Te leijutte [K11]

[Pinkkura]

Kirjoittaja: Thö Pinkkura
Ikäraja: K11
Tyylilaji: mustasukkaisuusangsti, draama, jotain
Yhteenveto: Oli elämä ennenkin pistänyt mut kusemaan reisilleni.
Varoitukset: joku perkele sinne on saattanut livahtaa, puhekielisyyttä + aikamoinen teiniangsti kaiketi


A/N: Tosijuttuihin perustuu, kommentilla saa heittää ja vaikka niillä kaljapulloillakin jos mieli tekee, sillä en oo vähään aikaan kirjoittanut yhtään mitään Virheistä saa huomauttaa, kovinkaan monia kertoja en tarkistanut. Joo, kärsikää nauttikaa!


Te leijutte


Sä katselit tyttöä onnellisin silmin ja hymyilit sitä hymyä, joka oli varattu ainoastaan rakastuneille. Tyttö nauroi sun sanoille, kaikesta näki ettei mikään olisi voinut olla paremmin, te leijuitte taivaissanne. Sä kosketit tyttöä välillä kuin varmistuakses siitä, että se todella oli siinä, eikä vaan toiveunta. Kaikki kuin suoraan sadusta, ruusunterälehdillä, pumpulipilvillä ja auringonpaisteella maustettuna...

Sitten olin mä, omassa kaveriporukassani. Muistelin sitä, kun sä sanoit mulle, että kaikki on mahdollista; mä olin hölmö ja uskoin. Nyt sä seisoit siellä, vain muutaman metrin päässä, enkä mä enää uskonut. Tästä oli sekuntien matka sinne, enkä mä liikahtanutkaan. Sattui niin paljon, tuntui että jokin tuhoaisi mun sisuksiani moottorisahalla, eivätkä päässäni huutavat perkeleet helpottaneet oloa yhtään.



Mä hymyilen ja nauran, mun on tajuttoman hyvä olla. Elina ja Jonttu on siinä vieressä, höpöttää omiaan, tappelee ja muuta sellaista normaalia, kun me hengataan uuden kauppakeskuksen tuulikaapissa. "Heyy, paljon kello on?" Elina kysyy multa, kun oon istunut jo jonkin aikaa omissa ajatuksissani.

Kaivan kännykän taskustani ja naputtelen hajamielisesti sormillani lattiaa samaan aikaan. "Ootas, katon tän viestin eka", mumisen hölmösti hymyillen, koska lähettäjänä oot sä. Mun on sua hirveä ikävä. Avaan sen viestin, mun hymy sulaa järkytykseen, leuka painuu kohti rintaa ja sydän alkaa hakata ahdistuneena.

~ Sori, en mä pysty. En sun kanssa...

***

Sini tönäisi mua vahingossa ja mä heräsin takaisin todellisuuteen. "Anteeks! Ei kai sattunu?" Sen viestin jälkeen mun luottamus maailmaan katosi, kelasin vaan koko pitkän illan, että miten aurinko kehtaisi tän jälkeen nousta normaalisti. "Joo, ei täs mitään", mun laimea vastaus kuului.

Teoilla on seuraukset; jos harrastaa seksiä ilman mitään suojausta, saattaa tulla raskaaksi ja jos rakastuu poikaan, jonka sydän on varattu toiselle, saa menolipun pohjalle, mutta paluulippu eksyy aina salaperäisesti postissa - niin se vaan menee. Sitten kun pitäisi sanoa, että mä haluan sun olevan onnellinen, on vaikeeta olla huutamatta perään: Onnellinen mun kanssa, ei sen!

Jokainen muisto oli, kuin joku ois heittänyt rikotulla kaljapullolla päähän ja sekin ois sattunut paljon vähemmän. Mieluummin senkin olisi kestänyt. Vartti mateli hitaasti, enkä mä voinut olla katsomatta sitä onnea, joka oli viety multa pois. Oikeastaan menetetyn onnen mä olisin ehkä kestänyt, mutta se että sitä melkeinpä heiluteltiin mun edessä... Se oli liikaa jopa mulle, vaikka oli elämä ennenkin pistänyt mut kusemaan reisilleni.

Sä et katsonut muhun päin, hymyilit vain sille tytölle. Mun olo oli niin petetty. Mitä mä oikein luulin? Ei onnea oo luotu mua varten.

[malla]

Tää oli jollakin tapaa jopa suloinen - surullinen joo, mutta myös suloinen - sillä mulla heräsi muistoja omista ihastuksista vuosien takaa, siitä, miten vaikeelta silloin kaikki tuntuikaan, miten suuria sanoja lausuttiin ymmärtäen vasta jälkeenpäin, ettei niillä ollut sitä painoarvoa kuin mitä olisi pitänyt olla. Muistoja siitä, miten pahalta ja loputtomalta ero tuntui, miten sitä ajatteli, ettei kestäisi sitä. Ah ja voih, kultainen nuoruus, tosiaan.

Sattui niin paljon, tuntui että joku tuhosi mun sisuksiani moottorisahalla...

Tämä nyt on ihan makuasia, mutta toi ehkä toimisi hiukan paremmin näin; "... tuntui kuin jokin tuhoaisi mun sisuksiani..."

... kelasin vaan koko pitkän illan, että miten aurinko kehtaisi tän jälkeen nousta normaalisti.

Tää oli meikäläisen ehdoton lempikohta. ♥ Ihan älyttömän ihana tuo ajatus siitä, että silloin kun oma maailma tuntuu hajoavan pirstaleiksi, on ihan käsittämätöntä miten maailma jatkaa vaan kulkuaan.

Teoilla on seuraukset; jos harrastaa seksiä ilman mitään suojausta, saattaa tulla raskaaksi ja jos rakastuu poikaan, jonka sydän on varattu toiselle, saa menolipun pohjalle...

Mä jotenkin ensin kauhistuin, että onko tämä päähenkilö raskaana.

Sitten kun pitäisi sanoa, että mä haluan sun olevan onnellinen, on vaikeeta olla huutamatta perään: Onnellinen mun kanssa, ei Sen!

Tää oli toinen helmi, mikä toimi muhun. Jotenkin niin realistinen ilmaus; sitä kyllä toivoo toisen olevan onnellinen, mutta kun niin kovin haluaisi, että se onni löytyisi viereltä. Tuon viittauksen siihen toiseen tyttöön, sen, olisin kuitenkin ehkä kirjoittanut pienellä siltikin.

... mutta se että sitä melkeinpä heiluteltiin mun edessä.., se oli liikaa jopa mulle

Tämän olisin myös kirjoittanut eri tavalla: "... heiluteltiin mun edessä... Se oli liikaa jopa mulle." Jättäisin siis sen ensimmäisen lauseen tavallaan kesken, lopettaisin niihin pisteisiin, tuoden siihen sitä tunnetta ja tuskaa enemmän esiin, ja jatkaisin sitten uudella lauseella kuin painottaakseni sen pointtia.

Kiitos tästä! :>

[Pinkkura]

malla, ihanaa kommentti! Korjausehdotukset oli hyviä, noudatinkin niitä itseasiassa. Mukavaa, että pidit tästä. Ah ja voih, en edes muistanut tämmöistä kirjottaneeni, mutta kappas vain mitä löytyikään Yksinkertaisesti kiitos kommentoinnista, arvostan