4. luku
Aamulla Remus laskeutui portaita pitkin oleskeluhuoneeseen. Hän oli herännyt ensimmäisenä tai niinhän ainakin luuli.
Oleskeluhuoneen sohvatuolilla istui Amanda puoli unessa. Remus meni hänen viereensä istumaan. Hän upotti arpiset kätensä Amandan kullan värisiin hiuksiin. "Milloin minä kerron sinulle salaisuuteni?" Remus kuiskasi luulien, että Amanda ei kuule.
"Minkä salaisuuden?" Amanda kysyi yhtäkkiä uteliaana. "Onko jotain, mitä en tiedä sinusta?".
"Ei, ei ole."
"Kyllähän on! Minä kuulin, mitä sä sanoit. Etkö sinä luota minuun?"
"Luotan minä, mutta en ole vielä valmis kertomaan", Remus sanoi surullisesti.
"Niin varmaan", Amanda sanoi kiukkuisesti ja lähti tyttöjen makuuhuoneeseen. Remus jäi istumaan sohvalle. "Mitä minä nyt teen?" hän ajatteli, "en halua menettää häntä".
"Huomenta, Kuutamo."
Remus siirsi katseensa portaikkoon. "Ai, huomenta." Sirius se sieltä tuli, tummat hiukset pörrössä.
"Ei nyt sentään tarvi hyppiä riemusta", Sirius sanoi virnuillen.
"Sori, ei ollu tarkoitus", Remus käänsi katseensa takaisin takan tuleen.
"Mikä nyt on? Ei oo sun tapaista olla huonolla tuulella aamulla. Onko naishuolia?" Sirius kyseli myötätuntoisesti.
"Osuit naulan kantaan."
"No, kerro. Ei ole hyvä pitää tuollaisia asioita omana tietona liian kauan."
"Ei mitään vakavaa", Remus valehteli. "Pikku riita vain Amandan kanssa."
"Liittyykö riita "karvaiseen ongelmaasi"? Kerroitko viimein Amandalle? Sirius tiedusteli.
"Liittyy se, mut en kertonut sitä. Ja juuri sen takia Amanda luulee, etten luota häneen."
"Ymmärrän. Minun neuvoni on, että kerrot hänelle pian."
"Jep, täytyy odottaa sopivaa hetkeä", Remus sanoi jo hieman piristyneenä.
Aamupalalla Amanda oli kuin ei huomaisi Remusta ja se teki Remuksen olon entistä kurjemmaksi. Hän meni myös istumaan muodonmuutostunnilla hänen viereensä, mutta Amanda lähti heti toiselle puolelle luokkaa.
Jamesillä ja Siriuksella ei mennyt sen paremmin. Lily ja tuntematon tyttö, jonka nimi oli juorujen mukaan Veronika eivät kiinnittäneet mitään huomiota kelmeihin.
"Mä en kestä enään", Sirius julisti päivällisellä. "Miks meillä kaikilla menee näin huonosti naisten kanssa?"
Muut kohauttivat vain olkapäitään. Minuutin hiljaisuuden jälkeen James pomppasi pystyyn ja sanoi: "Minä menen nyt selvittämään tämän jutun Lilyn kanssa!"
Ja niin James käveli Lilyn luokse. "Minulla on sinulle asiaa."
"No minullapa ei ole sinulle", Lily vastasi koppavasti.
"Älä jaksa enään! Minä tiedän, että sinä tykkäät minusta ainakin vähän, sillä minä ainakin rakastan sinua niin paljon, että voisin kuolla puolestasi!" James huusi. Muut oppilaat kääntyivät katsomaan tätä esitystä.
Lily istui hiljaa paikallaan. Hän ei voinut uskoa, että James oli juuri sanonut rakastavansa häntä ja vielä julkisesti huutaen.
"Minä..Minä en tiedä, mitä sanoisin", Lily kuiskasi pidätellen ilonkyyneleitä. Lily nousi ylös ja ryntäsi James syliin. James oli yllättynyt tästä hellyyden osoituksesta.
Koko Suuren Salin väki alkoi taputtamaan nuorelle parille.
"Niin minäkin rakastan sinua", Lily kuiskasi Jamesin korvaan.
Illalla oleskeluhuoneen takkatulen ääressä James ja Lily istuivat toisiinsa liimautuineina. Sirius katsoi heitä inhoten. Ei sen takia, että hän ei tykkäisi pusuttelusta, mutta hän oli kateellinen Jamesille, koska hän oli saanut Lilyn takaisin ja Sirius ei ollut edistynyt yhtään Veronikan suhteen.
Remus taas yritti lukea Pimeydenvoimiltasuojautumisen-kirjaa, mutta hänen oli vaikea keskittyä, sillä hänen ajatuksensa harhaili Amandassa. "Äääh, turha vaiva", Remus sanoi pikaisesti ja heitti kirjan lattialle.
Amanda huomasi tuon kirjan heiton. Hänen teki mieli mennä Remuksen luo ja halata häntä, mutta hän ei halunnut antaa Remukselle periksi. "Voimme taas olla yhdessä, kun hän luottaa minuun sen verran, että kertoo salaisuutensa minulle", Amanda sanoi itsekseen.
Samaan aikaan Sirius käveli Amandan ohi ja kuuli nämä sanat.
Sirius kipitti nopeasti Remuksen luokse ja kertoi, mitä oli kuullut.
Remuksen ilme kirkastui heti. "Nyt minä teen sen, kerron hänelle", Remus sanoi itsevarmuutta uhkuen.
Remus käveli Amandan luokse, otti tätä kädestä kiinni ja veti hänet mukanaan poikien makuuhuoneeseen. Amanda oli ihan ymmällään, mutta ei laittanut vastaankaan.
Kun he olivat päässeet ylös, Remus ajoi Peterin pois. Amanda oli sillä välin istunut Remuksen sängylle. Remus istui hänen viereensä.
"Sinä siis halusit tietää salaisuuteni?."
"Kyllä." Amanda vastasi hymyillen.
"No tässä se tulee..." Remus veti syvään henkeä. "Minä olen ihmissusi." Remus tarkkaili Amandan reaktiota.
Ensiksi Amanda näytti yllättyneeltä, mutta hänen ilmeensä muuttui vähitellen ymmärtäväiseksi.
"Olen otettu, että kerroit noin henkilökohtaisen asian minulle."
"Eikö se haittaa sinua?" Remus kysyi yllättyneenä.
"Ei tietenkään. Minä rakastan sinua, eikä muulla ole väliä."
Remus tunsi kiven tipahtavan sydämmeltään. Hän suuteli pehmeästi Amandaa. "Samat sanat", Remus sanoi kelmimäisesti virnuillen.
Sirius istui yksin oleskeluhuoneessa. Hän oli saattanut Remuksen ja Amandan takaisin yhteen, mutta omia asioitaan hän ei saanut kuntoon. "Kaikki muut ovat saaneet rinnalleen rakastamansa tytön, paitsi minä Sirius Musta."
Sirius kuuli portaikosta askelten ääniä. Hän ei edes viitsinyt katsoa, kuka se oli. Vasta kun joku istui viereiseen sohvaan, hän katsoi. Se joku oli Veronika.
He istuivat vaitonaisina jonkun aikaa. Lopulta Veronika sanoi: "En saanut unta."
"Ai."
"Voin kyllä mennä takaisin, jos häiritsen sinua.''
"Ei tarvitse, kyllä seura kelpaa."
Taas seurasi pitkä hiljaisuus, lopulta Veronika katkaisi sen. "Oon ollu sulle aika paskamainen, sori. Mun on vaan vaikea luottaa ylipäätään miehiin."
"Aijaa, ei se mitään", Sirius sanoi jo hieman piristyneenä.
"Oikeesti mä tykkään susta."
Sirius katsoi Veronikaa ihmeissään. Onko tämä muka se sama tyttö, joka ei uhrannut ajatustakaan hänelle?
"Mäki tykkään susta."
Aamulla he heräsivät sylikkäin.
Kuukausi myöhemmin:
Remus ja Amanda ovat yhä onnellisesti yhdessä ilman mitään salaisuuksia.
James ja Lily ovat menneet kihloihin ja Lily odottaa lasta.
Sirius taas.. No Sirius on poikamies. He erosivat Veronikan kanssa parin viikon päästä. Veronika ei vain kestänyt Siriuksen kelmimäistä luonnetta. Siriusta on vaikea sitoa parisuhteen kahleisiin.
Mutta mitä tässä enään voisi sanoa kuin sen, että Kaikki Rakastavat Kelmejä!
Kommenttia, kiitos <3
