Nimi: Paperimuistoja
Kirjoittanut: minä c:
Ikäsuositus: K11
Fandom: Doctor Who
Paritus: no tulkittavissa oleva Theta/Koschei ja no, kun spin-off on, niin ilmiselvästi Tohtori/Mestaria vanhemmalla iällä pakko lisätä.
Tyylilajit: tavallaan haikea angst, sanoisin. Ja ehkä tavallaan vaan normifiilistely? Ei mitään raskasta, mutta aika haikea fic.
Varoitukset: viinin liiallinen juonti, ehkä aivan aivan aivan minimaalinen viittaus seksiin, jos joku haluaa sen siinä nähdä ja pikkiriikkinen astun päällesi-väkivalta
Disclaimer: en omista mitään BBC'lle kuuluvaa eli fandomin MITÄÄN, leikin vain. Myöskään en omista mitään, mitä cooperaur on ficissään tuottanut. Tämä on spin-off, eli fanfictiota fanfictionin inspiroimana. Luvan olen saanut tämän julkaisuun itse cooperaurilta. En saa rahaa tästä mitenkään enkä minkäänlaista muutakaan palkkiota. Paitsi hyvän mielen, mutta en tiedä onko se mitenkään lain edessä noteerattava palkkio joten... Anygays. En omista mitään, joka muiden henkiseksi omaisuudeksi on tunnustettavaa.
A/N: jotenka niin. Hei o/ tämä on spin-off
Darth Vadelmartinin mitä mahtavimpaan ficciin
Lämmintä paperia (S), joka kannattaa ihan oikeasti käydä lukemassa ja ahh niin. Tästä saa paljon erilaisemmat feelsit kun sen lukee, vaikka onhan tämä luettavissa jo ilmankin. Suosittelen kuitenkin syvästi tuon Martin tuotoksen lukemista, koska sehän oli tämän inspiraationa ja esikuvana ja se on tavallaan tähän tulevaisuus. Mutta niin. Tosiaan. Winkwink en toki mainosta mutta jee. Nyt kun on tämä käyty läpi, voimme siirtyä siihen, missä julistan tämän ficin virallisesti
Darth Vadelmartille omistetuksi, koska a) se on aivan supermahtava kirjoittaja, kirjoittajabro ja en edes, b) tää on spin-off sen ficciin? ja viimeisenä c) tää on mun kosto sen feeeeels-aiheuttamisten jälkeen, so :33 heis o/ mitenlie, päästän nyt teidät ficin pariin; toivottavasti pidätte ja jos rakastatte niin vastaa-nappulalla saatte oivasti kerrottua sen minulle :>
PAPERIMUISTOJAKoscheilla on salaisuuksia, jopa sellaisia, joista ei edes Theta tiedä. Ei vaikka Theta tietää kaikesta, vaikka Theta on kaikki mitä Koscheilla on. Mutta vain tällä kertaa Koscheilla on Theta salaa.
On taas yksi lämpimänkylmä syysyö, vaikka syksyä on kestänyt jo liian kauan. Vuoden tuntuvat kestävän ikuisuuden ja neljä syksyä Thetan kanssa on tuntunut enemmänkin miljoonalta päivältä. Mutta tämä neljäs syksy on loppumaisillaan, ja kylmä tuuli puskee läpi lämpimien pensaitten, joista Theta etsi hänen kanssaan virherkurskuja. Hymy nousee Koschein huulille, kun muistot vyöryvät hänen päähänsä kuin leuto tuuli hiekkaan. Hän nousee varovaisesti sängyltään ja kävelee lattian poikki yrittäen olla astumatta lattialle sammuneen Thetan päälle. (Vaikka salaa Kochei toivookin, että aivan, aivan vahingossa astuisi Thetan päälle ja musertaisi tämän tomuksi. Vain koska loputtomien sokeriviinipullojenkaan sekä naisten jälkeenkään Theta ei ole oppinut arvostamaan sitä mitä hänellä jo on.)
Hän on kirjahyllynsä luona ja juuri
Daza Eintoor - Totuus tähtien takaa -kirjan viereltä ottaa jo ruostuneen peltipurkin, jonka alkuperäinen sisältö oli enemmänkin huzaleita - eli sokerihuurrettuja emqala-marjoja - kuin Koschein aarteita. Vaikka purkki on aarre jo itsessään: surukasvoinen poika muistaa vieläkin miten he, Theta ja hän, painivat huzaleita ahmittuaan tahmanäppiensä kanssa sotkien kaikki paikat toisissaan, jotka vain kykenivät ylettämään. Tai saivat koskettaa. Mutta purkin sisällä on paljon enemmän aarteita. Aarteita jotka ovat niin arvokkaita ja salaisia, ettei edes Theta saa nähdä niitä. Vähiten Theta. Ennemminkin kaikki jotka Koscheita ovat koskaan pilkanneet, saisivat nähdä aarteet, mutta ei Theta. Koschei vannoo tappavansa Thetan, jos tämä koskee hänen aarteisiinsa.
Koschei hieraisee purkin poishilseilevää ruostepintaa peukalollaan, kunnes sitten nostaa purkin sisältä kuivuneen, sinipanssarisen, koppakuoriaista etäisesti muistuttavan hyönteisen, jonka koppuraisiksi muuttuneet, vahapintaiset siivet kiiltelevät vieläkin hopeapronssin -ja kullansävyisinä. Hyönteinen näyttää juurikin samalta kuin se näytti silloin, kun Koschei pyydysti sen niistä keppimäisistä punajuurensävyisistä puistikkopensaista.
Virherkursku.Hän muistaa ne kaikki tarinat, mitä virherkurskuista kerrotaan - hän jopa uskoo ne. Tai ainakin haluaa uskoa ja toivoo; toivoo niin kovasti, että tällä kertaa tarinat voisivat olla totta.
Theta katsoo Koscheita hämillään, mutta hymyillen.
"Sinä pyydystit sellaisen! Sinä todella pyydystit virherkurskun!" poika nauraa, Koschei nyökkää varovaisesti, kun hyönteinen hänen kädessään levittelee vahasiipiään.
"Saat toivoa nyt. Ja se toive toteutuu! Koschei, toiveesi toteutuu, jos toivot virherkursku kädessä jotakin", Theta nauraa silmät loistaen innostuksesta. Koschei vilkaisee Thetaa kerran - ja tietää heti mitä toivoa. Ja toivoo. Vaan hän myös tietää, etteivät toiveet aina toteudu välittömästi, vaikka käsissä olisi miljoona virherkurskua. Mutta tämän toiveen toteutumista Koschei jaksaa odottaa vaikka tuhat vuotta ja enemmän.Koschei silittää hyönteisen kovapintaa ja naurahtaa hieman muistoilleen lämmin tunne mahassa läikkyen. Hän kaivaa purkin pohjalta jo hieman ryttyisen paperinpalan, joka on taiteltu kiinni kuin origami, joka esittää aikapyörrettä, joka ei koskaan lopu. Se on hänen arvokkain aarteensa, hänen salaisin salaisuutensa, jota Theta ei missään, koskaan, yhtikäs minkäänlaisessa tapauksessa nähdä. Se on se, joka pitää hänen sydämensä lämpimänä, se paperi on kuin polttava takka talviyössä. Koschei taittelee sen auki, mutta ennen kuin lukee sen läpi, hän vilkaisee olkansa yli sokeriviinistä juopuneeseen ja myöhemmin sammuneeseen Thetaan kuin varmistaen tämän poissaolon. He ovat aina yhdessä, mutta vain tällä kertaa Koschein täytyy olla yksin. Sillä hän lukee paperin suttuisen ja lapsen kirjoittaman tekstin yhä uudelleen, vaikka muistaa sen unissaankin ulkoa.
minun nimeni on thete
mikä sinun nimesi on?
haluaisitko tulla koulun
jälken etsimään
virherkurskuja minun kannssa
tiedän mistä nitä löytääSalaisuus on yksin Koscheille lämmin, vaikka hän tietää, että jos Theta vain tietäisi salaisuudesta, jota Koschei ei voi koskaan paljastaa, voisi olla kaksin lämpimämpää. Mutta Koschei tietää, että joku päivä heillä on lämpimintä yhdessä. Hän tietää, koska toiveet toteutuvat, kun vain pitää virherkurskua kädessä samalla kun toivoo.
//niin ja tosiaan, tuo daza entoor ja huzalit ja emqalat ovat minun mielikuvituksestani jajaja. Niin. Muut sitten eivät. :>