Kirjoittaja: Ruskapoika
Beta: -
Genre: Drama Raapalesarja
Ikäraja: Sallittu
Henkilöt: George+muita
Vastuuvapaus: Row omistaa, minä leikkiä
A/N: Osalistuu Weasleyn perhepotrettiin Georgella.
1.
"Herra George Weasley!" McGarmivan ääni kajahti luokasta saaden Georgen säpsähtämään hereille. "Minun tunneilla sinä et nuku, vaikka kuinka veljesi olisi sairaalasiivessä ja sinulla olisi tylsää."
George nyökkäsi vielä hiukan järkyttyneenä herätyksestään. Missä vaiheessa hän edes oli nukahtanut? Toisella puolella luokkaa luihuiset naureskelivat hänelle, mutta tällä kertaa George ei jaksanut välittää. Fred makasi sairaalasiivessä vatsataudin kourissa ja Georgella oli yksinkertaisesti tylsää. McGarmiva oli alkutunnista selittänyt Georgelle aivan liian tylsää asiaa ja ilmeisesti hän oli nukahtanut. Kaksoistunti oli vasta puolessa välissä ja heidän pitäisi alkaa harjoitella muuttamaan lasin muotoa.
“Mitä tässä oikein täytyisi tehdä?” George kysyi haukotellen Angelinalta, jonka parina sattui istumaan.
Huokaisten Angelina selitti pääpiirteet opetuksesta ja Georgen väsyneet vielä nukuksissa olevat aivot eivät tajunneet puoliakaan. Kun Angelina kääntyi oman lasinsa puoleen muuttaakseen sitä, george vain pudisti päätään ja nojasi poskensa kämmentään vasten. Ehkä olisi vain helpompi nukkua tunnin ohi, niin ettei McGarmiva ei huomaisi.
2.
“Weasley!!” Voro karjui nauravan pojan perään.
Kulman taakse päästyään George pujahti salakäytävään, joka johtaisi rohkelikkojentuvan lähelle. Hän pysähtyi tasaamaan hengitystään ja pystyi jopa paksun kivi seinän läpi kuulemaan Voron vinkuvan hengityksen kun tämä saapui kohdalle. Hän joutui läpsäisemään käden suunsa eteen ettei olisi alkanut nauramaan ja samalla paljastanut piilopaikkaansa. Fred makasi edelleen sairaalasiivessä, joten George joutui yksin järjestämään Vorolle piloja.
3.
“Miten Fred voi?”
“Ei mitään tietoa. Matami Pomfrey ei päästänyt minua edes vilkaisemaan häntä”, George vastasi pikkuveljelleen.
“Miksei? Fredinhän piti päästä huomenna jo tunneille?” Ron ihmetteli ja tunki suklaasammakon suuhunsa.
“Hän oli kuulemma alkanut taas oksentamaan”, George mutisi lannistettuna ja käski lähettiään siirtymään kaksi ruutua eteenpäin.
Ron oli syönyt jo suurimman osan hänen nappuloistaan ja ne harvat mitä oli vielä jäljellä anoivat häntä lopettamaan ja huutelivat mitättömiä neuvojaan aina väliin.
“Oletko varma, että haluat tehdä juuri tuon siirron?” Ron varmisti suupielet nykien.
“Olen”, George sanoi varmistettuaan minkä siirron oli tehnyt. Ronin ilme oli kertonut hänelle saman tien, että hän oli tehnyt jotain tyhmää; mutta nyt hän ei jaksanut ajatella. Ron teki siirtonsa ja virnisti leveästi.
“Shakki matti.”
4.
Lihava leidi siirtyi sivuun ja Fred kömpi sisään muotokuvan takaa paljastuneeseen tuvan oleskeluhuoneeseen. Hän ehti vilkaista nopeasti ympärilleen, ennen kuin huomasi makaavansa lattialla George päällään.
“Hei vaan sinullekin”, Fred naurahti ja rutisti kaksoisveljeään.
“Älä enää ikinä ole noin kauaa kipeä! Minä olin kuolla tylsyyteen. Jopa Voron kiusaaminen ei tuonut lohtua”, George selitti kauhistuneella äänellä ja päästi veljestään irti.
“Maailman kirjat taitavat olla sekaisin. George Weasley ei nauttinut Tylypahkan vahtimestarin kiusaamisesta”, Fred sanoi uutistoimittajan elkein ja purskahti nauruun Georgen mutristaessa suutaan; yrittäen näyttää todella surulliselta.
“Pääsithän sinä sieltä sairaalasiivestä vihdoinkin!” Ron huudahti sohvalta.
“Juu, niin taisin tehdä”, Fred virnisti ja työnsi Georgen päältään.
“George on kasannut sinulle ison kasan läksyjä”, Hermione huomautti hymyillen.
Fred parkaisi kauhuissaan ja laski kätensä sydämen päälleen. Hänen olisi pitänyt jäädä sairaalasiipeen koko loppuvuodeksi.