Ikäraja: S
Genre: romance, pieni angst
Paritus: Ron/Seamus, (Ron/Hermione)
Vastuuvapaus: Row-täti omistaa, minä leikin. Enkä saa muuta palkkaa kuin hyvän mielen.
Summary: ”Ron? Mistä lähtien Seamus on nukkunut ilman paitaansa?”
A/N: Musta on melkein huolestuttavaa miten paljon slashia mä kirjotan nykyään. Mutta joo. Tämä on omistettu Ruskapojalle, joka tätä paritusta toivoi ja heitti vielä muutaman inspaavan sanankin (hiusharja, henkari, kirjekuori, tuhat, kori). Joten, hyvää joulua kulta. <3
Lokakuussa illat hämärtyvät ja lamput palavat kauemmin; makuusalissa keinotekoinen päivä ja se avaa Ronin silmät:
Seamus.
Milloin toisesta toinen toiseen – hän ei tiedä enää mikä muodoista on oikea – tuli tuollainen – milloin – melkein kuin –
mies?
Hän katselee ja tuntee itsensä niin kovin kömpelöksi; pian se huomaa minut nauraa päälle piiloudu pyykkikoriin ei älä likavaatteet; Seamus ei katso minnekään päin kun ripustaa vaatteitaan henkariin (ja niin siistejä ovat vain Seamukset, Ron häpeää vaatteitaan lattialla).
”Ron?”
”Mi-mitäh?
(Älä ravista päätä älä ravista ---- hitto.)
”Sinä tuijotat.”
”Anteeksi.”
”Ei se haittaa.”
Ron tuntee tuon hymyn; siitä lähtien he pelaavat.
*
Marraskuussa Seamus vie kolme eri tyttöä Tylyahoon ja Ron lukkiutuu kylpyhuoneeseen liian pitkiksi aikaa tehdäkseen siellä mitään viatonta. (Ja toinen nauraa päälle; minkä värinen retiisi on?)
Harry kysyy taikajuomatunnilla kolmesti miksi hänen ystävänsä tuijottaa Seamusta; toinen ei vastaa kuin älä häiritse mene pois eikö sinulla hitto vie ole omia liemiäsi keitettävänä? ja Harry punastuu niin että kaikki muut huomaavat, vaan ei Ron.
Seamus nauttii siitä kaikesta, kuinka he taiteilevat sillä kirjekuorenohuella nuoralla --- niin minkä välissä, ei osata kertoa tai ehkä ei haluta, Ron ei edes ajattele koska katse on ruskeahiuksisen pojan selässä –
”Ron? Mistä lähtien Seamus on nukkunut ilman paitaansa?”
*
Ron ei kohta enää kestä.
Seamusta naurattaa iltaisin eikä Neville saata nukkua.
Dean kysyy Harrylta mistä lähtien heidän parhaat ystävänsä ovat edes jutelleet toisilleen –
”Bulgaria ja Irlanti? Tarkoitan – ovatko ne tosissaan?”
Harry ei tiedä mistään mitään, hän on kysynyt Ronilta tuhat ja kaksitoista kertaa (pitää kirjaa siihen nahkakantiseen vihkoon jota tyttö nimittäisi päiväkirjaksi --- mutta hänhän on sentään poika-joka-elää, joten se on vain nahkavihko) ja vastaukset ovat olleet huonoja;
”Niin, milloin se seuraava huispausmatsi olikaan?”
tai ehkäpä
”Minulla on nyt ihan tosi kiire, Harry.” (Mistä lähtien toisella on muka ollut kiire yhtään minnekään?
Ja punainen hiusharja, oikeasti?)
*
Sitten tulee joulukuun kahdestoista ja Ron on eristänyt suihkuhuoneen äänistä. Muut nukkuvat vaan ei Seamus, kuin odottaen viimeistelee esseetä tai jotain muuta yhtä typerää, ja siihen Dean sanoisi;
”Voi hitto, Seam, onko sinulla Hermione kiikarissa tai jotain, tuon esseen palautuspäivä on vasta ensiviikolla.”
Läps. Läps läps läps. Ronin puolimärät askeleet lattialla ja ilme on raukea – mitä? – hiekkahiuksinen poika pompahtaa pystyyn vuoteeltaan ja haukottelee liian kovaa.
”Oho, olisit sanonut jos sinä olet vielä menossa –”
”En ollut.” Seamus vetää farkut jalastaan (lahkeet kuluneet) ja paidan pois päältään, ja Ron kerää rohkeuttaan, voi hemmetti ole nyt kerrankin mies.
”Kuule, Seamus –”
”Minua väsyttää ihan kauheasti, Ron. Herätä Harry jos sinun on ihan pakko puhua jollekulle, koska minä menen nyt nukkumaan.”
Punapää katsoo suu auki anteeksi mitä eihän – ja sitten toinen venyttelee kuin kissa – tuo selkä, mi-
Voi luoja.
”Öitä.”
Nukahtavat hymyillen lopulta, mutta, on välissä hetki jolloin tekee mieli huutaen repiä punaisia hiuksia.
*
Joululoman jälkeen illat alkavat valaistua, taivaalla myrskynmerkit kevät tulee vielä ja huispaussäät ovat omaa laatuaan.
He toivoivat kai kaikki samaa, mutta yhdellä on silti tyhjä olo kun peli muuttaa muotoaan – Ron ei ymmärrä tahdo ymmärtää halua tajuta Seamusta, kun toinen vain; vain ---
ei mitään.
Ei yhtään mitään. Ei virnistelyä luokan toiselta puolelta, katseita iltamyöhällä, ihan kuin he olisivat taas vain jotain, epämääräinen puolisyöty piparkakku käyttökelvottomana uuteen vuoteen.
Melkein on jo helmikuu kun Seamus alkaa jälleen nukkua pitkähihainen paita päällään ja mennä vuoteeseen aiemmin. Melkein jo kevät, kun pyytää Lavenderia kanssaan ystävänpäivätanssiaisiin, puhuu ummet lammet kaikkialla –
Ron ei saa illalla unta.
*
”Minä en vaan käsitä.”
Ron nojaa päätään suuren salin takaseinään eikä yritäkään näyttää iloiselta kun Lavender ja (ei älä sano nimeä älä sano) Seamus (---- hitto) tanssahtelevat hypähdellen ohi; ihmiset tanssivat laulavat nauravat Hermione Harry Nevillekin, vain hän yksin nurkassaan istuu ja miettii:
entä jos olisi suudellut Seamusta?
entä jos olisi vain sanonut, että –
”Ron, tule tanssimaan! Edes yksi tanssi, älä viitsi mököttää!” Hermione suostuttelee ja tytöllä on päällään sininen leninki (liikaa vaaleanpunaista tässä maailmassa, tuhahti kun Harry kysyi miksi); kasvoillaan suostutteleva hymy.
Hermione on kyllä kaunis. Mukava. Mitä sinä vielä odotat?
Ron tarttuu hansikoituun käteen eikä ajattele Seamusta enää.
