Lämmittää, Remus/Severus, S (FF100, Vätysficci)

[Snapu on Pyörylä]

Title: Lämmittää
Author: Snapu on.
Rating: S
Pairing: Remus/Severus
Genre: fluffintapainen slash draama
Warnings: Viinalla herkuttelua.
Disclaimer: JKR omistaa mm. kaiken jne.
Word count: 300
Summary: Lämpöä kukin kaipaa, tavallaan.
A/N: Vätysten haasteficci hieman helpotetuin säännöin, pakollisina olivat jokin sääsana, viski ja yö, ja mittana raapale/tuplaraapale (/köhtriplaraapaleköh). FF100 sanalle 69. Ukkonen. Kiitokset kirjoitusavusta Laura Närhen Kuutamolla kappaleelle.


+++


Lämmittää


Ukkosen jyrähtely kaikui Tylypahkan käytävillä ja peitti alleen uupuneiden ja tyrmien kivilattiaa pitkin laahaavien askeleiden äänen. Yö oli kääntymässä aamuksi ja täysikuu oli painunut vuorten taakse piiloon, mutta Remus ei välittänyt mitä kello oli. Hän pysähtyi hetkeksi nojaamaan viileään seinään ennen kuin laahusti viimeiset askeleet pienen ja kapean oven eteen.

Severus avasi oven ennen kuin Remus ehti lyödä kolmannen koputuksen. Hän pujotti kätensä miehen kainalon alta ja saattoi hänet työhuoneeseensa. Takan edessä pienellä sohvapöydällä oli kaksi valmiiksi kaadettua viskilasia.
Severus antoi Remuksen vaipua nojatuoliin ja nosti viskilasin hänen huulilleen. Remus sai vaivoin alas kulauksen lämmittävää juomaa. Severus kumosi oman lasinsa kahdella kulauksella ja istuutui Remuksen viereen tuolin reunalle. Hän katsoi Remusta huolestuneena.

”Minä… en jaksa”, Remus hengähti. Hänen äänensä melkein hukkui ulkoa kantautuvaan jyrinään. ”Sudenmyrkkyjuoman teho heikkenee entisestään.”

”Lisäämme annosta taas ensi kerralla. Se on voimakas juoma mutta sitä ei ole testattu vielä tarpeeksi”, Severus toisti sanoja, joita oli hokenut jo kuukausia.

”Ei se hyödytä. Tiedät sen”, Remus sanoi ennen kuin Severus nosti viskilasin taas hänen huulilleen ja kallisti varovasti.

”Shh shh, juo.”

Remus hymyili. Viski oli Severuksen parannus kaikkeen, siinä missä Remuksella se oli suklaa. Makunsa kullakin, hän ajatteli, mutta näiden monien Tylypahkassa viettämiensä kuukausien aikana hänkin oli alkanut tottua alkoholin lämmittävään ja turruttavaan vaikutukseen. Häntä ihmetytti, kuinka Severus jaksoi vieläkin pitää hänestä huolta – omalla kolkolla tavallaan tietenkin. Ilta toisensa jälkeen Severuksen kylmän katseen taakse piiloutunut hellyys yllätti Remuksen.

”Nukutko täällä tänä yönä?” Severus kysyi ja täytti molempien lasit uudestaan. Hän joi omansa taas tyhjäksi muutamalla kulauksella. Remus hymähti myöntävästi, antoi päänsä vaipua selkänojaa vasten ja silmiensä painua kiinni.

”Minua väsyttää niin paljon” Remus sanoi ja jatkoi avaten silmänsä laiskasti, ”Tule tänne, ennen kuin nukahdan kokonaan.” Hän näki Severuksen nojautuvan lähemmäksi, sulki silmänsä ja tunsi kohta lämpimät, tuliviskinmakuiset huulet omillaan. Kyllä, Remus ajatteli, hän alkoi todella pitää tuosta mausta.

[tutti frutti]

Ihana.

Mun mielestä tää oli jotenkin tosi sulonen ja herttainen.
Kirjoitus oli sujuvaa enkä virheitä löytänyt.
Severus/Remus uppoaa muhun aina
Kirjota hyvä ihminen enemmän tämmösiä<3

[Beelsebutt]

Remus/Severusta on liian vähän ja mä olen kommentoinut sitä olemassa olevaakin kovin naftisti. Korjataanpa hiukkasen ongelmaa!

Musta tuntuu, että Severus kirjoitetaan usein liian nössöksi tai liian kiltiksi tai muuten vain kovasti OoC:ksi. Mutta tiäks mitä? Vaikka Severus oli tässä huolehtivaisempi kuin voisi kuvitellakaan, ei se tuntunut lainkaan OoC-käytökseltä. Se istui tekstiin itseensä sujuvasti ja kuului kuvaan saumattomasti. Ehkä se johtui siitä, että Remus oli niin raihnainen ja että koko ficci kuvailtiin Remuksen silmistä enemmänkin eikä itse asiassa missään vaiheessa saatu kuulla, mitä Severus oikein tilanteesta ajatteli. Kaikki suodattui Remuksen ajatuksista.

Ja vaikeasta hetkestä huolimatta Remuksen ajatukset kuitenkin olivat varsin höttöiset ja vaaleanpunaiset Mutta!

Häntä ihmetytti, kuinka Severus jaksoi vieläkin pitää hänestä huolta – omalla kolkolla tavallaan tietenkin.

Tässä kuuluu sellainen kiva, tietyllä tavalla ironinenkin sävy, joka on mielestäni erittäin muhevaa etenkin Remuksella <3

Noin juonellisesti mulle jäi epäselväksi, sijoittuiko tää Harryn kolmosvuoteen Tylypahkassa vai kenties AU:na jonnekin sodan jälkeisiin vuosiin? Ehkä tää kuitenkin tapahtuu siellä 93–94 lukuvuoden ajoille. Toi sudenmyrkkyjuoman annostuksen testaaminen oli aika jännä oivallus! Remushan kuitenkin kärsi täysikuusta huolimatta siitä, että Severus liemiään keitteli, joten muuttuminen varmastikin oli yhtä tuskallista kuin ennen, vaikka järki päässä säilyikin.

Tää oli synkeydestään ja tuskallisuudestaan huolimatta hauska ficceröinen, joka antoi lupauksen tulevasta, vaikka ikävästä verho laskeutuikin juuri, kun oltaisiin päädytty läheisempiin tuttavuuksiin kaksikon erinäisten anatomisten seikkojen kanssa. Huulten! Mä puhun huulista!!


Kiitos <3
Bbuttis


Pst. Sun banneri on edelleenkin aivan L niinku loistava ja niinku loser Leonard <3

[Ametrine]

Melkein jo unohdin miten kiva paritus Remus/Severus on, koska kaikkialta löytyvä Sirius/Remus-fluffisöpöily on painunut niin syvälle aivoihin. Meinasin joskus kirjoittaa samalla parituksella ja melkein samasta tilanteesta kuin tää (tosin vähän hardcoremmalla juonella ), mutta onneksi en tehnyt sitä. Tämä on parempi ja söpömpi ja kaikkea muutakin. Tykkään kovasti.

Severus avasi oven ennen kuin Remus ehti lyödä kolmannen koputuksen. Hän pujotti kätensä miehen kainalon alta ja saattoi hänet työhuoneeseensa.

Upea kohta. Tuossa huomataan, että Remus on Severukselle tärkeä ja kyseessä on muuta kuin pelkästään palvelus kollegalle. Uskoisin että Sev ei olisi avannut ovea kiireesti ellei omistaisi tunteita Remusta kohtaan. Silti Severus ei ole mikään superemotionaalinen söpöyksiä lateleva tyyppi, vaan se on kuvattu tuollaiseksi hiljaiseksi huolehtijaksi. Söpöä.

Tää on jotenkin tosi canonintuntuinen, vaikkei paritus sitä oikeasti olekaan. Tuliviskin tarjoaminen on jotenkin severusmaista. Siinäkin voi olla vaikka mitä taka-ajatuksia. Juotetaan Remus känniin ja sitten tapahtuu jänniä.

Kyllä, Remus ajatteli, hän alkoi todella pitää tuosta mausta.

Ihana arvoituksellinen loppu. Jäin miettimään, alkoiko Remus pitää mausta siksi koska tuliviski oli laittanut aivot sekaisin, siksi koska huomasi Severuksen välittävän, vai siksi että omisti itse tunteita Severusta kohtaan. Tää lause on älyttömän ihana ja toimiva, koska se muuttaa tuon suudelmakohdan vähemmän läpinäkyväksi.

Viski oli Severuksen parannus kaikkeen, siinä missä Remuksella se oli suklaa.

Loppuun vielä tämä pakollinen lainaus, koska rakastan Remuksen uskoa siihen että suklaa parantaa kaiken.

Kiitos tästä! ♥