cooperaur: Kiitos jälleen kommentista. Nicola nyt on Nicola ja sitä on vain kestettävä, vaikka kieltämättä allekirjoittanuttakin on ärsyttänyt Jimmyn pompotus. Kiva, että tykkäsit tuosta Natashan pätkästä. Omasta mielestä siinä ehkä tökkii se, etten saanut siinä tuotua esiin sitä pientä särmää, joka ko. hahmossa on ja nyt se puuttuu. Kolme viimeistä Wyldeä olivatkin ne haastavimmat kirjoittaa, koska en ole päässyt kunnolla sinuiksi hahmojen kanssa. Maisie on liian pinnallinen ja saa veren kiehumaan, Mark on jäänyt huomattavasti etäisemmäksi hahmoksi kuin Natasha jostain syystä ja Nathan on mielestäni vaan ärsyttävä teiniangstaaja. :'D Mutta kiva, että kelpasi.
A/N: Ja kuten olen jo luvannut, niin seuraavaksi on vuorossa Dinglejä. Ei kaikkia kuitenkaan heti kerralla, mutta alku se on tämäkin.
***
Chas
Katselen, kuinka entinen rakkauteni kävelee kadun yli kihlattunsa kanssa. Olen edelleen pettynyt Lexiin. Meillä oli sopimus, että toisten entisiin miehiin ei kosketa ja silti hän iski Carlin. On hämmentävää, että edelleen mietin nuorempaa elossa olevaa Kingin veljestä, vaikka suhteemme olikin yhtä vuoristorataa. Ehkä me Carlin kanssa koimme liikaa yhdessä. On mielenkiintoista, kuinka elämämme ovat muuttuneet eromme jälkeen. Carlilla on Lexi, minulla Paddy, joka kiltteydestään huolimatta ei ole Carl. Voisiko joku lyödä minua? Pysäyttää nämä ajatukset. Minun täytyisi olla tyytyväinen tilanteeseen, sillä minähän miestä pyysin unohtamaan minut ja jatkamaan Lexin kanssa. En kaipaa mennyttä, en tulevaa, mutta salaa kaipaan tuota miestä.
Cain
Oli kummallista palata kylään. Nähdessäni tutut talot ja tutut ihmiset, tiesin tehneeni oikein. Kotiinpaluuhan olisi ollut varsin tylsä, jos en olisi käynyt ensimmäisenä tervehtimässä Kingin veljeksiä, joita harmikseni oli vain kaksi jäljellä – olisi ollut niin antoisaa ärsyttää päällepäsmäriä. Silmäkulmani vuosi verta, mutta olipa ollut mukava nähdä vanhoja tuttuja ja huomata etteivät he olleet unohtaneet. Kartanoon oli muuttanut uutta, hienostelevaa väkeä, joista olin utelias kuulemaan kaiken. Kartanossa asuminen tarkoitti automaattisesti taskussa olevan sievoinen tukku kahisevaa. Ehkä heiltä löytyisi tarkemman tutkiskelun jälkeen luurankoja kaapeista, joiden avulla pääsisin hyötymään rahallisesti. Tärkeintä kuitenkin olin tullut takaisin enkä ollut aikeissa enää lähteä minnekään – olinhan kotona.
Debbie
Oli vaikea ymmärtää ja vielä vaikeampaa sulattaa, että isäni oli tullut takaisin. Kun Andy luopui taistelusta Sarahin huoltajuudesta, olisi luullut, että olisin ollut onneni kukkuloilla. Niin ei kuitenkaan ollut. Cain vakuutti jääneensä pysyvästi, mutta olihan ennenkin nähty, kuinka hän söi sanansa ja lähti taakseen katsomatta. Hylkäsi minut - tyttärensä. Siksi en ollut nyt täysin varma, että hän oli tullut jäädäkseen. Halusin uskoa, luottaa, että kaikki olisi hyvin yhä viikon päästä, mutta pieni epäilys, joka oli pesiytynyt mieleeni, esti sen. Vaikutti kuitenkin siltä, että isä oli innostunut leikittelemään Wyldejen prinsessalla eikä ollut lähdössä minnekään. Täytyi vain toivoa, että leikki kestäisi pitkään.
Marlon
Kulunut vuosi oli lyhyesti ja suoraan sanottuna ollut paska eikä sekään riittänyt kuvaamaan kaikkea mitä oli tapahtunut. Vaimoni petti minua työkaverinsa kanssa. Kaverin, jonka näin usein roikkumassa pubin tiskillä, kun olin töissä. Kumpikin valehteli minulle kirkkain silmin. Luultavasti muut kyläläiset näkivät, mitä selkäni takana tapahtui. Olin kylän suurin, hyväuskoisin pelle. Kaiken päätteeksi Donna otti ja lähti. Olin jälleen yksin. Sen jälkeen Eli avusti tyttöjä poliisin murhan peittelemisessä, Debbie joutui vankilaan ja suku karkotti veljeni. Kaiken lisäksi Paddy, paras ystäväni, suuttui suukosta, jonka vaihdoin humalapäissäni Chasin kanssa. Toivottavasti aurinko paistaa mahdollisimman pian tähän risukasaan, sillä en jaksa enää tätä ainaista epäonnea.
***
A/N: Huomasin jättäneeni vaikeimmat Dinglet vielä kirjoittamatta, joten seuraavaksi voi tulla jotain muuta, mutta katsotaan mitä tuleman pitää.
Ja sanoakseni sanasen tuohon Marlonin pätkään liittyen; mua on jo hetken aikaa hämännyt, kuinka pirteä se on ollut kaiken tapahtuneen jälkeen - no pirteyshän on totuttua Marlonia, mutta se oli suurin syy, miksi halusin tehdä tuosta vähän ankeamman pätkän.
