Doctor Who: Lapsuuden muisto [S, Rory/Amy]

[Nukkemestari]

Ficin nimi: Lapsuuden muisto
Kirjoittaja: Nukkemestari
Fandom: Doctor Who
Tyylilaji: Jonkinlainen hivenen fluffahtava ilmestys
Ikäraja: S
Paritus:  Orastelevaa Lapsi!Rory/Lapsi!Amya
A/N: Hassua kun päätyy miettiin kaikkia asioita, joita ei ole tullut miettineeksi… tällä kertaa, koska Amy lopetti itsensä kutsumisen Ameliaksi. Ja en vieläkään oikein tiedä millaiseksi kuvittelisi Amyn lapsena… nyt tuli tämmöinen.


Lapsuuden muisto

”Tässä sakset.”
”Amelia tämä on isäni paita!”
”Tässä on sakset.”
”No hyvä on”, Rory sanoi ja otti sakset. Hän huokasi. ”Onko aivan pakko?”
”Rory…”

Rory katsoi saksia, Ameliaa ja uudestaan saksia. Hyvä on, hän tekisi tämän. Niks ja naks ja Roryn isän siniseen kauluspaitaan ilmestyi reikiä.

”Mitä haluat että teen nyt?”
”Äh, Rory, olen selittänyt sinulle miljoona kertaa. Mene tähän laatikkoon ja nouse sieltä. Sano ”oletko valmis, Amelia Pond?” minulle.”

Rory katsoi siniseksi väritettyä pahvilaatikkoa ja meni sen sisään. Hän odotti hetken ja avasi sen kannen.

”Oletko valmis, Amelia Pond?” Rory sanoi Amelialle, joka istui matkalaukullaan.
”Tietysti!”

Amelia kömpi Roryn kanssa samaan pahvilaatikkoon – se tuntui olevan pienempi sisältä Amelian painautuessa Roryn kylkeen ja sulkiessa oven. Rory tunsi punastuvansa hiukan kun Amelia puristi hänen kättään.

”Mennään, Tohtori.”

Yhteisestä sopimuksesta he laskivat kymmeneen (tai yhdeksään, hän ei ollut aivan varma) ja he ryntäsivät ulos pelastamaa maailmaa salaperäiseltä oliolta, jota naapurin kissa esitti (mokoma vaan päätti lopettaa hiirten metsästyksen juuri kun he alkoivat seurata sitä).

[Frederica]

Amy ja Rory pieninä. :3 Tai oikeastaan Amelia ja Rory pieniniä. Minulla oli tuossa yksi päivä ikävä Pondeja, kun katsoin viitoskautta ja aivan ihanaa, että olet kirjoittanut näin ihanan pikkuisen söpön ficin näistä kahdesta lapsina. :3

Tässä näkyvät nuo näiden kahden luonteet aivan upeasti. Rory epäröi ja pohtii ja seuraa Amelian ohjeita. Roryn tuntemukset tuossa pahvilaatikossa ovat suloiset, ja Amelia on täysin oma itsensä. Tuo Amelian ikävä Tohtoria kohtaan teki minut hiukan surulliseksi, mutta onneksi Amelia on kuitenkin vahva persoona ja hänen ympärillään on hyviä ihmisiä. :>

Yhteisestä sopimuksesta he laskivat kymmeneen (tai yhdeksään, hän ei ollut aivan varma) ja he ryntäsivät ulos pelastamaa maailmaa salaperäiseltä oliolta, jota naapurin kissa esitti (mokoma vaan päätti lopettaa hiirten metsästyksen juuri kun he alkoivat seurata sitä).

^ naapurin kissa sai minut hymyilemään leveästi. Ja tuo laskeminen sopii upeasti lasten leikkiin.

Nyt minäkin aloin ajatella tuota Amelia / Amy asetelmaa. Jotenkin itse ajattelen sen liittyvän siihen, kun Amy lakkasi odottamaasta Tohtoria ja siirtyi poispäin lapsuudesta, en tiedä, tuollaista olen itse miettinyt. Olisi mukava lukea sinun versiosi asiasta. :> Otteesi hahmoista on ihailtava ja tietämyksesi fandomista oikeasti kunnioitettavan laajaa. Olen joitain klassiseen kauteen sijoittuvia fikkejäsi myös lukenut ja ihastellut.

Tämä on hyvin kirjoitettu, suloinen, lapsenomainen ja kaunis lapsuusmuisto. :>
Kiitos tästä. <3

[Nukkemestari]

Mitä täällä tapahtuu, kolme kommenttia mun ficceihin alle tunnissa? Oon tässä kolmessa päivässä saanut enemmän kommentteja kuin tyyliin viikossa joulukalenterin julkaisun aikaan, ja silloin mulla tuli sentään Doctor Who Finlandista joku 100 lukukertaa päivässä xDD

MsMacAvity kiitän kommentistasi! Tiedän että näitä lyhyitä on vaikea kommentoida mitenkään pidemmin! (mut niitä on niin kiva kirjoittaa silti!)

Frederica olen itsekin tullut siihen tulokseen että niin varmaan kävi, ja piti kirjoittaa ficcikin, mutta en ole vielä saanut ideaa millainen tilanne siihen odotuksen loppumiseen on vaikuttanut lopulisesti - kasvaminen varmasti ja ajankulu. Mutta ehkä joskun. Kiitoos kovin kommentistasi, *punastuu* minä kun en mielestäni tätä kaksikkoa osaa kirjoittaa, mutta ehkä sittenkin ;_;