan hermostuneesti. Kielletty rakkaus oli kiehtovaa ja silti niin pelottavaa ja riski altista. Lucius pysähtyi ovelle, veti syvään henkeä sisään ja avasi oven. "Olen kotona" Hän ilmoitti. Ääni tuntui oudolta, ihan kuin puhuja olisi ollut joku muu kuin hän itse. Kenen kotona? Tämä ei tuntunut kodilta. Täällä ei tuoksunut taikaliemien lumoava tuoksu, eikä täällä ollut kansioita eri oppilaiden kokeista ja arvosteluista. Suurin häiritsevä tekijä oli, ettei täällä ollut Severus Kalkarosta istumassa nojatuolissa lukemassa päivän profeettaa ja sitten pikkuhiljaa siirtämässä katsettaan Luciukseen.
Voisi kuvitella että Lucius olisi niellyt lemmenjuomaa, mutta tunteet olivat aidot. Aidommat kuin Narcissaa kohtaan. Se oli yhtäaikaa ironista, kauheaa ja outoa. Lucius ikinä kuvitellut että voisin rakastaa ketään niinkuin hän rakastaa Narcissaa. Tai oli rakastanut. Viimeaikoina hän oli tuntenut vain suurta ärtymystä ja outoa inhoa Narcissaa kohtaan.
Narcissa seisoi siinä hänen edessään silmän aluset mustina ja silmät punertavina ja vetisinä, hän näytti laihtuneen paljon. Kylkiluut sojottivat näkyvillä ja ennen hänen päällään niin täydellisesti istunut kaapu, näytti nyt kymmentä kokoa liian isolta. Lucius järkyttyi näkemästään. Välittihän hän toki Narcissasta vaikka tunteet olivatkin viimeaikoina muuttuneet. Draco kurkisti äitinsä selän takaa. Pojan silmät olivat yhtä punaiset ja vetiset kuin Narcissalla ja näytti siltä kuin tämä nukahtaisi millä hetkellä hyvänsä.
Pieni kyynel valui Narcissan vasemmasta silmästä ja sitten kohta toinenkin. Pian kyyneleitä virtasi vuolaasti ja Narcissa painoi katseensa maahan. Draco tarttui äitiään kädestä ja katsoi tätä varovaisen lohduttavasti. Lucius ei tajunnut mitä oli meneillään. "Olisit......." Narcissa koitti nyyhkiä "Olisit ollut varovaisempi.........luulin........luulin sinua uskolliseksi..." Tässä vaiheessa Narcissa menetti kokonaan itse hillintänsä ja rupesi nyyhkyttämään kunnolla "Kunnolliseksi.......aviomieheksi" Narcissa koitti pyyhkiä kyyneleitä hihaansa, mutta ainut ero oli että nyt hänen hihansakin olivat märät kyynelistä. Draco oli toivottoman ja hieman kiusaantuneen näköinen ja vilkaisi Luciusta.
Huomasiko Lucius kenties pientä sääliä poikansa ilmeessä? Mitä oli tekeillään? "He tietävät" Narcissa parahti "Pimeän lordi tietää" hän nyyhkytti ja katsoi Lciukseen joka oli ymmällään. "Bellatrix näki sinut ja Kalkaroksen" Hän ulvahti ja polvistui maahan "Ne tulevat...tulevat millä hetkellä hyvänsä.....hän lähettää jonkun surmaamaan kelvottomat alaisensa ja heidän perheensä" Narcissa oli todella tuskaisen näköinen ja Lucius tajusi kuinka vihainen Narcissa hänelle olikaan, jos Narcissa ja Draco kuolisiva,t se olisi hänen vikansa. Hän tunsi pientä järkytystä ja pakokuhua, kun pimeyden Lordi päätti tappaa hän tappoi, eikä kukaan päässyt pakoon.
Tässäkö tämä oli? Näinkö pian Luciuksen ja tämän perheen ja Luciuksen rakastaman severuksen elämä loppuisi? Vain koska Voldemort määräsi niin? Lucius ei suostunut hyväksymään asiaa. Hän ei pystynyt kuvittelemaan kenenkään heistä kuolevan. Täytyisi olla keino. Oli pakko olla keino estää tämä kaikki. Narcissa ja Draco..hehän olivat viattomia, he eivät olleet tehneet mitään väärin. Kai Lordi heitä armahtaisi? Lucius tiesi ettei se ollut totta mutta halusi uskotella itselleen että hänen perheensä oli turvassa ja kaikki olisi hyvin.
"Paetkaa" Sanoi Lucius karhealla äänellä. "Paetkaa kauas. Niin kauas kun pääsette" Enempää sanomatta hän jätti lohduttoman Narcissan ja poikansa eteiseen ja palasi Kalkaroksen luokse. Hän halusi nähdä tämän vielä kerran ja suudella tätä kaikella intohimollaan ennen kuolemaansa, hän tahtoi käpertyä Severuksen syliin ja kuunnella tämän puhetta. Hän haluaisi kuolla onnellisena, vaikka Voldemort tappaisikin hänet, hän ei voisi pilata Luciuksen onnea ja niin hän tulisi elämään ja kuolemaan onnellisena, kuolemaan rakkautensa puolesta.
