Nimi: Ensimmäistä kertaa elämässään
Kirjoittaja: nnora
Ikäraja: S
Pituus: 579 sanaa, oneshot
Genre: drama, fluff
Hahmot/paritus: Draco/Hermione
Summary: ruskeat silmät hehkuivat lämpöä
Vastuunvapaus: Kaikki Potter-maailmaan tunnistettava kuuluu J.K. Rowlingille, tämän ficin juoni/teksti on minun enkä saa rahaa tästä.
Haasteet: OTS20 fandomilla Potter, Neljän tuvan haaste tuvalla luihuinen, Sana/kuva/lause10 sanalla ihailija, Yksilön elämänkaari hahmolla Draco Malfoy.
A/N: Kun haasteet painavat päälle. :D Tämä syntyi kahdella kirjoituskerralla yllättävän näppärästi, aikaa näiden välillä kyllä meni, mutta mitäs siitä, dramionea joka tapauksessa! Olin ensin laittamassa tätä Matami Puddifootiin ja kun tämä oli lähetä-klikkausta vaille valmis, muutin mieleni ja päätin julkaista tämä Godricin notkossa vain muuttaakseni mieleni - ja täällä ollaan, Matami Puddifootilla. Taito päättää asioita taitaa olla karkuteillä, vai? :D
Elokuu oli kuukausi, jolloin Viistokuja täyttyi Tylypahka-ikäisistä nuorista noidista ja velhoista perheineen: 11-vuotiaista Tylypahkaan ensimmäistä kertaa menijöistä 17-vuotiaisiin, jotka olivat menossa sinne viimeistä kertaa. Myös Draco Malfoy oli perheensä kanssa ostamassa koulutarvikkeita ensimmäistä Tylypahka-vuottaan varten. Pojan isä, Lucius, oli tosin jo kadonnut Iskunkiertokujalle ja kieltänyt poikaansa kyselemästä turhia, kun Draco oli yrittänyt kysyä, miksi Lucius sinne oli menossa ja miksei hän päässyt mukaan.
Dracon Viistokuja-vierailut olivat harvassa, hänen äitinsä vei hänet aina Viistokujalle lähtiessään joko ilkeälle sisarelleen Bellatrixille, joka pakotti hänet katselemaan, kun hän kidutti viattomia pupujusseja tai äidilleen, joka puhui joka kerta vähintäänkin kaksi kolmasosaa nuoruusajoistaan ja siitä, miten ennen muinoin asiat olivat olleet niin hyvin.
"Äiti, voimmeko me käydä Hienoissa Huispausvarusteissa?" Draco kysyi huomattuaan kaupan näyteikkunan takana olevat luudat. Hän irtaantui välittömästi äitinsä kaavun hihasta ja suoristi ryhtiään, kun huomasi muutaman pari vuotta vanhemman pojan kävelevän muutaman metrin päästä ohitse. "Äiti, jooko, jooko?"
"Äh, hyvä on, mutta vasta kun isäsi tulee takaisin!" Narcissa antoi periksi ja katsahti poikaansa, joka loisti kuin joulu ja syntymäpäivä olisivat tulleet yhtä aikaa. "Mutta meidän täytyy ensiksi käydä Matami Malkinilla ostamassa sinulle koulukaavut."
"Onko minun ihan pakko?" Draco väänsi kasvoilleen koiranpentuilmeen, mutta hänen äitinsä ei edes vilkaissut häneen päin, vaan nappasi hänen käden omaansa ja talutti häntä kaapukaupan suuntaan. Draco yritti ravistaa äitinsä käden irti omastaan, mutta tällä oli luja ote.
"Tietysti, täytyyhän niitä sovittaa. Matami Malkin lähetti viime viikolla pöllön, että mittatilaustyö on valmis, sinun täytyy sovittaa ne. Ja sinulle täytyy hankkia sellaiset lohikäärmeennahkasta tehdyt suojahansikkaat sekä talvihansikkaat, jottei kätesi palellu talvella." Draco irvisti koko ajatukselle. "Tarvitset myös housuja ja kauluspaitoja, sukkia, muutaman neuleen sekä luihuisenvihreän kravatin ja kaulaliinan - älä viitsi, totta kai sinä menet luihuiseen! Koko sukusi on luihuisessa ja se on ylivoimaisesti paras tupa, haluatko muka sinne puuskupuhiin, saappaatkin ovat heitä viisaampia, sano minun sanoneen", hänen äitinsä totesi, kun taioilla automaattiseksi loihdittu vaateliikkeen ovi aukesi heille.
"Hyvää päivää, rouva Malfoy, ja pikkuherra Malfoy!" Matami Malkin toivotti Dracolle ja Narcissalle. "Odotahan hetki siinä, tyttöhyvä", hän totesi sitten ruskeahiuksiselle tytölle, jonka sovituksessa olevan mustan koulukaavun alta pilkottivat jästivaatteet. Kuraverinen, Draco tuhahti ajatuksissaan, mutta perui ajatuksensa nopeasti tytön kääntyessä ympäri. Hänellä oli kauneimmat kasvot jotka Draco oli ikinä nähnyt ja pörröisen tuuheat ruskeat hiukset kehystivät vaaleita kasvoja kauniisti. Tyttö ei ollut samalla tavalla kaunis niin kuin ne tytöt, jotka tulivat hienoissa mekoissaan vanhempiensa kanssa Malfoyn kartanoon illalliselle tai tanssiaisiin (ja joita epäilemättä suunniteltiin Dracon morsiameksi tulevaisuudessa, mutta tätä Draco ei tiennyt). Tämä tyttö oli maanläheisesti kaunis, ruskeat silmät hehkuivat lämpöä.
"Hei, minä olen Hermione. Hermione Granger", tyttö sanoi ja tarjosi kätensä käteltäväksi hymyillen hiukan.
"Draco Malfoy", hän esitteli itsensä ja kätteli Hermionea.
"Tylypahkaan menossa?" Draco nyökkäsi Hermionen kysymykselle ja vastasi: "Ensimmäistä kertaa."
"Niin minäkin, siitä tulee varmasti hienoa, en malta odottaa. Ajatella, että minä olen oikeasti noita! Tai kyllähän se oli tiedossa, mutta kaikki vaan sanoivat minua hulluksi kun tavarat muuttivat muotoaan tai nousivat ilmaan lähettyvilläni, mutta silti!" Hermione selitti innoissaan. Matami Malkinin jutusteleva äänensävy palautti Dracon takaisin todellisuuteen ja hän loi anteeksipyytävän katseen Hermioneen, siirtyen sitten äitinsä luokse, joka hypisteli Dracon koulukaapuja käsissään.
Hermione sai sovitettua koulukaapunsa loppuun hädin tuskin Tylypahkasta valmistuneen myyjättären avustuksella, maksoi ne ja huikkasi ovelta Dracolle: "Nähdään Tylypahkassa, Draco Malfoy!" Draco virnisti ja heilautti kättään vastaukseksi.
Illalla Draco ei kyennyt ajattelemaan mitään muuta kuin Hermionea, hänen kasvojaan ja hänen ääntään. Hermionen eleet ja ilmeet pyörivät hänen mielessään tauotta, kunnes hän oli unen rajamailla ja Hermionen kasvot peittyivät unen harmaaseen usvaan. Ensimmäistä kertaa elämässään Draco Malfoy oli ihastunut. Ja ensimmäistä kertaa elämässään Hermione Grangerilla oli ihailija.