Disclaimer: Potterit kuuluvat J.K Rowlingille, Maya vain leikkii pään sisäisten kärpästensä kanssa.
Title: Lomailun kolme vaihetta
Author: Maya
Beta: Cattleya (kahteen ensimmäiseen)
Pairing: et löydä
Rating: S // Scarlett muokkasi ikärajan vastaamaan uusia sääntöjä
Genre: draama, tunnelmointi, viimeisessä pikkuisen angst
Summary: Kärpänen.
A/N: Kasasin Spurttailu III:n viimeiset pätkät yhteen tarinaan, kiedoin hiukan nauhaa ympärille ja tässä tulos. Päivien teemaa käytin (jossain kohti hiukan kierosti) järjestyksessä: to - loma, pe - vapaus, la - aika. Lisäksi tungen kärpäsen tämän(kin) FF100:n (aiheena Dursleyn suku) sanalla 063. Kesä. Kommentit olisivat mukavia.
//Hmm, unohdin mainita osastohaasteen. Arvaatte varmaan, millä osastolla tämä osallistuu?
Lomailun kolme vaihetta
Odotus
Dudley Dursley istua röhnötti tuolissaan ja tuijotti aurinkoista sisäpihaa. Välillä hän haukotteli ja antoi silmiensä sulkeutua hetkeksi. Muu luokka ei osoittanut juurikaan kummenpaa keskittymiskykyä.
Kärpänen surisi ikkunalla.
Opettaja – juuri koulusta valmistunut sijainen – yritti saada oppilaita kiinnostumaan solun rakenteesta. Kun yksityiskohtaisen värikkäät kuvat, joiden parissa hän oli viettänyt tuntikausia edellisenä iltana, eivät tuottaneet tulosta, yritti hän lahjontaa: lopetetaan tunti hiukan aikaisemmin, jos nyt kuuntelette. Lahjonta olisi saattanut tepsiä, mikäli enemmän kuin neljäsosa oppilaista olisi ollut edes hereillä.
Pienikokoinen poika heräsi kirkaisten, kun kärpänen surautti melkein hänen korvaansa.
Dudley antoi päänsä nuokahtaa. Loppukokeet alkaisivat pian, mutta sitä ennen ehtisi nukkua vielä hiukan.
Riemu
Valtaisat aurinkolasit, jäitä täynnä kilahteleva lasillinen coca-colaa, mukava, löhöilyä kestävä aurinkotuoli, sarjakuvalehtiä näön vuoksi.
Kärpänen surahti löhöilevän pojan yli.
Dudleylla oli kaikki tarvittava mukavaa löhöilyiltapäivää ajatellen – kauniin aurinkoisen upea sää mukaanluettuna. Tai ei ihan kaikki; yksi kappale friikkiä uupui vielä. Tämä voisi hakea hänelle lisää juotavaa, hieroa aurinkovoidetta hänen jalkoihinsa ja siirtää tuulenpöllyttämät hiukset hänen kasvoiltaan. Jos siis tämä olisi palannut siitä paikasta-josta-emme-puhu-koskaan leikkimästä mielikuvitusystäviensä kanssa. Sitä odotellessa.
Kärpänen surisi taukoamatta, surffaili kukasta kukkaan. Kuvitteli kaiketi olevansa mehiläinen. Vaikka aika harva mehiläinen olisi yrittänyt imeä mettä Dudley Dursleyn vatsanahasta.
Dudley huokaisi onnellisena. Tällaista elämän kuuluisi olla joka päivä.
Kärpänen spurttasi.
Kyllästyminen
Kärpänen surisi ikkunalla, törmäsi lasiin, yritti uudelleen ja törmäsi taas.
Dudley istui kliinisyyttä hohkaavan olohuoneen valtaisassa nojatuolissa ja tuijotti kärpästä. Typerä olento. Mutta ainakaan sillä ei ollut tylsää.
Lomalla voi tehdä monia asioita. Ottaa aurinkoa, herkutella jäätelöllä, hengailla kavereiden kanssa, tappaa ötököitä, uida, laiskotella, löhötä, lojua... Kunnes nenän edessä on se hetki, jona kaikki mahdollinen on jo tehty. Eikä sitten ole jäljellä enää kuin loputonta pitkästymistä. Dudleyn tapauksessa puolikkaan loman verran.
Kärpänen iski päänsä ikkunalasiin ja tipahti lennosta. Petunia syöksyi paikalle surahduksen hälyttämänä, hukutti surisijan myrkkypilveen ja marssi keittiöön jatkamaan metsästystään.
Dudley huokaisi pitkästyneenä.
Itsepäinen surina liikkui kohti avointa ikkunaa.