Nimi: Tylsä, hullu vai noita?
Kirjoittaja: Effect
Ikäraja: Sallittu
Päähenkilö: Hermione Granger
Yhteenveto: Kolme raapaletta Hermionen elämästä ennen Tylypahkaa.
Vastuuvapaus: Hermione ja tämän vanhemmat Rowlingin kädenjälkeä.
A/N: Tosiaan, tämä on ensimmäinen ficcini. En halunnut haukata liian isoa palaa, joten aloitin tällaisilla kevyillä raapaleilla. Ties vaikka saisin traumat kirjoittamisesta. ;-D Kommentit ja palaute on tosi toivottavia, eli toivottavasti jaksatte lukea & sanoa jotain :-)!
Tylsä, hullu vai noita?
Tylsä, 100 sanaaKaunis kevätsää oli houkutellut päiväkodin lapset askeettiseen puistoon. Pieni kiharapäinen tyttö ja häntä vähän vanhempi poika olivat vallanneet ainoat keinut.
"Osaatko keinua näin lujaa, Mione?", nauroi poika. Hänen vauhtinsa yltyi, pian hän keinuisi maailmanennätysvauhtia.
"Valo Toby, tätit sanoo ettei saa! Voi sattua!"
"Äh, sä oot ihan tylsä. Pilaat aina kaiken."
"En oo! Sulle voi oikeesti käydä lumasti!"
Tobyn keinu pysähtyi ja poika tuli vihaisena Hermionen luo.
"Tästäs saat, tyhmä tyttö." Toby tarttui ketjuihin ja kieräytti keinun ympäri odottaen tytön tippuvan maahan kirkuen. Niin ei kuitenkaan tapahtunut.
"Miten sä siellä yhtäkkiä oot?"
Hämmentynyt Hermione katsoi ystäväänsä kymmenen metrin päästä täysin vahingoittumattomana.
Hullu, 100 sanaa"Äiti, isä, se tapahtui taas!"
Grangerit katsahtivat vaivihkaa toisiaan, mutta se ei jäänyt tarkalta Hermionelta huomaamatta.
"Te ajattelette, että minä olen hullu! Minä en valehtele! Heidän typerät helynsä vain olivat muuttuneet kirjoiksi, vannon etten koskenutkaan–"
"Hermione-kulta, me ymmärrämme. Sinulla on vaikeaa–"
"Minä menen lukemaan Platonia! Hänellä on sentään järkeä päässä!", huusi raivostunut 8-vuotias juosten huoneeseensa ennen kuin kumpikaan vanhemmista ehti avata suutaan, ja paukautti oven kiinni.
"Perhosten kanssa leikkimisen ja korkeat hypyt vielä ymmärrämme, nehän voi laittaa lapsen liioittelun piikkiin. Tämä on kuitenkin vähän liikaa."
"Mitä meidän sitten pitäisi tehdä?", kysyi rouva Granger huolestuneen näköisenä.
"En tiedä, kulta, en tiedä."
Noita, 150 sanaaGrangerien keittiössä vietettiin varsin tavallista kesäaamua. Rouva Granger paisteli munia perheelleen ja herra Granger etsiskeli kiireisenä puhtaita sukkia herättyään vahingossa liian myöhään. Hermione oli onnistunut löytämään ainakin kymmenen kiloa painavan opuksen ja luki sitä nyt ahnaasti ruokapöydässä, puolisyöty paahtoleipä suussaan.
Postiluukku kilahti. Herra Granger jupisi itsekseen laskuista kun rouva Granger huusi eteisestiä: "Hermione, postia sinulle!"
"Minulleko? Voitinkohan "Vuoden nuori matemaatikko" -palkinnon?" Hermione pohti ottaen kirjekuoren äidiltään. "Ne sanoivat tuloksien tulevan heinäkuussa…"
Hermione ehti lukea ensimmäisen lauseen ennen kiljahdusta ja pergamentin pudottamista.
Hermionen äiti syöksähti tyttärensä luo huolestuneena ja isä kumartui poimimaan kirjeen. Hän luki kirjettä kulmat rutussa suu ammollaan.
"Si-siinä lukee että olen… no-noita", Hermione änkytti.
"Noita! Ei noin sanota pikkutytöstäni. Anna se kirje!" rouva Granger tuohtui.
"Odota, kulta. Tämä on kutsu taikakouluun."
"Taikakoulu tai ei, noita on rumasti sanottu!"
"Mutta kulta, siinä luki…"
Vanhempiensa sanaillessa Hermione nappasi kirjeen takaisin itselleen. Kulmiaan kurtistaen hän mietti, voisikohan hän oikeasti olla noita.