Söpöää. Luin juuri George/Harrya ja ties mitä muutakin jo tänään, joten kiva siirtyä nyt seuraavaksi tämän parituksen pariin. Fred/Harry on selkeästi hyvin erilainen kuin George/Harry, varsinkin kun jälkimmäisessä on usein enemmän sitä sodanjälkeisyyttä ja Fredin puuttumista mukana, ja tämä tuntui vuorostaan jotenkin hyvin toiveikkaalta ja onnelliselta. Ainoa kohta, josta en kuvailussa pitänyt, oli tuo kylmässä takin kietominen paremmin ympärille. Okei, niin tehdään aina, mutta se on jo turhan kliseistä ja siksi rikkoi hieman tunnelmaa. Ei kuitenkaan liikaa, ja koko ajan pysyi sellainen hengitystä pidättelevä ja vähän jännittynyt, sopivasti latautunut olotila. Kaksikon vähäsen hiipuneita välejä kuvailtiin juuri sopivalla tavalla.
En ihan hahmottanut, missä aikakaudessa mentiin, mutta oletin jotain sensuuntaista, että ehkäpä kuitenkin jossain sodanjälkeen AU:na, ja pidin siitä, miten hahmoja tässä olit kuvaillut. Talvipakkanen ja kaikki tuollainen vähän raikas kylmyys kertoi, että oli vähän jäistä ja etäistä, erilaista, mutta sitten loppu kuitenkin sulatti vähän jäätä. Harryn ahdistuneempi olotila saattoi johtua joko erosta tai muusta tapahtuneesta tai molemmista, ja se sopi hyvin, sillä Harryn pystyy hyvin kuvittelemaan sortumaan lopulta sen kaiken paineen alla ja tuntemaan itsensä hyvinkin yksinäiseksi. Sinänsä aika suupielet alas vetävä fic ainakin, mutta onneksi kaikki kääntyi vähän paremmaksi. Tuo loppu nimittäin tuntui todella suloiselta, sellaiselta, että oli vielä paljonkin selvitettävää (ja tämä sai myös haluamaan lisää, enemmän näiden historiasta, mitä tapahtui, miksi, kaikkea sellaista, ja sellaisen mielenkiinnon herääminen on kyllä ehdottomasti hyvä juttu!) ja ettei kaikki ollut vielä ihan selkeää ja onnellista, mutta että parempaan päin oltaisiin menossa. Että kaikki selviäisi vielä.
Tästä tuli tavallaan surumielinen mutta toisaalta aika onnellinen, oikeastaan hyvin levollinen olo, ja kun alussa kerrottiin kutsuvasta savupiipusta ja kaikesta, niin tuli juuri sellainen olo että haluaisi mennä jonnekin tuollaiseen paikkaan itsekin. Tosi nättiä, kiitos paljon!