Lumisen kukkulan takaa ilmestyy jotakin värikästä (S)

[Sayuchi]

// Alaotsikko: Ginny/Luna, S, tuplaraapale

Title: Lumisen kukkulan takaa ilmestyy jotakin värikästä
Author: Sayuchi
Genre: Fluff, tuplaraapale
Pairing: Ginny/Luna
Rating: Sallittu
Disclaimer: Hahmot, maailma ja kaikki muukin, minkä voi Row’lle kuuluvaksi tunnistaa, kuuluu hänelle. En saa tästä kommenttien (?!) lisäksi muuta kuin huvia.
A/N: Juups, tällainen syntyi jostakin kummasta keskellä kesäkuuta. Otsikko on vähän typerä, mutta aika ihana. Suunnilleen eka ficci, jonka sain ihan kokonaan valmiiksi kirjoitettua (vau). Kliseille en voi mitään.

Lumisen kukkulan takaa ilmestyy jotakin värikästä

Lunta tuprutti ikkunan takana, oli takuulla tammikuun kylmin päivä. Kuura oli jättänyt ikkunalasiin jäisiä kukkiaan, ulko-ovet olivat melkein jäätyneet kiinni ja takkatuli oli sytytetty lämmittämään kylmän kourissa kituvaa taloa. Tunnelma oli vähintäänkin masentunut. Joululomaa kun oli jäljellä enää vaivaiset kolme päivää.

Ginny seisoi ikkunan edessä tuijottaen ulos. Hän ei keskittynyt lumihiutaleisiin eikä hankeen eikä myöskään jääpuikkoihin, jotka roikkuivat ikkunan yllä miltei vaarallisen näköisinä.

Ei, Ginny näki vain pienen kukkulan, jonka taakse vei lumen peittämä tie. Jossakin sen kukkulan takana oli Luna, kenties tuijottaen ikkunasta ulos niin kuin Ginnykin. Ehkä hänkin tahtoi sopia riidan ja käpertyä toisen kainaloon rakkauden sanoja kuiskien.

Mutta Luna oli lumisen kukkulan takana, eikä korkeiden kinosten halki noin vain kuljettukaan, ei edes anteeksipyyntöä esittämään. Ginny oli aikonut lähteä yrittämään aikaisemmin päivällä, mutta hänet oli pysäytetty ennen kun hän sai edes huivia kaulaansa.

Mollyn ääni herätti Ginnyn ajatuksistaan.
”Tässä, kulta. Juo se nyt, kun se vielä on lämmintä.”

Hän otti kaakaomukin äitinsä kädestä ja kiitti vaisusti. Kaakao ei paljoa lämmittäisi, sen Ginny tiesi kyllä.

Juuri, kun Ginny oli aikeissa siirtyä ikkunan ääreistä sohvan uumeniin, hän huomasi jotakin kukkulan laella. Se jokin liikkui kohti Kotikoloa kirkasvärisissä talvivaatteissa pitkä vaalea tukka hulmuten tuulessa.
 
Lunan täytyi olla maailman lempein tyttö.

[Waulish]

Tervehdys Kommenttikampanjasta!

Onpa tässä tekstissä ihastuttavan talvinen tunnelma! Vaikka kevätaurinko paistelee tuolla ulkona, ei minun ole ollenkaan vaikeaa päästä sisään tämän tarinan miljööhön, sillä se on kuvattu niin osuvasti ja elävästi. Tupruttavaa lunta, kuurankukkia, takkatuli yrittämässä lämmittää suurta ja koleaa taloa... Voi että!

On kuitenkin helppo myös uskoa, ettei Ginny ole niinkään kiinnostunut talven lumoavasta kauneudesta, sillä hänellä on muuta ajateltavaa. Loppuaan lähestyvä joululoma ei ymmärrettävästi juuri kohota mielialaa, ja lisäksi tuossa iässä riidat kavereiden kesken voivat tuntua maailmanlopuilta! Muistan, miten olin itsekin joskus aivan poissa tolaltani, kun olin riitaantunut ja erkaantunut parhaan ystäväni kanssa. Symppaan Ginnya ja hänen harhailevia ajatuksiaan siis kovin. Tuntuu niin tutulta ja turhauttavalta, että perhe vartioi kotoa poistumista eikä anteeksipyyntö onnistukaan ihan noin vain. On raskasta olla nuori!

Lunan ilmestyminen kukkulan takaa on niin lohdullinen ja vapauttava päätös tälle tarinalle! On kuin epävarmuuden ja pahan mielen taakka nousisi harteilta. Voin niin kuvitella, että Luna on saanut tarpeekseen riitelystä ja päättänyt lähteä tarpomaan kohti Kotikoloa. Ihanaa, ettei Ginnyn tarvitse enää katsella kaivaten kaukaisuuteen, vaan kaksikko saa toivottavasti selvitettyä asiat ja aloitettua uuden Tylypahka-lukukauden hyvillä mielin.

Tekstin nimikin on minusta oikein sopiva eikä ollenkaan typerä! Se herättää mielenkiinnon, kertoo jotain olennaista tekstistä ja sopii Lunan hahmoon loistavasti.

Ihana tuplaraapale, kiitos! -Walle