Sherlock (BBC): Hymysi iskee uuden veitsen rintaani (K-11, Jimlock, raapale)

[Mustekehrääjä]

Kirjoittaja: Mustekehrääjä
Oikolukija: Cerwel-murunen
Fandom: Sherlock (BBC)
Ikäraja: K-11, varmuuden vuoksi
Tyylilaji: Angstista hymypohdintaa
Paritus: Sherlock/Jim
Vastuunvapautus: Jim ja Sherlock kuuluvat ACD:lle ja BBC:lle, en omista kumpaakaan, vaikka kuinka haluaisin.
A/N: Mun piti ensin kirjoittaa söpöä Johnlock-fluffya aamuni piristeeksi, muttaa… Sitten löysin inspiroimistiedostojeni seasta lauseen ”Your smile kills me”. Ja no, tällainen raapale tästä sitten tuli. Enkä ikinä ikinä ikinä kirjoita preesensissä. Mutta nyt kirjoitin… Eikä se ollutkaan niin vaikeaa, kuin luulin.
Tiedättehän, että kommenteista ilahdun hurjasti?
Yhteenveto: Jimin hymy oli aluksi kiehtovaa, suorastaan hypnoottista.

Hymysi iskee uuden veitsen rintaani

Jim hymyilee. Hänhän on voittaja, ja voittajat hymyilevät.

Hymy on sirosti lainehtivaa, irvailevaa. Sherlock tahtoo koskettaa. Hän haluaa muotoilla suupielet, pakottaa ne sormenpäillään aavistuksen alaspäin, jotteivät huulet enää hymyilisi. Muistuttaisi Sherlockia häviöstään.

Valkeat hampaat sokaisevat Sherlockin silmät pimeydessä, joka on ainoastaan heidän. Hampaat pureutuvat valtaan, jota Sherlockilla ei ole, ja pelkoon, jonka Jim hallitsee. Sherlock vetäytyy. Jim astuu lähemmäs, saavuttaa jälleen.

Jimin hymy oli aluksi kiehtovaa, suorastaan hypnoottista. Sherlock ei pelännyt sitä, ei käsittänyt.
Nyt Sherlock ymmärtää, eikä näe hymyssä kuin kauneuden pilkkaa.

Jokaisen hymyn myötä Sherlockin rintaan iskeytyy uusi veitsi. Tuska viiltää, ja kuolemankaipuu huumaa.
Olen valmis, tapa minut.

[Vlad]

Tää oli, sanoisinko, jännä. Oikeesti, jotenkin sellanen, sulonen, mutta kuitenkin pysäyttävä. Nyt en taida viitsiä lainailla suosikkikohtia, koska lainaisin koko tekstin. Rakastan muuten sitä, miten lauseet on vaihtelevan mittaisia. Pitkiä välillä, mutta tosi lyhyitäkin välissä, se on hyvä tehokeino. Tykkään.

Lisäksi otsikko on jo äärimmäisen kiehtova. Se pakottaa avaan tekstin ja lukeen sen. Ja viimeinen kursivoitu kohta. Mäwwws, oon sanaton. Taidan siis tyytyä jättään kommentin tähän, koska mulla ei ole sanoja kuvaileen tätä. (Etkä ehkä arvostais mun omituisia kielikuvia)

[Mustekehrääjä]

Njoo, tää tosiaan syntyi melkein heti herättyäni, joteen... Muttamutta, kiitos kovasti, Vlad, mukavaa että tykkäsit. En ees itse huomannut tuota lausejuttua, se vaan tuli, kun tarkkailin sitä 100 sanan rajaa. Mutta joo, kiitoksia kovasti. Ja mä arvostan aina sun kielikuvia, on ne sitten kuinka outoja tahansa.

[Mustekehrääjä]

Oii, jo toinen kommentti! Kiitoksia, Jeremy, kiitoksia kovasti!
Juuri sen takia pidänkin Jimlockista. Koska se on niin kieroutunutta ja niin kiehtovaa. Jotenkin musta tuntuu aina hankalalta vääntää jotain Johnlockia, kun se on liian... turvallista, kun taas Jimlock luontuu multa siinä mielessä helpommin. Toisaalta sitten raavin enemmän hiuksia päästäni Jimlockin parissa, mutta kuitenkin.
Ja hienoa, että pidit. Halusin tosiaan kirjoittaa Jimin hymystä, koska se on jotenkin niin... <3 Mutta niin. Ja don't worry, tämä ei kumminkaan tule jäämään viimeiseksi Jimlockikseni, ainakin luulen niin... hmmh. Mistäs sitä vielä tietää... Mutta taidan vaieta ennen kuin menen puhumaan vielä ohi suuni!

[Funtion]

Jokaisella on omat näkemyksensä hahmoista ja asioista ja oikeestaa ihan kaikesta ja just tän takia oon jättänyt tän kommentittani, vaik oonkin lukenut tän. Kun oon vähän ristiriidassa tän tekstin kanssa. :DD Meinaa...

Hampaat pureutuvat valtaan, jota Sherlockilla ei ole, ja pelkoon, jonka Jim hallitsee.
...tähän kohtaan sanoisin, että oon eri mieltä. Jim on just se, jolla ei oo valtaa, näiden kahden tapauksessa. Jim ei välitä vallasta. Kuten Sherlock Reichenbachissa sanoikin: "You don't want money or power, not really." Ja kun ottaa vielä huomioon sen, että Sherlock sai valita kaikki ne tapaamispaikat, jossa Jim ja Sherlock kohtasivat. Mä en usko, että Sherlock tuntis olonsa kovin hyväks, jos sillä ei ois sitä valtaa, sillä Sherlock tarvii sen vallan, ihan vain suojellakseen itseään. Ja mun mielestä -- huomaa siis että tässä puhuu nyt truu Jimlockin shippaaja, lol -- Jim haluaa että Sherlock haluaa, Jim ei halua tehdä yhtä ainuttakaan asiaa ellei Sherlock halua. Sherlock halus päästä tylsyydestään ja se halus ratkaista rikoksia: tätähän Jim tarjos sille. Siksi tää kohta, jossa puhuttiin siitä miten Jimillä on valta ja hallinta, no, tää meni vähän erilailla kuin mä ajattelen.

(Toki tää juttu voi tulla siitäkin, että oon käyttänyt niin paljon aikaa Jimin ja Sherlockin ja niiden välisen dynamiikan pohtimiseen, että oon jopa ylitulkinnut jotain tai sitten muuten vaan en osaa ajatella ns. laatikon ulkopuolella. Idk.)

Mutta muuten pidin tästä tekstistä oikein paljon! : ) Nauratti se, miten sun piti kirjoittaa Johnlock-fluffia ja sitten tulikin tällainen... haha. :DD Mahtavaa! Kokeile ihmeessä uudestaaki kirjoittaa "Johnlock-fluffia"... Ja ja. Mitäs vielä. Näin lyhyisiin teksteihin on tosi vaikee saada mitään mahtumaan ja mä ite en ees osais kirjoittaa mitään näin lyhyttä, nää on taitolaji! Sä oot onnistunut siinä loistavasti. Kiitos tästä! : )

[Mustekehrääjä]

Haha, tää on niiiiin ikivanha, fierté, hyi sinua ei saa tämmöisiä kommentoida. :DD No ei vainenkaan, mutta tosiaan, olen jo tämän jälkeen varmaan miljoona kertaa ehtinyt pyöritellä tätä paritusta suuntaan ja toiseen, niin kuin koko fandomiakin, että tämä ei ehkä ole kaikkein ajan tasalla olevin.
Mutta tosiaan, kai sitä pitäs enemmänkin kirjoittaa ”Johlock-fluffya”. Eikun oikeesti, kyllä mä tuun sitä oikeeta Johnlock-fluffyakin kirjoittamaan, koska on pakko, mutta anyway, kiitoksia kovasti, jos kuitenkin pidit ja sitä rataa. Ja kiitoksia hirmuisesti kommentistasi. ♥