4, 5, 6, ja 7 raapaleet tulevat tässä samalla kertaa kaikki.
4. Raapale:
Hauskoja hetkiä Pottereilla”Lilyy! Ystäväsi muuttaa meille!” James huusi jo eteisessä.
Eikä kestänytkään, kun muutama minuutti, kun punapää juoksi alakertaan. Tytöllä oli punaiset, pitkät hulmuavat hiukset, ruskeat silmät ja pisamia. Hän oli pukeutunut kauniiseen valkoiseen kesämekkoon ja laihtunut huomattavan paljon siten viime näkemän. Lily ei koskaan ollut ollutkaan mikään punkero, joten nyt hän näytti melkein ylilaihalta. Halasin ystävääni ja kyyneleet löysivät taas tiensä poskilleni. Tällä kertaa liikutuksesta.
”Mikä hätänä?” Lily kysyi. ”Onko jotain tapahtunut?”
James tuhahti.
”Paras ystäväsi muuttaa meille ja sinä kysyt onko jotain tapahtunut. Pitäisikö kysyä, mitä on tapahtunut?”
”Pää kiinni, James.”
Pottereiden hyvät välit saivat kyyneleet vuotamaan enemmän poskilleni. Istuuduin yhden ison matka-arkkuni päälle ja itkin. Lily otti minut kainaloonsa ja James pyyhki kyyneleeni kämmenselällään, mutta se ei auttanut. Minä vain itkin, itkin... Vaikka se ei ollut ollenkaan tapaistani.
”Mitä täällä metelöidään?”
Kysyjä oli Albus Potter, Scorpius Malfoyn paras ystävä.
5. Raapale:
Keskustelu Albus Potterin kanssa”Sinä. Tule huoneeseeni, heti. Haluan jutella kanssasi”, Albus sanoi. Minä puristin käsiäni nyrkkiin ja pyyhin kyyneleeni. Lily nousi ylös. James oli kuiskaten kertonut tytölle, mitä oli tapahtunut.
”Jos aiot kirota hänet... Jos kosketkin ystävääni sormenpäälläsikään minä kyllä...”, Pottereiden nuorin lapsi aloitti uhoten isoveljelleen.
”Pää kiinni, Lily”, Albus sanoi ja viittasi minua seuraamaan häntä. En voinut tehdä muutakaan, joten alistuin kohtaaloni ja otin askeleen poikaa kohti. Toisen, kolmanneen, niin monta, kunnes olin lopulta hänen huoneessaan.
”Istu”, Albus käski ja istuuduin pehmeälle sängylle hänen istuutuessaan minua vastapäätä, pehmeälle sohvalle.
”No niin. Kerro kaikki.”
Ja minä kerroin.
6. Raapale:
Salainen suudelma Kerrotuani kaiken Albus oli mietteliään näköinen. Lopulta poika huokaisi, otti kasvoni käsiensä väliin ja pyyhki kyyneleeni. Yllätyin itsekin kyyneleistäni.
”En minä inhoa sinua”, Albus sanoi. ”Ymmärrän, että Scorpius kerjäsi verta nenästään”, hän jatkoi.
”Luulin, että sinä...”, aloitin, mutta Albus painoi sormensa huulilleni.
”Älä sano mitään”, hän käski. ”Älä sanaakaan.”
Istuin jäykistyneenä paikallani, kun Albus asetti huulensa huulilleni. Vastasin suudelmaan, mutta hämmästyksekseni en tuntenut mitään. En rakkautta, en vihaa.
En mitään.
7. Raapale:
Käynti sairaalassa Astuin Pyhän Mungon sairaalaan ja kävelin tiskille.
”Anteeksi. Haluan käydä Scorpius Malfoyn luona.”
”Kolmas kerros, neljäs ovi.”
”Kiitos.”
Kävelin rappuset kolmanteen kerrokseen ja aukaisin neljännen oven. Scorpius oli ainoa potilas eikä hänen luonaan ollut minun onnekseni ketään.
”Scorpius”, otin pojan käden omaani. Häneen ei oltu laitettu mitään johtoja, niin kuin olin olettanut, hän vain makasi siinä, kasvot mustelmien peitossa ja käsi siteessä.
”Anteeksi. Anna anteeksi”, kuiskin ja suukotin pojan vaaleaa otsaa.