Kirjoittaja: Petrushka
Genre: haikeasävyinen tunnelmointi
Ikäraja: sallittu
A/N: Pikkusiskoni päättää huomenna peruskoulun, koin ikäkriisin ja purin sen paperille. Kirjoitin ihan vain omia ajatuksia selvittääkseni. Lavender1992:n kaunis
valokuva inspiroi.
---
Pikkuiseni,
Koska sinusta tuli iso tyttö? Katson, kun sinä suoristat vaaleita hiuksiasi hartaasti peilin edessä, laitat hiukan ripsiväriä. Minä makaan hiljaa, hymyillen, peiton alla ja nautin hetkestä, joka pian on jo ohi vilahtanut.
Miksi kaikki meidän hetkemme tulevat loppuun näin pian?
Tahtoisin...
Tahtoisin pitää sinut vierelläni tänään, vielä huomennakin. Huomenna sinä olet kuitenkin jo mennyt.
Minun iso pikkusiskoni.
Pian me olemme töissä, naimisissa ja äitejä. Tapaamme viikonloppuisin kunhan kaikelta taakaltamme ehdimme, kiroamme tylsää työpaikkaa ja hölmöä aviomiestä.
Muistelemme, miten helppoa ennen oli.
Jos vain voisin vangita nämä hetket. Huolettomat, pienet hetket, jolloin me vain olimme, eikä olemisella vielä ollut niin paljoa merkitystä.
Muistatko, kun pienenä haaveilimme aina siitä, että olisimme aikuisia? Haaveemme kävivät toteen. Enää se ei ole mahdollista. Nyt haluan takaisin menneeseen, mutta vaikka miten kaipaan, en saa menetettyjä, hukkaanheitettyjä hetkiä enää takaisin.
Vaikka vuodet kuluvat, vaikka ikäeromme menettää merkitykseksi, vaikka olet minua isompi, sinä silti olet minun pikkuiseni.
