Nimi: Aina ja ikuisesti
Kirjoittaja: fan4ever
Ikäraja: S
Fandom: Nälkäpeli
Genre: Drama
Paring: Peeta/Katniss
Summary: Peetan ajatus maailmaa kun hän ja Katniss valitaan tribuuteiksi. Kertoo Peetan unelmista ja nykyisyydestä.
A/N: Osallistuu haasteeseen ficlet300
Hänessä oli jotain, joka sai minut aina rakastumaan häneen uudelleen ja uudelleen.
Niin oli käynyt aina siitä asti kun näin hänet ensi kertaa. Tein pilvilinnoja päiviä mutta sitten päätin unohtaa hänet... ja hän katsoi minuun pyyhkien unohtamispäätökseni ja olin taas rakastunut – turhaan...
Luoja! Onko mitään niin säälittävää? Tähän ikään menessä veljeni olivat olleet jo vaikka kuinka monen kanssa mutta minä olin vain ajatellut Katnissia sitä kuinka menisin puhumaan hänelle ensi kerran tai kuinka hän joutuisi parikseni jossain kaikkien luokkien yhteisessä tehtävässä ja kuinka juttumme alkaisi heti luistaa ja rakastuisimme; nopeasti, loputtomasti ja ikuisesti ja menisimme naimisiin ja hommaisimme lapsia.
Se kaikki kävi mielessäni kun kuulin hänen huutavan vapaaehtois osallistumista nälkäpeliin siskonsa puolesta.
Aloin heti katua etten koskaan ollut toteuttanut suunnitelmiani. Miksi en koskaan ollut edes tervehtinyt häntä!? En vaikka olin ollut hänen lähellään viettäessäni aikaa Delly Carthwrightin kanssa, joka oli hänen luokallaan. Olin kai tuntenut itseni liian noloksi...
Tiesin sen olleen hullua, mutta vaikka pelkäsinkin tulevaa kuullessani nimeni sanottavan, olin osittain iloinen. Sain viimein edes mahdollisuuden puhua hänelle.
Tiesin kyllä, etten ollut Katnissille muuta kuin vihollinen, vastustaja, mutta en pysty ajattelemaan häntä siten. Tekisin kaikkeni pitääkseni hänet elossa, vaikka se veisi oman henkeni. Ymmärsi hän sen tai ei.
En pelännyt lainkaan sanoa rakastavani Katnissia Caesarin kysyessä tyttöystäväasioistani. Saipahan tyttö nyt tietää. Ajattelee sitten mitä ajattelee. En enää pelännyt kertoa tunteistani. Nälkäpeli oli liian lähellä jotta voisin pelätä.
Ja Haymitch teki siitä selviytymisstrategian! Eikä minulla ollut siitä mitään tietoa. Onnettomat rakastavaiset. Se oli melkein kohtalon ivaa. Olinhan aina toivonut että olisimme rakastavaisia.
Joka yö Nälkäpelissä katsoin taivaalle odottaen ja peläten että näkisin Katnissin mutta niin ei onnekseni käynyt. Onnistuin jopa pelastamaan hänet ammattilaisten kynsistä, mutta loukkaannuin itse.
Onnistuin raahautumaan turvalliseen paikkaan jossa oli hyvä olla ja toivoin että hän löytäisi minut. Odotin ja odotin useita päiviä. Ja viimein kuulin hänen äänensä yläpuolellani ja helpotus valtasi minut. Hän oli täällä. Hän oli turvassa.
Tunsin pelon vaanivan ja hiipivän lähemmäs joka yön ja tribuutin kuoleman myötä, kunnes loppu oli viimein käsillä ja olimme kahden. Vain me kaksi olemme enää elossa ja meistä jomman kumman oli kuoltava.
En halua hänen menehtyvän. Haluan kuolla hänen puolestaan, mutta hän ei anna niin käydä.
Muistan jokaisen sanan. Kosketuksen ja suudelman jonka olemme jakaneet ja halu pelastaa hänet kasvaa, mutta hän keksii muuta... Hän keksii viedä Capitolilta koko voittajan, että kuolisimme molemmat... eikä Capitol pidä siitä...
Niinpä olemme molemmat matkalla takaisin vyöhykkeelle 12. Elossa ja entistä ehompina, mutta sydämeni on rikki...
Se kaikki oli valetta. Kaunista, tuskaista valetta ja nyt kotonamme emme osaa puhua enää lainkaan. Emme ole yhteydessä... Olemme vain kuin... ennen 74:ttä nälkäpeliä. Katniss Galen kanssa pitämässä perheensä ja kyläläiset elossa, minä hänestä unelmoimassa ja muistelemassa... Kuten olen tehnyt ja kuten tulen aina tekemään....
