Ääks, mun tekee vaan mieli käpertyä mykkyrälle ja päästää söpöstelyääniä, tää oli jotenkin vaan niin äärimmäisen hellyyttävä <3
Dobby on suloinen hahmo, josta kirjoitetaan liian vähän. Onneksi et mennyt parittamaan Dobbya kenellekään, se sopii niin hyvin tollasena yksinäisenä ja söpönä. Vaikka tää ei ollutkaan perinteistä fluffya, se toi silti ihania kylmiä väreitä. Toi tunnelma on tosi kaunis kaikessa karuudessaan. Ja tietenkin Dobby, joka on suloinen mitä ikinä se tekeekään..
Toi loppu sai mut rakastumaan kyseiseen tekstiin, ajatus vapaudesta on jotain, jolle on millään keksi sopivaa adjektiivia..