Kirjoittaja Aihe: Yksinäisen jännitysnäytelmä | Hermione Granger (+ Severus Kalkaros), S  (Luettu 2365 kertaa)

FractaAnima

  • Francesca R. Anima
  • ***
  • Viestejä: 4 144
  • Like Molly Weasley, but Slytherin
Title: Yksinäisen jännitysnäytelmä
Author: FractaAnima
Genre: drama
Rating: S
Character(s): Hermione Granger (+ Severus Kalkaros)
Disclaimer: J. K. Rowling omistaa hahmot, minä omistan mielikuvitukseni. En saa tästä minkäänlaista hyvitystä.

ficlet

Haasteisiin:
12+ virkettä VIII
Ficlet300 sanalla 77. Hiekka
FF50 sanalla 023. Haju


Yksinäisen jännitysnäytelmä

Sinä iltana vastatuuli oli kova ja puuskainen. Taivaalla leiskui auringonlaskun punertama pilvimeri, joka muistutti takkatulta. Hermione käveli kohti puistoa, pitäen visusti kiinni takistaan ja samalla toivoen, että olisi päättänyt jäädä kotiin, ottaa esiin suuren jäätelökulhon, lusikan ja avata jonkin keskenjääneistä kirjoista. Ei, hän tarpoi kohtaloaan uhmaten arvaamattomaan tapaamiseen, joka oli yksipuolisesti sovittu tapahtuvan Hämähäkkikallion kupeessa sijaitsevassa puistossa.

Tuo puisto oli Hermionen yksiöstä katsottuna aivan kaupungin toisella laidalla ja nyt, pitkän tarpomisen jälkeen, näkyi kallioseinämä, joka oli kietoutunut usvaiseen huntuun. Olihan se totta, että Hermione silloin tällöin kaipasi tasaiseksi muuttuneeseen elämäänsä jännitystä, mutta tällainen tapaaminen kirjeystävän kanssa oli hiukan erikoista, varsinkin, kun Hermione ei tiennyt edes ystävänsä oikeaa nimeä, vaan he olivat käyttäneet kirjeissään nimimerkkejä.

Uusin kirje oli tullut edellisiltana ja siinä oli ollut tapaamisaika ja paikka, ei kysymyksiä, ei mitään, vaikka Hermione oli silmäillyt paperin läpi moneen kertaan, ei hän löytänyt edes allekirjoitusta, joten niin hän päätteli, että tämä olisi se samainen kirjekaveri, jonka kanssa hän oli kirjoitellut noin vuoden ajan. Silti naisen sisintä kalvoi rauhaton olotila, miksi ihmeessä hänen ranskalainen kirjeystävänsä olisi tullut Englantiin ja näin lyhyellä varoitusajalla?

Pääkadulta poikkesi tie kohti kalliota, joka oli merkitty umpikujaksi. Hermione hidasti askeleitaan ja katseli ympärilleen, todetakseen alueen hyvin autioksi. Hän ylitti puisen sillan, joka oli rakennettu pienen kalliopuron yli. Hiekkatie rohisi kengissä ja jostain puunlatvustoista kuului siiveniskuja. Hetkessä Hermione tunsi itsensä hyvin avuttomaksi, mutta karisti pian tuon tuntemuksen harteiltaan – mitä nyt muka voisi tapahtua?

Hiekkatie kiemurteli lähemmäs kallioseinämää, jonka läheisyydessä oli paljon istutuksia, kukkia, ruusupensaita ja muutama puuntaimi. Hermionen hiukset olivat levähtäneet löysältä nutturalta ja aaltoilivat nyt valtoimenaan tuulta mukaillen. Kallionseinämän lähestyessä nainen seisahtui keskelle seinämää mukailevaa tienristeystä ja katsoi jalkoihinsa, joiden edessä oli tiehen piirretty nuoli. Miksen vain saman tien tehnyt itsemurhaa, Hermione ajatteli ja lähti kulkemaan nuolen osoittamaan suuntaan.

Ilmassa leijui outo tuoksu, joka muistutti etäisesti kirveliä. Hermionen päässä pyörteili petollisia ajatuksia kaikesta mahdollisesta, mitä voisi tapahtua, tai no, kaikesta mahdollisesta pahasta. Kaiken järjettömyyden keskellä nainen pysähtyi, sulki silmänsä, veti keuhkot täyteen ilmaan ja yksi kerrallaan kyseenalaisti jokaisen ajatuksensa, tullen siihen tulokseen, että hän olisi ihan yhtä hyvin voinut kotona ollessaan tukehtua vaikka jäätelöönsä.

Suunnilleen kymmenen metrin päässä Hermionesta oli toinen puinen silta, jonka kupeessa oleva näky olisi saattanut hämmentää naista, jos tämä olisi suljettujen silmiensä takaa nähnyt mitään. Häivähdys jotakin hyvin tummaa tuoksua sekoittui aikaisempaan kirveliä muistuttaneeseen tuulen hyväillessä naisen kasvoja. Läheltä kuuluvat juoksuaskeleet herättivät Hermionen ajatuksistaan ja hän ehti nähdä vilauksen suuresta lepakkoa muistuttavasta hahmosta, joka katosi kallion taakse jättäen sillan juureen käsin piirretyn kartan. Ohikiitävän hetken Hermione kuvitteli juuri nähneensä entisen professorinsa, mutta pudisteli päätään huomatessaan petollisten ajatusten palaavan raskaina pilvinä. Hermione tarrasi karttaan, katsoi sitä ja huomasi siihen piirretyn reitin, jonka päässä seisoivat miniatyyriset vankkurit – sellaiset, joita käytettiin Tylypahkassa, Hermione ajatteli, nauroi itselleen, sulki jälleen silmänsä, nipisti itseään ja heräsi.
« Viimeksi muokattu: 27.08.2012 12:02:04 kirjoittanut FractaAnima »
The truth is, among Boov, I do not fit in. I fit out.