A/N: Tässä on kestänyt, eikä luku ole kovinkaan pitkä, mutta ainakin jotain.
2. luku, jossa koetaan ensimmäinen koetus
Aamu valkeni kirkkaana, linnut lauloivat ja Lee hakkasi Georgen avustukselle Frediä, jotta tämä nousisi ylös ja menisi aamupalalle.
"En tahdo! Nukuttaa vielä ja puuro on pahaa-aa-aa!" Fred huusi kuin Dudley Dursley.
"Ensimmäinen koetus on tänään. Sinun täytyy syödä, että jaksat. Mieti Angelinan raivoa, jos pilaat Tylypahkan maineen!" muistutti George veljeään.
Kuten arvaatte, lähti Fred kiltisti aamupalalle, söi puuronsa ja pekoninsa, mietti, mitä joutuisi kohtaamaan ja tajusi, ettei häntä jännittänyt yhtään. Hän rakasti esiintymistä. Yleensä yleisönä oli pelkkä Tylypahka, mutta nyt Taikaministeriö ja muut silmäätekevät saisivat nähdä hänen kykyjään.
Fred virnisti pöydän toisella puolella istuvalle Georgelle, läppäsi kättä vieressään istuvan Leen kanssa, suuteli syliinsä ilmestynyttä Angelinaa ja taputti ohi menessään Colin Creeveytä olalle. Tämä esitys ei unohtuisi koskaan. Keneltäkään (mitä merkitystä oli sillä, ettei hän vielä tiennyt mitä koetuksessa piti tehdä?).
~*~
Kaikki kolme kilpailijaa seisoivat ringissä keskellä huispauskenttää. Jokainen puristi käsissään taikasauvaa rystyset valkoisina. Tai siis, kaikki paitsi Fred, joka leikitteli taikasauvallaan ja näytti äärimmäisen pitkästyneeltä. Mitä siitä, että sadat silmäparit tuijottivat häntä? Merlin sentään, sehän oli suuri kunnia!
Ludo Bagman saapui areenalle päällään turkoosi kaapu, joka näytti siltä kuin siinä olisi korsetti. Ludon (paheet) tuntien se oli hyvin mahdollista. Ludo taikoi äänensä kuuluvammaksi, ja alkoi selittää koetusta.
"Nämä kolme hurmaavaa kilpailijaa saavat kohdata myyttisiä petoja, mörköjä ja taikaolentoja tälle kentälle rakennetussa rinnakkaistodellisuuden tapaisessa! Heidän tehtävänsä on yrittää löytää paluuportaali. Näette koko ajan mitä tapahtuu, mutta kilpailijat eivät näe teitä! Jos joku kilpailija joutuu pulaan, rientää opettaja paikalle pelastamaan tilanteen.Kilpalijat lähtevät yhtä aikaa, mutta suoritukset näytetään vielä varsinaisen koetuksen jälkeen tuolta suurelta valkokankaalta erikseen, jotta kilpailijatkin voivat nähdä tapahtumat! Kaikki taiat toimivat niin kuin pitääkin, eli toinen todellisuus ei vaikuta niihin. Pidemmittä puheitta siis, herrat Weasley ja Krum, neiti Delacour, tätä tietä olkaa hyvä."
Yleisö taputti villisti ja George hoilasi Leen kanssa jotakin, mikä kuulosti suunnilleen Tylypahkan laululta, mutta jonka sanat olivat hieman muunnellut;
Tyly tyly tyly tyly Tylypahka,
tahdomme Fredin voittavan,
oommepa köyhiä komistuksia
tai rikkaita rumiluksia.
Täyttää jollakin kilisevällä
voisit tämänkin taskun,
sillä kärpäsenraadot ja nöyhtä valtaa
kohta tyhjän lompakon.
Siis kaljuunoita voita paljon,
köyhyytemme poista,
parhaasi tee, me teemme myös,
vaikka välillä menisi pieleen.
Kentällä Fred hymyili. Hän tekisi parhaansa, totta vieköön! Mutta nyt oli aika astua tuntemattomaan paikkaan, älliä vaativiin kiperiin eläintenkäsittelypulmiin, juosta kohti vaaroja syli avoinna. Unelmat auttaisivat pysymään pystyssä, pilailupuoti oli enää parin askeleen päässä.
~*~
Fred, Fleur ja Viktor olivat tuskin työntäneet toisen jalkansa sinimustana sykkivän spiraalin läpi, kun he jo löysivät itsensä jostakin kovasti marsilaisviidakkoa muistuttavasta paikasta. Maa oli punaruskeaa ja pölyistä, mutta siellä täällä kasvoi reheviä heinätupsuja, väriltään violetteja. Erilaiset kummalliset, kyhmyiset ja käkkyrärunkoiset puut muodostivat tiheän, mutta helposti läpäistävän metsikön. Puiden oksilla kiemurteli kauniskukkaisia köynnöskasveja ja niiden kukissa surrasivat värikkäät koppakuoriaiset. Paikka oli hyvin kaunis, mutta piilevä vaara kuiski viekoittelevasti kolmikon korvissa. Oli aika lähteä eri teille, Fred pojoiseen, Fleur etelään ja Viktor itään.
~*~
"Raowwrrr! Krlumm slerhhua!.............Pthyi! Hgei gtyvfiää!"
Fred kuunteli tarkkaavaisena jonkin pedon kiukuttelua. Vuosikausia hän oli treenannut mielialojen tulkitsemista äänestä (Mollyn avustuksella), ja nyt se vihdoin tuotti toivottua tulosta. Tuo vielä näkymättömissä oleva peto ei selvästikään pitänyt äsken saalistamastaan ruoasta. Nälkäiset pedot ovat niitä kaikkein pahimpia, joten Fred katsoi parhaaksi liueta paikan päältä ja etsiä toinen peto voitettavaksi. Ooh, ja tällä kertaa mielummin sellainen, joka olisi juuri syönyt.
Oli kulunut jo noin viisi minuuttia kisakolmikon teiden eroamisesta, ja Fred suorastaan janosi toimintaa. Ehkä olisi sittenkin pitänyt jäädä tappelemaan äskeisen otuksen kanssa. No, kai jotakin ilmaantuisi jossakin vaiheessa niin pääsisi vähän harjoittamaan sitä mitä kaksoset kuitsuivat `tappavan hauskaksi magiaksi`.
Ja tuskin kului minuuttiakaan, kun Fred näki harvinaisen ruman peikon rynnistävän itseään kohti. Peikon nenästä valui vihreää limaa, sen turkki oli kuin Dumbledoren parta harjaamattomana ja sen silmistä paistoi suunnaton rakkaudenkaipuu. Peikko ääntelikin kuin liikaa siirappia vetänyt Malfoy.
"Öhm. Tuotah tota noin. Mitäs tässä keksisi? Ööööööööö Kautta likaisten varpaitteni!" Fred huusi juuri kun peikko oli halaamassa häntä. Peikko jähmettyi paikoilleen ja alkoi voihkia ja huohottaa ja sen silmät lasittuivat. Fred oli loitsinut Röllikirouksen, joka sai erittäin tyhmät ihmiset näkemään vähäpukeisia metsänhenkiä ympärillään. Alunperin loitsu oli kehitetty Crabbelle ja Goylelle, mutta se toimi näköjään myös peikkoihin.
Fred kuljeksi ympäriinsä vielä tunnin, kohtasi muutaman minotauroksen ja yhden menninkäisen, mutta muuten oli hiljaista. Sillä eihän kauniita seireeneitä laskettu hirviöihin? Oli miten oli, Fredin jäljiltä minotaurokset ratkesivat juomaan (muistutus itselle: älä ärsytä kaksosia, jos et halua viettää seuraavaa 20 vuotta selibaatissa), menninkäinen lopetti uhkapelaamisen (kuka olisi uskonut, että köyhä pojankloppi osaisi huijata pokerissa ja voittaa sulmun alkupanoksella 100 kaljuunaa?) ja seireeneistä tuli Welhowitsien vakiasiakkaita ("Valikoimissamme on lemmenjuomaa, pilailukosmetologiaa, päiväuniloitsuja...").
Lopulta hän pääsi portaalille. Se oli yhtä epämääräisen sinimusta kuin aiempikin spiraali, mutta se ei sykkinyt samalla tavalla. Fred hyppäsi siitä läpi ja päätyi huispauskentälle, hän oli ensimmäinen ja aploodit sen mukaiset. Hetken kuluttua ilmestyi Fleur ja hänen perässään Viktor. Fred sai 42, Fleur 35 ja Viktor 33 pistettä. Tuomarien mielestä jotkut Fredin loitsuista olivat liian traumaattisia alaikäisille, mikä tietenkin vähensi pisteitä.
~*~
"Voi Fred sinä voitit ne! Nyt mennään pitämään omat bileemme tuolla makuusalissa."
"Oi, Ang, mahtava idea. Ei kai haittaa jos testaamme samalla nämä uudet kuvioidut kondomit?"
"...No jos olet varma etten tule raskaaksi..."
Ja niin kaksi hahmoa häipyivät juhlivien Rohkelikkojen luota yksityisbileisiin, joiden ainoa ulkopuolinen todistaja, rupikonna Trevor, oli seuraavan viikon kolme astetta normaalia vaaleampi ja alkoi täristä peloissaan aina kun näki kaksi ihmistä lähekkäin.
A/N: Comments?
