Author: The grim
Muistoja, satuja ja puun varjoja
Fandom: Iseeyoun oma :'3
Pairing: Ei ole
Rating: S
Genre: Flashback
Warnings: Halimista!!! >D Ja kirjoitusvirheitä!
Disclaimer: Omistan hahmot, tapahtumapaikan ja kaiken mikä tekstissä esiintyy kirjoitusvirheitä myöten.
Summary: Minulle luetaan paljon satuja, vaikka olinkin vielä todella nuori. Kuitenkin kaikkein eniten rakastin sinun sulavaa ääntäsi korvissani kun luit minulle. Pelkästään minulle.
Katselin kuinka laskeuduit sulavasti alas puusta. Olit juuri hakenut kirjani, jonka isäni oli unohtanut korkealle oksalle kiiruhtaessaan töihin. Huokaisin hieman ja aloin kikattamaan. Tunsin hennon tuulenvireen melkein virheettömillä kasvoillani. Olimme molemmat niin nuoria, hentoja. Kuulin taustalta ruohonleikkurin jyrinää, sen jälkeen hennon leikatun ruohon tuoksun. Tartuit minua kädestäni, lähdit vetämään minua eteenpäin. Se minne menisimme, oli kuulemma lempipaikkasi. Lupasit minulle eilen että näyttäisit, minne aina menet miettimään. Mikä oli lempipaikkasi lukea satuja. vaikka olit minua vain vuoden vanhempi olit oppinut lukemaan lähes täydellisesti.
Olen menossa ensimmäiselle luokalle tänä syksynä, sinä aloitat toista luokkaa. Minua hieman harmitti ettemme voineet olla samalla luokalla. Mutta kuitenkin, juoksimme eteenpäin käsi kädessä. Tunsin olevani täysin vapaa kaikesta. Ylitimme pienen kukkulan, kaaduimme kuitenkin maahan ja kierimme nauraen mäkeä alas.
Istuimme pian sylikkäin puun varjossa, olimme olleet aina parhaat ystävykset. Muistelin kaikkea mitä olimme kokeneet yhdessä. Kuuntelin hiljaa ääntäsi, kun luit minulle kohtalaisen paksua satukirjaa. Annoin mielikuvitukseni laukata kun kuuntelin tottunutta, rauhallista ääntäsi. Olisin voinut nukahtaa mutta mielenkiintoni piti minut hereillä. Kuuntelin jotakin satua prinsessasta ja lohikäärmeestä. Kuvittelin meidät kaksi satuun, ja vain olin.
Pian, aivan liian pian, minua ravisteltiin. Miksi minua ravisteltiin? Näin sinut, ja tajusin vasta että olin oikeasti nukahtanut. Se sai meidät molemmat virnistämään. Autoit minut ylös ja pudistelit minusta ruohoa. Lähdimme pian kävelemään kohti molempien koteja, olit luvannut saattaa minut. Valkoiseen mekkooni oli tuhriintunut hieman vihreää väriä, mutta se ei haitannut meitä kumpaakaan.
Hyvästelimme toisemme halauksin, ja pian katsoin kun selkäsi loittoni ovestamme. Mutta pian katsoit taaksesi, vilkutin nopeasti. Vilkutit takaisin ja kävelit kulman taakse. Lähdin juosten ylös, siis muutaman kerroksen ylöspäin. Asuimme kerrostalossa. Menin sisään ja menin vaatimaan isää lukemaan toisen sadun.
