Author: Myrsiii~
Disclaimer: Ikävä kyllä en omista tätä sarjaa enkä hahmoja, minä vain vähän leikin näillä. ^^'
Fandom: Supernatural
Genre: jonkinsortin fluffy, huumori
ikäraja: Laitetaan k-11, ihan kaiken varalta.
Pairing: Jonkinlainen Destiel
A/N: Joo, pitihän sitä minunkin saada jotakin jouluksi.. Tällainen söpöily omistetaan joululahjan muodossa ihanalle ihmiselle nimeltä
Rei-Kun. Ole hyvä peipi^o^
Osallistuu jouluhaasteeseen tänä vuonna:'D Ja kommentit ovat ihan hauskoja ja anteeksi tämän laatu, ensimmäinen SNfikkini ikinä ja no.. Castielia en ole pahemmin vielä ehtinyt katsomaan..
Mutta kuitenkin, ihan jumalaisen hyvää joulua kaikille!
Oli myöhäinen ilta, tai ehkä pikemminkin todella aikainen aamu. Dean oli juuri tullut motellihuoneeseen jossa hän ja Sam sillä hetkellä kämppäsivät. Hän jäi hetkeksi istumaan sänkynsä päätyyn. Hänestä tuntui, ettei ollut peseytynyt, saatika nukkunut ikuisuuksiin.
Joka puolella huonetta oli pieniä joulukoristeita, ja lopulta vanhemman Winchesterin hieman harittavat silmät etsiytyivät pöydälle. Hän tuijotti hölmistyneenä hetkisen verran punaiseen paperiin käärittyä paperia, jonka päällä luki hänen nimensä nopeasti raapustetulla tutulla käsialalla.
”Oi, vanha kunnon Sammie~” Dean mutisi ja nappasi paketin käsiinsä. Käärö oli pian muisto vain, ja miehen kaikenkokeneissa käsissä oli kaksi putelia, pullo konjakkia ja ilmeisesti jonkinlainen suihkusaippua. Deania väsytti käsittämättömän paljon, mutta hän tahtoi silti suihkuun, ja jos hän kerran sai jotakin mitä voisi käyttää muuhunkin kuin demonien nirhaamiseen, hän ei voisi valittaa.
T-paita ja farkut saivat väistyä miehen hiippaillessa suihkuun. Suihkusaippua haltioituneen käsissä menetti koskemattomuutensa. Kun mönjän ilmeisesti naisiin tehoava tuoksu levisi Deanin vartalon ympärille, kuului katolla epäilyttävä tumpsahdus. Dean jähmettyi ja katsoi hetken aikaa kattoa kysyvästi, kuin peläten sen sortuvan niskaansa. Lopulta mies tyytyi varmistamaan veitsen olevan suihkun vieressä ja levitti saippuan pitkin lihaksikasta ruhoaan. Kun hän käynnisti suihkun, hän aisti jonkin ilmestymisen huoneeseen, tällä kertaa äänettömänä. Dean olisi heristänyt korviaan, jos siihen olisi kyennyt.
Kun mies selviytyi vaikeasta pesuoperaatiosta ja sai pyyhkeen kriittisten paikkojensa ympärille, hän tunsi jonkinlaisen läsnäolon uudelleen. Hän kääntyi ja oli jo valmiina vetäisemän olennolta – mikä se sitten ikinä tulisi olemaankaan – jauhot kurkkuun, kunnes hän huomasi erään tutun takanaan.
”Castiel? On se tämäkin aika ilmestyä—”
”Haista paska”, sanoi beesinväriseen takkiin pukeutunut ihmisruumis, ”etkö sinä tosiaankaan tiedä miksi olen täällä? Luulin jo että jollakulla muulla olisi ollut jotakin tähdellisempää asiaa, tai edes joku muu.” Dean jäi tuijottamaan hämmentyneenä toista, raivossaan kylpevää miestä.
”Mitä minä nyt tein?”
Castiel heilutteli ärsyyntyneenä käsiään. ”Tiedätkö sinä miten paljon ongelmia aiheutat jo muutenkin? Sinua saa olla kokoajan pelastamassa ja sinun perääsi pitää olla katsomassa! Ja nyt, vaikka on joulu ja minun pitäisi tehdä ihan täysin jotakin muuta, sinä käskit minut tänne!” Dean ei voinut käsittää, mistä toinen vaahtosi.
”Niin tuota.. miksi sinä ylipäätään olet täällä?”
”Dean, Dean, Dean.. Tiedätkö sinä mitä sinä käytit tuossa äsken?” Dean katsoi silmät sirrillään Castielia, jonka voisi vannoa tappavan hänet, jos niikseen tulisi. Mies mietti kuumeisesti, mistä yliluonnollinen otus häntä oikein sillä kertaa syytti. Hän oli tappanut pari otusta sille päivälle, ottanut yhden oluen—ei mitään tavallisuudesta poikkeavaa. ”Minä avasin suihkusaippuan ja käytin sitä. Et voi olla tosissasi, onko se muka niin paha?” Castiel irvisti.
”Ai miten niin paha? Tuo on hirveää. Se on Axea.”
Dean alkoi etäisesti hahmottaa, mistä oli kysymys. Hän varmaankin nirhaisi Sammien aamulla, jollei olisi joulu.. mutta hän voisi ottaa ilon irti.
”Mitä vikaa Axessa?”
”Se on Axe Excitea.”
”Mitä sitten?”
”Etkö sinä tajua?” Castiel siirtyi muutaman askeleen lähemmäs lähes pahoinvoivan näköisenä. ”Tuo on amerikkalaisen talouden paskin keksintö ikinä!” Dean jähmettyi paikoilleen ja katsoi enkeliä lähes huvittuneesti. ”Ahaa.. No, voit tietenkin mennä, jos tahdot.” Castielin ilme näytti hyvin kärsivältä.
”Tiedätkö sinä yhtään, mitä tuo aine saa minut tuntemaan?” Castielin kasvot olivat enää parin sentin päästä ihmismiehen omista, ja tilanne oli melkein absurdi. Mutta vain melkein, ja Dean virnisti jälleen omahyväisesti.
”Tiedäthän,
Axe Excite, even angels will fall...”
Castiel oli hätää kärsimässä, Deanista lähti lähes huumaava tuoksu, joka repi hänen järkeviä ajatuksiaan viipaleiksi. Hänen ei olisi edes ollut pakko tulla sinne, mutta jokin oli vetänyt häntä puoleensa, ja nyt hänellä oli samanlainen olo kuin ansaan joutuneella eläimellä. Hän ei voisi vain lähteä, muuten hänen kunniansa olisi vähintäänkin astetta alempana. Mutta jos hän jäisi, hän olisi vastuusta kaikesta, mitä teki.
Loppujen lopuksi, Deanin katseen alla, Castiel painoi nopeasti huulensa toisen huulille ja lähti pois jättäen yksinäisen sulan jälkeensä. Sitä ennen Dean jäi seisomaan paikalleen hyvin hämmentyneenä. Hiukset vettä valuen hän kiitti mielessään pikkuveljeään piilovittuilevasta lahjasta ja virnisti.
”Puhdasta joulua sinullekin, Cas.”
