Koska oot ollut niin kiva, että oot kommentoinut mun tekstejä, mun oli pakko tutustua sun teksteihin ja lukea niitä. Koska originaaliterttuni kumisee tyhjyyttään, nappasin tämän. (Ja onneksi nappasinkin.)
”Sä oot liian laiha” ”Älä anorektisoidu” ”Lopeta laihduttaminen”
”Toi ei oo enää tervettä” Eiks näihin nyt noin periaatteessa kuuluisi pisteet lauseen perään lainausmerkkien jälkeen? Kukin siis tyylillään kaunokirjallisissa teksteissä, kunhan huomautin.
Viaton terveellisen elämän aloittaminen muuttui joka päiväseksi painon mittaamiseksi, jatkuvaksi lenkkeilyksi ja kalorien vahtaamiseksi.Jokapäiväiseksi, ei joka päiväseksi.
”Sinua aletaan hyväksyä” ääni päässäni väitti.Eiks tän pitäs olla sinut, eikä sinua? Jotenkin toi aletaan kuulostaa muuten oudolta tossa… mä varmaan laittasin "sinut hyväksytään" eikä "aletaan hyväksyä."
”Sä oot sairas..”No nyt taas periaatteessa, tuossa pitäisi olla joko yksi piste tai kolme pistettä.
Se oli aika lyhyt kuvaus syömishäiriöstä. Mä pidin siitä, miten sä et romantisoinut sitä tai että miten tää ei ollut vaan "aa olen laiha olen luinen jee olen kaunein" vaan tässä sitten lopussa myönnettiin, että hei mä oon sairas, ne kaikki muut oli koko ajan oikeessa. Yleensä syömishäiriöstä kirjottaa ne, jotka itse kärsii siitä parhaallaan ja siksi se teksti on kovin ihannoivaa, toisaalta karua, mutta ei missään nimessä sellaista, että oikeesti jätetään se syömishäiriö taakse. Tässä se tavallaan jätettiin: jäi epäselväks, paraniko henkilö siitä vai kuoliko se ja tavallaan kuolleena totes et "joo ne tais olla sittenkin oikeessa..." Mä pidin tästä lopun tulkinnanvaraisuudesta.
Tätä tekstii on musta kamalan vaikee kommentoida, sillä tää tuntu jotenkin henkilökohtaselta, enkä mä missään nimessä halua kommenteillani loukata kirjoittajaa. Tällaisista häiriöistä ja sairauksista kirjoittaminen on aina vähän niin ja näin, mä lukijana oon vähän varuillani. Syömishäiriöstä sinänsä kirjoitetaan aika paljon Finiin, ei niin paljon kirjoihin (ehkä siksi että ne kirjat ei sais olla kauheen ihannoivia, ettei ne toimi liikaa nuorten "thinspiraationa"). Mun on aina ollut vähän vaikee lukee näitä saati sitten kommentoida.
Se oli hyvin kirjoitettu lyhykäinen teksti, jota mä en joutunut sen kummemmin miettimään. Mä oon kuitenkin iloinen, että sä julkaisit tän kun tuossa alussa sanoit, että mietit pitkään tän julkaisemista. Kaikesta pitää kirjottaa ja kaikkea pitää lukea ja kaikkea pitää julkaista (ainakin noin melkein). Kiitos tästä lukukokemuksesta, en osaa nyt tän kummempaa sanoa!