Otsikko: Drakon politikon
Kirjoittaja: Proserpina
Genre: drama, humor, slash (lievä), one-shot
Paritus: H/D
Ikäraja: sallittu/general
Tiivistelmä: Velhomaailman ensimmäiset vaalit Voldemortin kuoleman jälkeen. Draco kohtaa harrastustensa parissa vanhan vihollisensa.
Disclaimer: en omista hahmoja tai maailmaa enkä saa niistä rahaa
Varoitukset: ei
A/N: Tulipa tällainen mieleen, kun ajattelin vaalikoneita ja taikaministeriötä joutoajallani. Alun lainaus Viisasten kivestä. Ei spoilaa DH:ta eikä oikeastaan paljon mitään muutakaan.
Ja suurensuuri kiitos betalleni
Mielenmaltille! Tämä on paljon parempi hänen ansiostaan.
Palaute on kultaa!
**
Ei salata mitään minulta
voi sisäänsä sun polla,
siis sovita mua, niin kerron
missä sun kuuluu olla.Draco tuhahti ärtyneesti. Se oli hieno tuhahdus, tavallistakin onnistuneempi, kolme neljäsosaa ylimielisyyttä ja yksi neljännes epäuskoa. ”Ja miksi minä haluaisin sijoittaa tuollaiseen? En minä halua tietää, kuka ehdokkaista muistuttaa minua eniten, minä tahdon jonkun, joka ajaa asioitani parhaiten.”
Nainen näytti tuskastuneelta ja päätti ilmeisesti turvautua tavanomaiseen mainospuheeseen. ”Vaalibaskeri on loistava apuneuvo, kun haluatte löytää juuri teille sopivan ehdokkaan. Sovittaessanne sitä päähänne baskeri käy läpi kaikki ehdolla olevat puolueet ja edustajat, ja poimii niistä teidän omia näkemyksiänne parhaiten vastaavat. Se ehdottaa teille sopivaa puoluetta ja muutamaa ehdokasta. Teidän ei tarvitse lukea sanomalehtien uutisia eikä puolueiden lehdyköitä, te voitte vain sovittaa hattua, ja se kertoo, ketä teidän kannattaa äänestää. Kun ehdokkaita on satoja, kuten nyt, se on kätevin tapa.”
Draco vastasi pyörittämällä silmiään. ”Jos minä haluaisin
itseni hallitukseen, minä olisin ehdolla. Kuten sanoin, minua ei kiinnosta tietää, kuka ehdokkaista muistuttaa minua eniten. Minä en etsi ystävää, vaan hyvää hallitsijaa!”
”Kuulkaa nyt, en minä näitä ole keksinyt. Moni haluaa nimenomaan antaa äänensä omia näkemyksiään kannattavalle henkilölle.”
”Ja kukahan ne sitten keksi?” Draco kysyi ivallisesti.
Myyjätär meni penkomaan pöytäänsä ja tarkisti asian jostain pergamenttirullasta. ”Velhomaailman Kansanvallan Puolesta -liike. En osaa sanoa yhtään tarkemmin.”
Ahaa, siis VKP. Dracon olisi pitänyt arvata.
”Voittehan te ainakin kokeilla tällaista. On aika todennäköistä, että jos baskerin antamat ehdokkaat muistuttavat teitä poliittisilta mielipiteiltään, he myös ajavat teidän asioitanne.”
Kas kas. Nainen oli älykkäämpi kuin Draco oli kuvitellut.
”Voittehan te kokeilla?” luihuinen toisti. ”Niin varmasti. Sehän olisi teistä mukavaa, että kaikki asiakkaanne päättäisivät ostaa tuotteitanne ennen kuin tietävät, onko niistä minkäänlaista hyötyä.”
”En minä sitä tarkoittanut!”
Draco alkoi juuri nauttia kassahenkilön kiusaamisesta, kun jonosta Dracon takaa kuului rykäisy. Hän teeskenteli tylysti, ettei kuullut sitä. ”Jaajaa. Ja mitähän te sitten tarkoititte?”
Tuskastunut huokaus. ”Että voittehan te palauttaa tuotteen, jos se ei miellytä. Hyvä herra, takananne on jono. Voisitteko jo päättää, haluatteko te tämän vai ette, jotta minä pääsisin palvelemaan muita asiakkaita.”
”Ei ole tarvetta olla töykeä”, Draco huomautti äreästi. Tästä voisi tulla vielä hauskaa. ”Itse asiassa, Malfoylle ei kannata koskaan olla töykeä. Tahtoisin puhua johta – ”
Takana oleva asiakas keskeytti hänen mainion suunnitelmansa. ”Olisi pitänyt arvata jo hiuksista. Malfoy.”
Jo ennen kuin Draco kääntyi, hän tiesi, kuka siellä oli. Harry Potter. Velhomaailman pelastaja ja Voldemortin kukistaja. Rohkelikon kultapoika. Kaikkien luihuisten painajainen halusi keskeyttää hänen vaatimattoman hupinsa.
Viisi kaljuunaa putosi tiskille. ”Minä maksan sen kirotun baskerin hänelle.”
Myyjättären kasvoille kohosi kiitollinen ilme, ja Dracon tähtihetki oli pilalla. Hänestä oli
hauskaa valittaa kaupoissa. Hän
nautti palvelijoiden ahdistelemisesta. Ja tietysti Potterin oli pakko tulla ja murskata hänen unelmansa pieniksi palasiksi.
Ja nöyryyttää häntä. Ihan niin kuin Dracolla ei olisi varaa maksaa baskerin hintaa. Tätä ei voinut sietää. Hänen poskensa punehtuivat, hän saattoi tuntea sen.
”No mutta, kiitos, Potter”, hän sanoi ivallisesti. ”Kuinka ystävällistä sinulta. Salli minun tarjota sinulle lounas vastalahjaksi.”
”Ei tarvitse”, Potter vastasi ja maksoi omat ostoksensa sädehtivälle naiselle.
Mutta Draco ennemmin tappaisi itsensä kuin jäisi velkaa Potterille. ”Minä
vaadin.”
Väkipakolla Draco raahasi Potterin Viistokujan kalleimpaan ravintolaan ja pakotti tämän tilaamaan itselleen ruokaa. Potter tyytyi johonkin melko vulgaariin ja tavanomaiseen ruokalajiin, mistä Draco ei ollut kovin yllättynyt.
”No, mitä muuta olet puuhaillut koulun jälkeen kuin ahdistellut kassaneitejä?” Potter kysyi. Se oli varmaankin hänen käsityksensä kohteliaasta pöytäkeskustelusta, syyttely.
”Yhtä ja toista. Enimmäkseen kiertänyt Eurooppaa ja opiskellut.”
”Vai kierrellyt. Okei.” Potter kulautti vähän kivennäisvettä. ”Missä päin?”
”Vanhoissa sivistysmaissa. Se on osa puhdasveristen kasvatusta, kierrellä Ranskassa, Itävallassa, Italiassa, Kreikassa ja Venäjällä.”
Potter nyökäytteli päätään, niin kuin olisi muka ymmärtänyt. ”Jaaha. Varmaan hauskaa. Minä ryhdyin auroriksi.”
Jollei Draco kuvitellut, hän ei ollut kysynyt, miksi Potter oli ryhtynyt. Ainakaan häntä ei kiinnostanut. ”Sepä jaloa sinulta.”
”Ha ha ha.”
Draco hymyili omahyväisesti takaisin ja keskittyi kantarellirisottoonsa.
”Joten. Mikä se juttu kaupassa oli?” Potter oli siis niitä ihmisiä, jotka eivät kestäneet hiljaisuutta. Tai sitten hän kuvitteli, että Draco halusi ystävystyä hänen kanssaan, koska Draco oli tuonut hänet Kultaiseen sisuliskoon. Ja totta kai Draco halusikin ystävystyä Potterin kanssa − heti kreikkalaisten Kalendae-päivänä. Eli ei koskaan. ”Miksi sinun piti nostaa kohtaus? Myyjäparka melkein itki.”
”Liioittelet, tapasi mukaan. Minä vain vaadin arvoistani palvelua ja laatua.” Viaton katse, jonka Draco loi Potteriin, olisi sulattanut kenet tahansa.
”Melkein itki”, Potter toisti itsepintaisesti, kuin ääliöllä rohkelikolla olisi ollut kuulossa vikaa.
”Minä en tiedä, Potter, mitä mieltä sinä olet politiikasta, mutta ne baskerit… ne ovat huono keksintö. Ja tyylitön. On selvää, että niiden kehittäjä on käynyt Tylypahkaa, mutta ei ole ollut kyllin omaperäinen keksiäkseen jotain muuta kuin vain toisen mallisen hatun. Mielikuvituksetonta.”
”Miten niin huono keksintö? Ne ovat loistava keksintö! Baskeri osaa kertoa, mikä puolue on lähinnä sen kantajan mielipiteitä, ja antaa jopa sopivia ehdokkaita! Ne ovat vielä monimutkaisempia kuin lajitteluhattu, joka vain laittaa oikeaan tupaan!” Potter huudahti ällistyneesti.
Draco tuhahti jälleen. ”Niin, toki. Baskeri osaa löytää sen kantajan kaltaisia ehdokkaita, mutta sepä siinä hölmöä onkin. Jos kaikki äänestäisivät henkilöitä, jotka muistuttavat heitä itseään, hallituksemme olisi pian idiootteja täynnä. Minä en edes halua ajatella, keitä baskerit esittävät esimerkiksi Weasleyn klaanin jäsenille, sinusta nyt puhumattakaan. Politiikkaan tarvitaan
päteviä ihmisiä.”
Potter alkoi nauraa. ”No niinpä tietysti. Olisi pitänyt arvata, että sinä olet tuota mieltä, sinä olet aina ollut elitistinen snobi. Tiedätkö mitä? Tämä on demokraattinen yhteiskunta.”
Niin rohkelikkojen tapaista vääntää veistä haavassa. ”Minä tiedän, Potter”, Draco kuiskasi kohtalokkaasti.
Sekin kuiskaus valui kuin vesi seireenin selästä. ”No, oletko jo päättänyt, ketä aiot äänestää?”
”En.” Kuinka tyhmä voi ihminen olla? Draco oli ollut ostamassa baskeria, joka auttaisi häntä päättämään, ketä äänestää. Sen voisi kuvitella vihjaavan, ettei hän ehkä tiennyt lempiehdokastaan.
”Ai. No, minä olen. Olen aina ollut enemmän vasemmistoon päin kallellaan, joten oikeastaan minun piti vain valita, äänestänkö Samat Yhteiset Lait Kaikille -puoluetta vai Kaljuunat Uusjakoon! :ia.”
Potter piti tauon. Ehkä dramatiikan vuoksi. Mutta Draco oli utelias ja alistui siksi tähän pikku peliin. ”No?”
”No. Sanotaan, että Hermione teki valinnan helpoksi. Hän on vähän laajentanut Tylypahkan aikaista agendaansa, hän perusti SYLKP:in. Silloin aiemmin K merkitsi kotitonttuja − ja oli tietysti yhdistys, eikä puolue.”
Draco keihästi yhden erikoisen kookkaan sienen haarukkaansa ja mietti hetken. ”Siis SYLKY?”
”S.Y.L.K.Y.” Potter näytti melkoisen huvittuneelta. ”Hän oli tarkka siitä. On yhä.” Äänensävystä päätellen Granger oli Potterin mielestä koominen. Draco kuvitteli silmänräpäyksen ajan isoa laumaa rohkelikkoja nauramassa toisilleen punaisessa oleskeluhuoneessa päivästä toiseen, niin kuin luihuiset olivat nauraneet heille. Mutta huumorintajuinen rohkelikko oli tietysti itsessäänkin naurettava ajatus; hän oli varmaan erehtynyt.
”Minä en ole koskaan pitänyt jästien jaosta vasemmistoon ja oikeistoon, se on niin rahvaanomaista. Siinä on kyse vain rahasta eikä mistään muusta. Onneksi velhomaailmassa on ainakin ennen ollut mukana aatteita ja ideologiaakin − tosin viime aikoina ei niinkään”, Draco totesi jotain sanoakseen.
”Hmm. On jästeilläkin aatetta ja ideologiaa. Tasa-arvo, heikoista huolehtiminen – ”
Voi ei. Potter alkoi käynnistyä. ”Minun pitää mennä”, Draco keskeytti. ”Valitan. Tämä oli ilo.”
Draco pakeni ravintolasta maksaen laskun näyttävästi.
**
Vaalipäivä koitti kirkkaana ja aurinkoisena. Harry oli hyvin tyytyväinen. Nämä olivat ensimmäiset vapaat vaalit sitten Voldemortin kuoleman, ja velhomaailma kuohui innosta. Vaaliväittelyitä oli tullut Noita Poliitikkoja -kanavalta kuukausien ajan, Päivän Profeetta oli esitellyt joka päivä jonkun uuden ehdokkaan aukeaman kokoisella jutulla ja oli kehitetty lukuisia loitsuja ja apuvälineitä Sen Oikean Velhokansanedustajan löytämiseen.
Harrya oli painostettu ryhtymään ehdolle, mutta hän oli kieltäytynyt. Hän oli tyytyväinen vain saadessaan äänestää, ja sitä paitsi hän oli aurori eikä siis saanut kuulua mihinkään puolueeseen.
Niinpä hän marssi Viistokujan äänestyspaikalle. Siellä oli jo aika paljon äänestäjiä ja joitain reporttereita, muun muassa Rita Luodiko, jonka Harry päätti kiertää kaukaa. Kun hän oli tiputtanut lappunsa maagiseen uurnaan, hän lähti pois iloisin mielin ja huomasi Malfoyn selän loittonevan väkijoukossa. Hän juoksi selän kiinni.
”Malfoy! Hei!” Harry huudahti.
Luihuinen kääntyi ympäri tuskastuneen näköisenä. ”Potter.”
Harry hymyili leveästi. ”Tule, minä tarjoan sinulle teen”, hän ehdotti muistaen viime tapaamisen yllättävän lounaan. Selvästikin Malfoy oli jo aikuistunut riittävästi hylätäkseen kouluvuosien kaunan, ja Harrysta oli mielenkiintoista tavata hänet ensi kertaa vuosiin.
”Ah. Minä tulisin
niin mielelläni, mutta minulla on valitettavasti aivan
hirveä kiire.”
”Aina on aikaa yhdelle teekupposelle”, Harry vakuutti virnistellen. ”Minä vaadin.”
Ja niin hän raahasi vastustelevan luihuisen Vuotavaan noidankattilaan ja tilasi molemmille teetä ja leivokset. Malfoy mulkoili häntä, mutta niinhän hän aina mulkoili ihmisiä. Harry oli kuin ei olisi huomannutkaan.
”Jännä päivä tänään”, hän hehkutti. ”Ensimmäiset vaalit pitkään aikaan. Mitä luulet, mikä puolue saa eniten ehdokkaita läpi?”
Malfoy joi teetään. ”Jaa-a.”
”Minä melkein luulen, että KU tulee suurimmaksi”, Harry paljasti. ”Mikä on ihan hyvä. Minusta he ajavat hyviä asioita.”
”Niin kuin lisää määrärahoja auroreille?” Malfoy kysyi häijysti.
Harry nauroi. ”No, sitäkin.”
”Minä olen vakuuttunut, että VY voittaa”, luihuinen esitti eriävän mielipiteen.
”Velhomaailman Yhtenäisyys?” Harry tuijotti epäuskoisesti. ”No, tuo oli ainakin radikaali arvaus. Juuri kukaan ei usko sen voittavan. Tai siis, siellähän on paljon entisiä kuolonsyöjiä ja – ”
Ups. Se taisi olla tahditonta.
”Ja?” Malfoyn ääni oli silkinpehmeä.
”Öö. Ja. Öö. No, se ei ole saanut gallupeissa kovin suurta suosiota”, Harry sanoi hennosti.
Malfoy kohautti kulmakarvojaan. ”Haluatko lyödä vetoa?”
”Äh, minä en halua kyniä sinua”, Harry vastasi ja sai osakseen hämmästyneen katseen.
”Miksi et? Vedonlyöntihän on juuri sinun tyylistäsi toimintaa. Tyhmää riskinottoa. Rahaa.”
Harry sekoitti teetään. ”Öö? Miten niin minun tyylistäni? Olenko minä riskinottaja tai rahan tarpeessa?”
”Ja sitten hän kysyi minulta: ’olenko minä riskinottaja?’ Voitteko uskoa – Harry Potter?” Malfoy kysyi ympäröiviltä näkymättömiltä ihmisiltä. Harry punastui ja hämmensi teetään entistä raivokkaammin.
”Etkös sinä ole Weasleyn kanssa naimisissa, sitä paitsi?” Malfoy jatkoi. ”Luulisi rahan olevan tarpeen, jos saa myötäjäisiksi velkakuitteja.”
Ai, siitä olikin kysymys. ”En. Me erosimme kahden vuoden seurustelun jälkeen.”
”Kuinka perin ikävää”, Malfoy vastasi.
”Ha ha haa”, Harry sanoi. ”Ei se oikeastaan ole ikävää. Sanotaan vaikka näin: minä huomasin, että tavanomaisiin sukupuolirooleihin kangistunut elämä ei ole minua varten, jos ymmärrät, mitä tarkoitan.”
Harry loi luihuiseen Merkitsevän Katseen, ja tämä näytti järkyttyneeltä. ”Sepä kiintoisaa, Potter, kerro lisää.”
Ihan niin kuin Malfoy itse olisi salonkikelpoinen hetero. Harry oli kuullut juorut, vaikkei lukenutkaan Päivän Profeetan julkkispalstaa. Juurikaan. ”Voisin kertoakin, mutta sinä tiedät varmasti homoudesta jo kaiken tarpeellisen, huhuista päätellen. Ja voisin muuten lisätä, että KU ajaa seksuaalisten vähemmistöjenkin asiaa!”
”Vallanko niin. Hämmästyttävää.”
Omalla tavallaan Malfoyn puhetapa oli aika hauska. Ivallinen ääni, kummalliset sanavalinnat, nostalgia. ”No, miten sinun rakkauselämäsi laita on?” Harry kysyi reippaasti.
Yskänpuuska vihjaisi, että Malfoy oli saanut teetä väärään kurkkuun, joten Harry läimäytti tätä loitsulla selkään. ”Kiitos”, luihuinen kähisi.
”Ei kestä, ei kestä”, Harry vastasi.
”Näyttää tulevan aurinkoinen päivä”, Malfoy totesi asiallisesti.
”Ahaa! Siis sinä olet sinkku”, Harry huudahti. Päät kääntyivät heidän suuntaansa, ja Malfoy käänsi päätään katsoakseen uteliaasti naapuripöytään. Koko hänen olemuksensa huusi, ettei kommentti ollut kuulunut heidän pöydästään, vaan ehdottomasti viereisestä. Kun tasainen puheensorina alkoi taas, hän nojasi Harryyn päin.
”Oletko sinä humalassa vai mistä on kyse?” hän sihahti.
”En. Minä olen aina tällainen nykyään. Sen jälkeen, kun tapoin Voldemortin, elämäni tuntui kovin tyhjältä vähän aikaa − ” Malfoy tuhahti ivallisesti väliin, mutta Harry ei piitannut, vaan jatkoi kovemmalla äänellä, ” − tuntui kovin tyhjältä, ja minä aloin miettiä, että mikä on minun tarkoitukseni ja mitä minä oikeastaan haluan elämältä. Sitten minä päätin, että tarvitsen muutosta ja ilmoittauduin vapaaehtoiseksi auroriksi vuoden pituiselle tehtävälle Intiassa. Siellä minä aloin harrastaa joogaa ja minulla oli aikaa miettiä, ja minä löysin tasapainon.” Harry hymyili. ”Olen niin paljon itsevarmempi nykyään.”
Malfoy irvisti hänelle. Kai se oli olevinaan hymy.
**
Kun Päivän Profeetta julkaisi vaalien tulokset, julkinen kohu nousi. Draco ei tietenkään ollut yllättynyt, vaan myhäili kartanossaan tyytyväisenä otsikoista nautiskellen. Hän oli tiennyt, että kannatti tutkia niitä naurettavia hattuja tarkemmin, tiennyt, että taitava velho pystyisi muokkaamaan niitä kaikkia koskettavaa loitsua.
Koska baskereissa oli elinikäinen takuu, niiden oli pakko toimia vielä seuraavissa vaaleissa ja sitä seuraavissa ja niin edelleen, ja siten niitä olisi pakko päivittää uusien ehdokkaiden myötä. Joten oli olemassa taho, joka kontrolloi niissä olevaa taikaa. Ja jos oli olemassa taho, jolla oli valtaa, aito Malfoy pystyi kaappaamaan vallan itselleen.
Juuri niin Draco oli tehnyt. Hän oli hienovaraisesti muunnellut taikaa, niin että baskeri antoi normaalia useammin suosikkiehdokkaaksi VY:n jäsenen. Ei liian usein, tietenkään, sillä Draco ei halunnut jäädä kiinni. Vaalit vaikuttivat täysin rehellisiltä kenen tahansa silmin.
Ja Velhomaailman Yhtenäisyys oli saanut murskavoiton.
Draco oli nauttimassa juhlan kunniaksi kuohuviiniä, kun joku kolkutti oveen. Kotitonttu meni luonnollisesti avaamaan, joten Dracon ei tarvinnut vaivautua, mutta hän oli hiukan utelias näkemään, kuka tulisi häntä tervehtimään. Ehkä VY:n johtaja, Magnus McKorruptus, tulisi kiittämään häntä henkilökohtaisesti. Draco suoristi takkinsa ja valmistautui hymyilemään vaatimattomasti.
Sitten Potter käveli salonkiin kiukkuisen näköisenä. Dracon päivä oli pilalla. ”Minä tiedän, että se olit sinä”, rohkelikonhyväkäs ilmoitti ja mulkaisi häntä.
Erehdys. Hänen päivänsä ei ollut pilalla. Se oli katastrofi.
Draco yritti viattominta ilmettään, joka oli aina tepsinyt. Usein. Joskus. ”Minä en ymmärrä, mistä sinä puhut.” Hän levitti vähän silmiään.
Potter kurtisti kulmiaan. ”Onko sinulla ongelmia näkösi kanssa?”
”Ei. Minulla on loistava näkö. Erinomainen. Kuin kotkalla.”
”Miten vain. No, minä tiedän, että sinä muunsit baskerien loitsua ja harjoitit vaalivilppiä. Sinä olet pahassa pulassa, Malfoy – ”
”En minä tehnyt mitään! Eikä sinulla ole todisteita!” Draco huudahti.
Potter katsoi häntä voitonriemuisesti. ”Onpas. Minä olen aurori, minä pääsen käsiksi papereihin. Esimerkiksi VKP:n kalentereihin ja vastaaviin. Kuten sanoin, sinä olet pulassa.”
Selvä, hän oli pulassa. Nyt pitäisi siis kiemurrella itsensä irti. Potter katseli häntä nautiskeleva ilme kasvoillaan. ”Tiedätkö, sinä voit joutua vuosiksi vankilaan. Keskellä elämäsi parhainta aikaa. Vuosiksi rikollisten ja pohjasakan keskelle.”
”Mitä sinä haluat?” Draco tiukkasi. ”Kultaako? Minulla on kultaa.”
”En minä halua rahaa, se ei tee onnelliseksi. Sinä olet pakkomielteinen rahan suhteen.”
Hänelläkö muka pakkomielle
rahan suhteen?
”Ehei”, Potter jatkoi ja hymyili jotenkin oudolla tavalla. ”Minä haluan, että sinä lähdet minun kanssani ulos.”
Tämän oli pakko olla vitsi, Draco päätti ja sanoi sen ääneenkin.
”En minä vitsaile koskaan. Rohkelikoilla ei ole huumorintajua.” Potter hymyili edelleen sitä outoa hymyä.
”Mutta – entäs demokratia? Ja sellainen?”
Potter naurahti. ”No, totta kai vaalit pitää pitää uudelleen. Mutta ei kenenkään tarvitse tietää, että se olit juuri sinä.” Sitten hän iski silmää ja virnisti.
Draco ei voinut kuin tuijottaa. Potter vastasi tuijotukseen häpeilemättä niillä vihreillä silmillään.
”Selvä. Minä haen kalenterini”, Draco sanoi.
**
Loppu