Nimi: talviaamu kaksin
Kirjoittaja: elvira
Ikäraja: S // Kaapo lisäsi ikärajan alkutietoihin.
Genre: twincest, fluff, slash
Paritukset: George/Fred
Diskleimeri: hahmot omistaa J. K. Rowling. minä huvittelen
Varoitukset: insesti
Yhteenveto: george herää rauhalliseen talviaamuun rohkelikkotornissa.
A/N: yksinkertainen on kaunista .D kaikenlainen palaute piristäisi minua
// Scarlett lisäsi varoituksen insestistä
talviaamu kaksin
George yritti vielä laiskasti tarttua kiinni karkaavan unen repaleeseen, mutta se häilyi jo ulottumattomissa. Oikeastaan hän tunsi olonsa varsin virkeäksi vaikka he, kaikki Tylypahkaan joululomaksi jääneet rohkelikot, olivatkin taas edellisenä iltana istuneet myöhään yöhön asti rohkelikkojen oleskelutilan upottavissa laiskanlinnoissa vuoroin räjähtävää näpäystä pelaten vuoroin vain iloisesti rupatellen ja loman ihanasta joutilaisuudesta nauttien.
Vaikkei George unta enää tavoitellutkaan hän piti kuitenkin edelleen silmänsä suljettuina ja nautti raskaan untuvapeittonsa lämmöstä sekä talviaamun hiljaisuudesta, jonka rikkoi vain hänen viereisessä pylvässängyssä hiljaa unissaan tuhiseva kaksoisveljensä.
George nautti tavattomasti joululomista Tylypahkassa. Vain loma-aikoina hän ja Fred saivat olla vapaammin toistensa lähettyvillä. Muulloin kaiken täytyi aina tapahtua raivostuttavan varovaisesti! Heidän ensimmäisenä Tylypahkan vuotenaan Vorolta pihistämänsä erikoinen kartta oli osoittautunut erityisen hyödylliseksi. Ei tarvinnut jatkuvasti kuulostella oliko joku nousemassa portaita ylös tähtitorniin, jonka eräästä ikkunasyvennyksestä oli muodostunut tavanomainen paikka heidän kahdenkeskisille hetkilleen. Mutta vaikka he olivatkin viettäneet monia mieleen jääneitä hetkiä tuon ikkunan ääressä ei George tuntenut paikkaan niin suurta kiintymystä etteikö olisi milloin tahansa vaihtanut karttaan vilkuilua ja kylmää kivistä ikkunapenkkiä johonkin edes pikkiriikkisen miellyttävämpään.
Myös tänä joululomana kaikki heidän huonetoverinsa olivat (onneksi) matkustaneet koteihinsa ja koko makuuhuone oli yksin hänen ja Fredin käytössä. Laulun säe ainaisesta joulusta luikahti pisamanaamaisen pojan mieleen ja hän ei voinut olla virnistämättä leveästi ajatukselle.
George siirsi peiton pois päältään ja nousi sängyllä istumaan. Eihän hän siihen koko aamuksi tahtonut jäädä makaamaan. Lämpimän peiton jälkeen tornihuoneen ilma tuntui viileältä paljasta ihoa vasten. Ristikkoikkunan takana valkenevassa aamussa näkyi kuinka taivaalta hiljalleen pyörteili lunta.
George nousi kurkistamaan ikkunasta Tylypahkan talviselle pihamaalle. Heidän vauhdikkaan lumisodan tuoksinassa tuhoamansa lumilinnan muurit näyttivät nyt kovin matalilta. Poika naurahti eilisen lumipesun muistolle. Jospa vieressä kovaäänisillä huudoilla heitä kannustaneet Ron, Ginny, Harry ja Hermione olisivat vain aavistaneetkaan mihin hän ja Fred olivat antaneet kättensä kulkea lumessa niin ankarasti painiessaan. Tuollaisissa hyväilyissä, joita he toisten nähden, mutta näiden mitään kuitenkaan tajuamatta, usein vaihtoivat tunneilla tai veljellisyyteen verhottuna huispausharjoitusten jälkeen oli kyllä kihelmöivän jännittävä puolensa, mutta ei niitäkään ikuisesti jaksanut.
George, jonka punainen tukka oli vielä unien jälkeen hieman pörröllään, kulki ikkunan luota huoneen poikki puiselle ovelle ja kiersi suurta avainta hiljaa sen lukossa. Hän asetti vielä tuolin selkänojan ovenrivan alle niin ettei edes kukaan innokas alohomora-loitsun ystävä pääsisi häiritsemään rauhallista aamua. Tosin siitä tuskin olisi hetkeen pelkoa sillä koko rohkelikkotorni tuntui yhä uinuvan sikeästi.
George kulki takaisin huoneen toiseen laitaan veljensä sängyn luo. Vuoteessaan syvässä unessa makaavasta Fredistä näkyivät vain kasvot ja palavan punainen tukka, sillä tämä oli vetäissyt untuvapeitteen tiukasti hartioidensa yli. Poika näytti niin hellyyttävältä siinä syvässä unessa poski vasten tyynyä tuhistessaan. Hieman ilkikurinen hymy, mikä tämän kasvoilla yleensä karehti, ei koskaan hävinnyt kokonaan edes nukkuessa.
George istahti varovasti sängyn reunalle ja siirsi pisamaiselle nenälle valahtaneen hiustupsun varovasti pois kaksosensa kasvoilta. Joskus tuntui suorastaan liian pakahduttavalta miten paljon hän veljeään rakasti. Niin oli aina ollut eikä hän voinut kuvitellakaan toisin.
"Huomenta" urahti veljensä kosketukseen herännyt Fred lempeästi. "eikai me vielä herätä?" hän jatkoi silmät yhä unessa ja raotti tummanpunaista peittoa. George kömpi veljensä viereen eikä voinut samalla olla hymyilemättä tämän kutkuttavan käheälle aamuäänelle. Fred kietoi oikean kätensä tiukasti hänen ympärilleen.
"Ei. Ei nyt vielä" George vastasi. Fredin paljas rintakehä tuntui laittoman hyvältä painautuessaan lämpimänä hänen selkäänsä vasten. Viimeksi kotona hän oli saanut vuoteessa käpertyä tuon niin tutun pojan syliin. George värähti tuntiessaan veljensä pehmeiden huulten kosketuksen niskassaan. "Ei vielä pitkään aikaan" hän jatkoi kuiskaten.
