Author: Sole
Fandom: Glee
Genre: Romance, Drama, Angst
Rating: K-11
Pairing: Emma/Will, Emma/Terri, Terri/Will
Disclaimer: Glee ei kuulu minulle
Summary: Aivan kuin mikään hänessä olisi provosoivaa.
Provosoivaa
Emma tulee töistä kotiin niin kuin kaikkina muinakin päivinä ja riisuu takkinsa. Niin kauan kaikki on niin kuin aina. Normaalisti. Takki putoaa lattialle vaaleanvihreäksi mytyksi ja levittää käsivartensa niin, että näyttää aivan kuin se halaisi hihoillaan lattiaa. Silloin mikään ei ole enää niin kuin tavallisesti. Emma kompuroi kyyneliä silmissään makuuhuoneeseen. Hän istuu sänkynsa laidalle ja riisuu punaisen neulepaitansa. Hänen hiuksensa menevät pörröön, mutta hän ei välitä. Hän ei välitä, vaikka kyynelet valuvat pitkän hänen poskiaan ja maalaavat harmaat ripsiväriraidat hänen silmistään leukaan saakka. Hän pyyhkii silmiään ja avaa sitten kauluspaitansa napit tuhrien valkoisen kankaan ripsiväriin. Hän laskeutuu selälleen sängylle ja riisuu kellohameensa ja sukkahousut, joista jää punainen ympyrä hänen kapealle vyötärölleen.
Hän makaa alusvaatteisillaan sängyllä ja sulkee silmänsä vain avatakseen ne uudestaan. Ja uudestaan. Hän räpyttelee silmiään, mutta kyyneleet jatkavat valumista.
Emma yrittää olla ajattelematta sitä kaikkea, mikä on tehnyt hänen päivästään erilaisen kuin niistä kaikista muista, joina hän on tullut kotiin töistä, riisunut pitkän, vaaleanvihreän takkinsa ja ripustanut sen naulakkoon. Mennyt keittiöön hyräillen hiljaa jotakin Willin sinä päivänä hyräilemistä lauluista, keittänyt itselleen vielä yhden kupin kahvia, juonut ainakin kaksi kupillista tai kolme, pujottanut kertakäyttöiset muovihanskat käteensä ja tehnyt itselleen voileivän. Useimmiten hän on syönyt maapähkinävoi-hilloleipiä, sillä Will on sanonut niitä maailman parhaiksi voileiviksi, ja ajatellut Terri Schuesteria, joka on allerginen maapähkinöille, ja jota Will rakastaa. Joskus hän on jättänyt osan leivästä syömättä ajatellessaan Terriä, ja joskus ahminut sen niin nopeasti, että on joutunut juomaan vielä yhden kupillisen kahvia pystyäkseen taas nielaisemaan.
Ja hän on ollut niin kateellinen Terri Schuesterille, että on polttanut kielensä viimeiseen kahvikupilliseen.
Hänen päivänsä ovat olleet tylsiä ja tavallisia, hän on katsonut paikallisuutisia televisiosta ja laittanut ruokaa kahdelle, vaikka häntä on vain yksi. Hän on ollut yksinäinen, mutta silti onnellinen. Onhan hän tiennyt näkevänsä Willin koulussa taas seuraavana päivänä, paitsi tietysti perjantaisin ja launtaisin. Silloin hän ollut surullinen ja kattanut pienelle ja pyöreälle keittiön pöydälleen lautasen Willillekin. Hän on odottanut maanantaita ja laittanut sunnuntaina papiljotit hiuksiinsa näyttääkseen kauniilta, mutta kammannut kuitenkin hiuksensa suoriksi aamulla. Hän ei ole uskaltanut jättää hiuksiaan kiharoille aivan kuin ei ole uskaltanut kertoa Willille tunteistaan. Silti hänestä on ollut mukavaa kieputtaa hiuksiaan sormensa ympärille ja katsella Willin ruskeita silmiä, iloista hymyä ja suloista kuoppaa tämän leuassa.
Se on ollut hänelle tarpeeksi helppoa ja mitäänsanomatonta. Ei liian rakastunutta käytöstä, eikä liian provosoivaa.
Emma nyyhkäisee hiljaa. Aivan kuin mikään hänessä olisi provosoivaa.
Emma ihastuu harvoin ja rakastuu vielä harvemmin. Useimmat hänen ihastuksistaan ovat ohimeneviä ja rakastumiset yksipuolisia. Ennen hän on pitänyt ihastumisen tunteesta, sydämentykytyksistä ja nipistelystä vatsanpohjassa, mutta ei enää. Ihastumisen tunne muuttuu niin nopeasti sydänsuruksi. Emma koskettaa sormenpäillään rintaliivejään ja painaa sitten hellästi pienen kämmenensä sydämensä päälle. Hän henkäisee ja liu'uttaa kättään hitaasti alaspäin niin, että se hipaisee hänen vasenta rintaansa. Ja ajattelee, ajattelee melkein vihaisesti, että Willin pitäisi olla se, joka koskettaa häntä niin. Hän hengittää ulos ja kietoo käsivartensa ympärilleen. Will Schuesterin ajattelu aiheuttaa hänelle enää vain sydänsurua. Ei sydämentykytyksiä ja nipistelyä vatsanpohjassa.
Ei niin kuin Terri. Emma nyyhkäisee ja halaa itseään tiukasti. Hän makaa pienenä, puolialastomana keränä sängyllä ja nyyhkyttää kyynelten kastellessa hänen kasvonsa.
Kaikki on muttunut, kun Terri Schuesterista on tullut kouluterveydenhoitaja. Tietysti Emma on tiennyt Terristä paljon kaikenlaista, mutta yllättäen hän huomannut kyselevänsä Williltä lisää Terristä lounaalla ja kaikilla neljistä päiväkahveista. Jokin Terrin kauniissa kasvoissa, ilmeettömissä silmissä ja pitkissä hunajanvaaleissa hiuksissa on herättänyt hänen mielenkiintonsa. Will on ollut ensiksi yllättynyt, mutta alkanut sitten hymyillen vastailla hänen kummallisimpiinkin kysymyksiin. Ja hänkin on hymyillyt ajatellessaan, että Will on niin tottunut hänen kummallisuuksiinsa, ettei enää edes pidä niitä kummallisina. Että hän olisi voinut sittenkin saada Willin tämän hymyillessä hänelle silloinkin, kun Terri on istunut tämän vieressä terveydenhoitajan valkoisessa takissaan ja kasvoillaan leveä tekohymy.
Jos joku olisi kertonut Emmalle silloin, kuinka pitkälle hän olisi valmis menemään Willin takia, hän olisi vain naurahtanut kiusaantuneena ja pudistanut päätään, kunnes hänen ajatuksensa olisivat olleet niin sekaisin, että hän olisi vain nauranut lisää. Silti hän on lopulta löytänyt itsensä suutelemasta Terri Schuesteria terveydenhoitajan huoneesta ja koskettamasta tämän hunajanvaaleita hiuksia vain tehdäkseen Willin mustasukkaiseksi, vaikka on tiennyt Terrin ajatelleen täsmälleen samalla tavalla. Terrin huulet ovat olleet vihaiset Emman huulilla, ja Emman huulet ovat maistuneet mustasukkaisuudelta. He ovat tahtoneet tulla yllätetyiksi, he ovat tahtoneet tulla huomatuksi. Terri on tahtonut Willin suuttuvan ja Emma tämän olevan mustasukkainen.
Mutta Will ei ole huomannut mitään, vain hymyillyt. Hymyillyt heidän suudellessaan entistä vihaisemmin ja mustasukkaisemmin.
Emma käpertyy sängyllä niin pieneksi kuin pystyy ja painaa käden suulleen, mutta Terrin vihainen suudelma tuntuu yhä hänen huulillaan. Hän on vihainen itselleen ja vihainen Terrille. Vihainen siitä, että Terri on saanut hänet ihastumaan itseensä Willin sijasta, ja vihainen siitä, että on rakastunut väärin.
Taas. Emma itkee lohduttomasti.
Sinä päivänä mikään ei ole niin kuin ennen, koska Will ei ole enää hymyillyt hänelle.
