Usko, toivo ja rakkaus l S, Severus/Lily (James/Lily)

[Nevermind]

Title: Usko, toivo ja rakkaus
Author: Nevermind
Beta: None
Pairing: SK/LE, LE/JP
Rating: S
Genre: angst

Summary: Kolme otetta Severuksen ajatuksista elämänsä rakkaudesta, Lily Evansista. Ficlet siitä, kuinka usko, toivo ja rakkaus ilmenevät miehen surkeassa nuoruudessa.
______________________________________________________________________________

Usko

Poika tarkasteli tytön mietteliäitä kasvoja. Otsa oli rypyssä ja suu herkästi mutrulla. Aina yhtä kaunis. Severus puristi Lilyn kättä tietäen, kuinka vaikeaa tytön oli hyväksyä tämä kaikki. Koko uusi maailma, joka oli hetkessä avautunut tämän eteen. Severus kuunteli tytön tiheää hengitystä ja yritti samalla pitää omansa vakaana. Lily käänsi katseensa häntä kohti, ja Severuksen valtasi kipristelevä, suorastaan huumaava tunne, kuten aina tytön katsoessa häntä kirkkailla vihreillä silmillään.

"Minun on vaikea uskoa tätä todeksi. Kuulithan, mitä Petuniakin sanoi. Friikki", tyttö kuiskasi ja jatkoi. "Minä pelkään. Pelkään, että herään vain huomatakseni tämän kaiken olevan unta."
"Luota minuun, tämä on totta. Sinun täytyy nyt vain uskoa."
"Uskoa mihin?"
"Itseesi. Minuun", Severus henkäisi vastaukseksi ja painoi huulensa suojelevasti tytön punaisiin hiuksiin. "Meihin", poika lisäsi niin hiljaa, että ei ollut varma tytön kuulevan.

Toivo

"Severus Kalkaros!"

Kuullessaan oman nimensä, poika hätkähti ja astui rivistä eteenpäin. Puna nousi Severuksen kasvoille, kuten aina hänen ollessaan ihmisten edessä. Poika vilkaisi yhä rivissä seisovaa tyttöä kuin pyytäen tukea. Lily katsoi häntä vihreät silmät loistaen ja nyökkäsi rohkaisten. Pieni ele, mutta niin täynnä sanottavaa.

Pystyt siihen. Kaikki menee hyvin. Älä pelkää.

Severus laskeutui kompuroiden tuolille. Pimeys valtasi pojan näkökentän, sillä hattu valahti suoraan hänen silmilleen. Severus punastui entistä rajummin ja huomasi puristavansa tuolin reunoja rystyset valkeina.

"Luihuinen!"

Vaimeat aplodit kaikuivat salissa Severuksen siirtyessä reunimmaisen pöydän ääreen. Punapäinen tyttö hymyili hänelle salin edestä, mutta Severus ei sitä nähnyt. Poika tuijotti edessään lepäävää tyhjää lautasta veren kohistessa päässään. Nyt voisi vain toivoa, toivoa parasta. Aivan liian pian Lily kutsuttiin lajitteluun. Severus seurasi tytön epävarmaa kulkua tuolille. Pojan sydäntä suorastaan kivisti. Luihuinen, luihuinen, luihuinen... Hän mietti, pyysi, toivoi. Mutta tälläkään kertaa tulevaisuus ei tuonut onnea.

Rakkaus

Mustahiuksinen poika kyyristeli haarniskan takana. Hoikan rakenteensa ansiosta metalliesine antoi hänelle hyvän suojan. Severuksen kasvoilta paistoi tunteiden sekamelska: puhdas inho, suru, kateus, kaipuu ja rakkaus. Pojasta tuntui, että hänen sydämensä halkeaisi pian kaikista näistä ristiriitaisista tunteista.

Kaksi rohkelikkoa kävelivät käytävää eteenpäin yksinäisen haarniskan ohi. Potter ja Lily. Hänen Lilynsä. Piileskelevä poika nieleskeli kyyneliään ja pakottautui pysymään aloillaan, kunnes kaksikon askeleiden äänet eivät enää kantautuneet käytävälle. Severus hautasi päänsä käsiinsä ja antoi lopulta kyynelille vallan. Hän ei kyennyt enää hillitsemään itseään.

Severus rakasti tyttöä. Mutta tyttö ei rakastanut häntä.

Severus yritti epätoivoisesti pyyhkiä kyyneliä kalpeilta kasvoiltaan, mutta uusien syntyminen jatkuvasti teki tehtävästä mahdottoman. Ja mitä hän oikein suri? Kaikkihan oli hyvin. Pojan olisi kuulunut olla tyytyväinen, sillä Lilyn parasta hän vain halusi. Sitähän rakkaus oli, toisen onnesta iloitsemista. Ja tällä hetkellä Lily oli onnellinen.

[Rosena]

Vau. En osaa aloittaa mistään muusta, kuin sanasta vau. Tämä oli koskettavan kaunis ja surullinen ficlet. Miun kädet ovat vieläkin kananlihalla. Ensinnäkin mun mielestä oli kaunis idea ottaa usko, toivo ja rakkaus teemaksi, ja tekstit toimivat todella hyvin niin yhdessä kuin myös erikseen. Ne oli punottu yhteen taidokkaasti, kuvailuja oli sopivasti - ei yhtään liikaa eikä liian vähän. Lisäksi kuvailu oli kaikessa yksinkertaisuudessaan kaunista ja soljuvaa.

Myös kaikki henkilöt olivat omanlaisensa, aitoja, ja eläviä. Severuksen tuska, toivo, rakkaus, kaikki välittyivät tekstin kautta suoraan sydämeen asti. :( Se sattuu, mutta se myös tarkoittaa sitä, että sä osaat kirjoittaa. Severuksen ja Lilyn tarina on aina yhtä koskettava, mutta sie toit miun näkökulmaan lisää ulottuvuuksia, jos sen nyt niin voi sanoa.

Kaiken kaikkiaan en voi sanoa muuta, kuin että tämä oli ihana, katkeran kaunis ja surullinen ficlet, josta pidin todella paljon. Mie olen iloinen, että tämä oli ensimmäinen vuonna 2012 lukeani teksti. Kiitos tästä. :)

[Nevermind]

Rosena: Kiitos todella paljon kommentistasi! Mä en oo tosiaan paljonkaan harrastanu tätä kirjottamista, joten sun kommentin positiivisuus yllätti.  Tää on jo melko vanha teksti ja mietin pitkään viittinkö edes postata tätä. Mukava kuulla, että tykkäsit!

[Aapo]

Heippavain täällä yökyöpeli kommentoimassa. Oot pölliny miun ficin nimen, mur : ( noei, et voinut tietää. Sitäpaitsi tuo nimi vieläpä sopi tähän ficciin ihan mahdottoman hyvin, en voi, enkä halua syyttää sua, elä pelästy

Hmm joo tosiaan, Severus/Lily parituksen ficit on yksiä mun suosikeista, love them. Tähänkin ficciin oli tosi hyvin kiteytetty mun mielestä kaksikon koko tarina sillälailla, kun se on kirjoissakin. Surullista kerrontaa severuksen elämästä, johon hän ei halua ketään muuta kuin Lily Evansin, joka kuitenkin lähtee toisen miehen matkaan (tämä on niin väärin) olit vanginnut Severuksen tunnot hyvin ja fic oli tunnelmaltaan surullisenkatkera, mutta myös kaunis.

Tuo tapa, millä olit jaoitellut ficin toimi hyvin. Jokainen kappale oli oma osansa tarinaa ja juuri nuo usko, toivo ja rakkaus sanat toimivat hyvin vertailuina ja kuvailuina. Jokainen pätkä oli omanlaisensa herkkä kertomus.

"Itseesi. Minuun", Severus henkäisi vastaukseksi ja painoi huulensa suojelevasti tytön punaisiin hiuksiin. "Meihin", poika lisäsi niin hiljaa, että ei ollut varma tytön kuulevan.

Tämä kohta oli ihan älyttömän suloinen, tykkäsin.

Kirjoitustapa oli mukavan rentoa ja simppeliä, kuvailuilla ei toki mässäilty, mutta niitäkin oli riittävästi. Tarina ei töksähdellyt missään kohtia, vaan oli sujuvaa luettavaa alusta loppuun asti.

Tosin seuraava kohta:

everus yritti epätoivoisesti pyyhkiä kyyneliä kalpeilta kasvoiltaan, mutta uusien syntyminen jatkuvasti teki tehtävästä mahdottoman.

tuo lihavoitu sivulause oli hieman sekava mun silmiini, sai tarinan vähän töksähtämään.

Muuten en kyllä löytänyt virheitä tekstistä, oli ihana. kiitos : )

[Varjuska]

Lainaan Rosenaa: vau.

Tykkäsin tosi paljon siitä, kuinka olet jakanut tämän ficletin osiin. Jokainen katkelma Severuksen elämästä nivoutuu koskettavalla tavalla yhteen otsikkonsa kanssa. Tekstissä käy ihanasti ilmi Severuksen suhde Lilyyn, jota ei kykene kuvailemaan vain yhdellä sanalla: siinä on mukana niin ystävyyttä, veljellistä suojelunhalua, rakkautta, epätoivoinen halu omistaa toinen henkilö sekä toisaalta riipaiseva pettymyksen tunne, kun Lily valitseekin Jamesin. Silti on todella koskettavaa, että Severus silti kykenee iloitsemaan Lilyn onnellisuudesta, vaikka onkin samalla hävinnyt karvaasti kilpailijalleen.

Tekstejä lukiessani olen huomaavinani, kuinka Severus pikku hiljaa muuttuu vetäytyneemmäksi ja katkeroituneemmaksi. Tuossa ensimmäisessä osassa on vielä mukana sellaista ihanan keveää lapsenomaisuutta, jopa jotakin sadunomaista Severuksen haaveillessa Lilystä jo noinkin varhaisessa vaiheessa. Mutta viimeisen osan Severus on juuri kokenut valtaisan pettymyksen ja katselee, kun hänen elämänsä tärkein ihminen kävelee pois. (Äwwh, tekisi vaan niin mieli halata poloista...)

Pidin tästä kovasti. Mielestäni olet osannut luoda tekstiin monia erilaisia tunnesävyjä. Yksinkertaisesti koskettava.

- V.

[Nevermind]

annicamaria: Kiitos kommentistasi! Anteeks, en yhtään tiennyt että sinulla on samanniminen ficci...  Voisin sen kyllä lukasta, kunhan on aikaa! Mukava kuitenkin kuulla, että tykkäsit tästä!

Varjuska: Kiitti! On aina tosi kiva saada palautetta ja kuulla, että on tekstillä pystynyt koskettamaan. En oikeen tiedä mitä sanoa, kiitos aivan mahtavasta kommentista!

EpikFeil: Kiitos kommentistasi todella paljon! Yllätti kyllä täysin että joku ihana oli laittanu tän sinne kommenttikampanjaan. Mä en ole tosiaankaan paljon kirjottanut ja on tosi kannustavaa kuulla, että tykkäät mun tyylistä. Oon aina pitänyt Severuksesta erityisen paljon ja siihen on jotenkin helppo samaistua. Kiva kuulla, että tykkäsit!

[Kelmien herratar]

Todella kaunis ficci! Oon oikeesti kateellinen, kuinka kauniisti osaatkaan kirjottaa. Oikeen tuli kylmä väreet, hyvä hyvä!

"Luota minuun, tämä on totta. Sinun täytyy nyt vain uskoa."
"Uskoa mihin?"
"Itseesi. Minuun", Severus henkäisi vastaukseksi ja painoi huulensa suojelevasti tytön punaisiin hiuksiin. "Meihin", poika lisäsi niin hiljaa, että ei ollut varma tytön kuulevan.

Tämä oli ihana kohta!

[Nevermind]

Kelmien herratar: Oi kiitos! En nyt kuitenkaan nää mitään syytä kateuteen... Mäkään en ole paljoa kirjotellut, mutta tekemällä oppii