Author: Harsopilvi
Beta: Zug
Ikäraja: K-11
Genre: Draama, One-shot
Fandom: Hetalia
Paritus: Ruotsi/Suomi, Venäjä/Suomi
Varoitukset: Tuskinpa tästä kukaan traumoja saa : )
A/N: Enpä ole taas hetkeen julkaissut mitään (viimeksi joulun alla?^^) vaikka kirjoitellut olen kyllä kovasti originaalihommeleita. Joka tapauksessa päätin kirjoittaa pikkuisen Hetalia-ficin, ja tässä lopputulos.
Kruunu ja Kaksipäinen kotka
Berwald vajosi polvilleen maahan kärsivä ilme kasvoillaan, pidellen juuri äsken saamaansa ampumahaavaa. Tino kiirehti hänen vierelleen ja varmisti, että kuningaskunta oli kunnossa. Haava ei ollut kuolettava, mutta sodan tulos oli kyllä jo täysin selvä. Ivan puhalsi kevyesti savuavan pistoolinsa piippua ja laittoi sitten aseen takaisin koteloonsa. Hän loi viileän katseen maassa vaikeroivaan viholliseensa, joka yritti sietää tuskan ja pysyä vahvana tappiosta huolimatta. ”Suurvalta-aikasi on auttamattomasti takanapäin, Berwald Oxenstierna”, Ivan Braginski sanoi hymyillen nyt tapansa mukaan hämäävän viattomasti ja herttaisesti.
Tino Väinämöinen laski kätensä haavoittuneen toverinsa olalle ja tarkasteli tätä huolestunein kasvoin. Hän oli elänyt Ruotsin kruunun alaisuudessa niin kauan kuin jaksoi muistaa, enemmän tai vähemmän koko olemassaolonsa ajan. Venäjän sanoissa piili kuitenkin totuuden siemen: takana olivat ajat, jolloin pohjoisen kuningaskunnan sotajoukot olivat todella herättäneet kunnioitusta ja pelkoakin Euroopassa. Suomi oli jo jonkin aikaa murehtinut, kykenisikö Ruotsi panostamaan tarpeeksi itärajan puolustamiseen. Tinon koti joutui sotatantereeksi joka ikinen kerta, kun Berwaldin ja Ivanin johtajat kahakoivat keskenään.
Venäjä katsahti Suomeen.
”Finlyandiya, da?” hän totesi hymyissä suin ja ojensi kätensä. ”Tule, tästä lähtien kuulut minulle.”
Pelonsekainen tunne valtasi Tinon. Hän ei tiennyt, mitä hänen pitäisi tehdä. Ajatus Ruotsin luota lähtemisestä tuntui aivan käsittämättömältä. Pojalla ei myöskään ollut käsitystä siitä, miten hänen elämänsä muuttuisi uuden emämaan myötä. Kun hän ei saanut otettua askeltakaan, Venäjä harppoi itse Väinämöisen luokse ja kaappasi tämän olalleen kuin suuri, vahva karhu.
”Kieltäytyminen on njet”, Ivan totesi huolettomasti. ”Olet nyt osa äiti-Venäjää.”
Hän vilkaisi vielä kerran Ruotsia ja huikkasi tälle, että rauhasta ja uusista rajoista sovitaan sitten vielä virallisesti. Sen sanottuaan Braginski lähti harppomaan kohti itää, mukanaan olallaan keikkuva Suomi. Jälkimmäinen värähti kohdatessaan Berwaldin katseen. Kuningaskunnan vakava ilme ei ollut murtunut, mutta Tino jos kuka pystyi näkemään järkyttyneensekaisen surun kimmeltävän valtion silmissä.
”Haen sinut vielä takaisin”, vaalea mies sanoi hiljaa kaksikon kadottua näkyvistä. ”En anna kenenkään viedä vaimoani.”
Hän nousi varovaisesti ylös, pidellen yhä luodin aiheuttamaa haavaa. Lähtiessään kohti kotia Berwald ajatteli, että hänen sieluaan ja kunniaansa särki paljon enemmän kuin hänen ruumistaan.
”V-voitte kyllä laskea minut jo alas, herra Venäjä”, Suomi pyysi kohteliaasti. ”En aio karata mihinkään.”
Ivan tekikin työtä käskettynä. Hän katseli uteliaasti itseään huomattavasti lyhyempää poikaa, joka oli vieläkin jonkinasteisessa shokissa. Braginski taputti vapisevaa Tinoa olalle. Ele oli ystävällinen, mutta valtio käytti joko huomaamattaan tai tarkoituksella niin paljon voimaa, että se sattui vähäsen.
”Huoli pois, pikkukaveri”, hän sanoi pirteästi. ”Pomo sanoi, että sinulle annetaan autonomia. Sinusta tulee Suomen suurruhtinaskunta. Kotisi on niin takapajuinen, että parannettavaa löytyy vaikka millä mitalla.”
Suomi haroi vaaleita hiuksiaan, tarkastellen uutta emämaataan arvioivasti. Ehkäpä keisarikunnan selittämättömällä tavalla pelottavan olemuksen taakse kätkeytyikin ihan mukava isäntä, joka edistäisi oloja pienessä ja vaatimattomassa suurruhtinaskunnassaan. Joka tapauksessa Tino päätti, ettei juuri nyt kannattanut itkeä menneitä tai pelätä tulevaa. Parasta oli sopeutua uuteen tilanteeseen ja seurata, mihin suuntaan asiat kehittyisivät. Kaikki tulisi luultavasti muuttumaan täysin, olihan hän juuri siirtynyt kruunun luota tsaarin kaksipäisen kotkan valtaan.