Konvehtipaperi, S

[Crywell]

Author: Crywell
Pairing: Padma(/Harry), (Harry/Ginny)
Genre: fluffy, angst
Raiting: S
Warnings: ömmömm
Disclaimer: en saa tästä mitään muuta kuin kirjoittamisen iloa ja kaikki kuuluu Rowlingille
Summary: "Hänet on tehty miehille, miesten suklaatyttö, miesten pähkinäinen pikku konvehti. Kauniissa kääreessä, vaaleanpunaisessa paketissa vain heitä ja heitä vain varten. Mutta suklaan popsittuaan he aina heittävät lopun pois, kuka käärepaperia säästäisikään?"
A/N: Osallistuu Ystävänpäivä-haaste IV ja juups... Mitäs tässä, Padma parka. Miksi aina kidutan häntä miesten suhteen? ;___; Kommentoida saa :' D

Konvehtipaperi

Hän seisoi kädet selän takana, pukeutuneena siihen näteimpään mekkoonsa, siihen jossa jalat näyttivät kapeammilta ja joka sai rinnat näyttämään todellisuutta suuremmilta. Hän oli laittanut hiuksiaan viimeiset kolmekymmentä minuuttia tuskanhien virratessa yhdessä epätoivon kyynelten kanssa, kun kaikki muistutti liikaa mustia hevosenjouhia eikä sellaista eebenpuista silkkimerta, kuten olisi kuulunut. Hänen silmänsä tuikkivat jännitystä, odotusta, kaksi syvää ja suklaista, kuin ne karamellit jotka oli viime viikolla Tylyahosta ostanut ja joita nyt piilotteli selkänsä takana.

Padma pyyhkii muistikuvan vihaisesti mielestään, se on menneisyyttä eikä sellaista nöyryytystä tapahdu, ei enää koskaan. Hän on kerrassaan saanut tarpeekseen miehistä, tarpeeseen joulutanssiaisten pettymyksistä ja ripsiväritahraisista tyynyliinoista, tarpeekseen kaksilahkeisista. Hän toivoo, että voisi seurata siskoaan hameväen sekaan, nähdä sitä jotakin mitä hän näkee kun katsoo lantioiden kaaria ja kaula-aukosta pilkistävää rinnan pehmeää ihoa, muttei osaa.

Hänet on tehty miehille, miesten suklaatyttö, miesten pähkinäinen pikku konvehti. Kauniissa kääreessä, vaaleanpunaisessa paketissa vain heitä ja heitä vain varten. Mutta suklaan popsittuaan he aina heittävät lopun pois, kuka käärepaperia säästäisikään? Paketointi on mitätön, vaiva ja tunteet turhia, vain hetken makeus kielellä ja sitten unohdus. Ja Padma on saanut tarpeekseen siitä kaikesta, miehistä, turhasta makeudesta.

Harry asteli ulos Hermionen ja Ronin välissä. Tuulen tuivertama nokitukka, salama ja silmät joiden vihreydelle eivät smaragdit tai kesäpäivät vetäneet vertoja. Täydellisyyttä puettuna kolmetoistavuotiaaseen poikaan, ujoon, hassuun, suloiseen, ihanaan poikaan.

Padma astui askeleen eteenpäin ja nuolaisi hermostuneena huuliaan (mitä jos hän saisikin suudelman, ja ne olisivat pakkasilmasta rohtuneet ja kuivat?) ja konvehtirasian paperi rapisi hänen sormissaan. Hän oli juuri huikkaamaisillaan Harryn nimen ilmaan kutsuakseen tämän luokseen ja siihen suloiseen tulevaisuuteen, joka hänen päiväunensa hattarapilvissä asui, kun kaikki kääntyi väärin.

Padma katsoo, kuinka Hermione ja Ron painautuvat toisiaan vasten, suudelma on nopea, sillä käytävillä kaikki voivat katsoa, mutta se lupaa niin paljon: mitä sitten kun illalla, kahdestaan, sokeria ja ruusuja ja kiihkeänsuloisia rakkaudentunnustuksia. Padma kääntää katseensa, mutta sitä on kaikkialla, kaikkialla. Ystävänpäivän katkeransuloista makeutta, piparminttua, kanelia, vadelmasuklaata.

Punainen tukka ja tuhatkaksisataa kultapisamaa. Ja pieni paketti (paljon Padman pakettia rumempi), joka ojennettiin Harrylle.

"Hyvää ystävänpäivää, Harry." Tokaluokkalaisen ujot askeleet kipittivät pois ja Padma jäi kauempaa seuraamaan, kuinka lahjan vastaanottanut poika yritti saada punaa sulamaan kasvoiltaan. Ruskeat silmät seurasivat näppäriä etsijänsormia jotka siististi käärivät paketin auki ja paljastivat muutaman sokerisen karkin. Sokerisen, ei suklaisensuloisen vaan kirpeän ja sokerisen.

Padma aikoi astua itsekin eteenpäin, viedä lahjansa, herkulliset konvehtinsa, jotka peittoaisivat parit karkit mennen tullen, kun poika teki sen. Hermionen ja Ronin siirtyessä jo eteenpäin pihamaalla, jutellen jostakin mikä jäi aiemmin kesken, Harry suoristi ruman, ryppyisen karkkipaperin hymy huulillaan ja työnsi taskuunsa talteen.

Padma jäi kauemmas seisomaan, pää sykkien jäätä, sormet tulta ja polvet valmiina notkahtamaan. Eihän kukaan koskaan säästä karkkipaperia. Paitsi jos sillä on aivan ehdotonta, kaiken voittavaa, suloista ja lämmintä tunnearvoa (rakkautta).

[Kuurankukka]

Hei! Karmaterttua tässä täyttelen, huomasin tämän myös Ystävänpäivähaasteen kautta koska itsekin siihen osallistuin, ja pidin kyllä kovasti. Padma on itselleni niin kovin vieras hahmo, vähintään siksi tätä oli kiva lukea.

Todella viehättävä idea ystävänpäiväficciin tämä karkki/suklaateema. Tykästyin siihen kovasti, se kantoi koko tarinaa oikein toimivasti eteenpäin ja toimi sellaisena pohjana. Kaikki vain rakentui yhden konvehtipaperin ympärile, Harry ja Padmakin. Ja tätä lukiessa rupesi kovasti tekemään mieli sitä suklaata x) Ideasta ja sen onnistuneesta toteutuksesta siis paljon plussaa! Myös tuo yksityiskohta Padman siskon seksuaallisesta suuntautumisesta oli hirmu kiva, en oikein tiedä miksi tykkäsin siitä niin paljon mutta onnistunut sekin oli. Sellainen pieni maininta, mutta joka kertoo sekä Padmasta että tämän siskosta ilman että kaikkea edes mainitaan ääneen.

Onnistuit kuvaamaan kolmosluokkalaista Padmaa varsin samaistuttavasti, tuollaiset ajatukset on oikein helppo ymmärtää. Ja voi, tuli jotenkin surku kun Padma niin kovasti yrittää onnistua Harryn suhteen, mutta sitten Ginny, joka on vielä nuorempikin, ehtii ensin. Eikä Harry edes huomaa Padmaa, mikä harmi. Silti se jotenkin sopi tähän, nimittäin tuo angst kaiken sen fluffyn sekaan. Ja kun se angst ei ollut mitenkään erityisen rankkaa vaan sellaista sopivan kevyttä. Pituudeltaankin tämä oli oikein simppeli, eikä niitä kirjoitusvirheitäkään näkynyt. Aluksi nuo pari sulkukohtaa tuntuivat vähän jäykiltä, mutta kun niitä sitten lueskeli tarkemmin, sopivat nekin tekstiin hyvin. Ja tuo "tuhatkaksisataa kultapisamaa" oli myös toinen yksityiskohta, josta tykkäilin kovin!

Voi ei, nyt harmittaa kun en saanutkaan sanottua läheskään kaikkea mitä haluaisin. Kuten varmaan jo tajusit, tykkäsin tämän kohdalla kuitenkin oikeastaan ihan kaikesta, oli mukavan erilainen ystävänpäiväficci ainakin itselleni. Kiitos paljon!

[Funtion]

Summary: "Hänet on tehty miehille, miesten suklaatyttö, miesten pähkinäinen pikku konvehti. Kauniissa kääreessä, vaaleanpunaisessa paketissa vain heitä ja heitä vain varten. Mutta suklaan popsittuaan he aina heittävät lopun pois, kuka käärepaperia säästäisikään?."
Olematon pikku huomio, mutta tuonne kysymysmerkin perään oli päässyt livahtamaan piste.

Hänen silmänsä tuikkivat jännitystä, odotusta, kaksi syvää ja suklaista, kuin ne karamellit jotka oli viimeviikolla Tylyahosta ostanut ja joita nyt piilotteli selkänsä takana.
Viime viikolla, ei viimeviikolla.

Tää teksti oli välillä aika vaikealukuista, tässä oli niin paljon merkityksiä ja pienen pieniä sanoja, jotka oli asetettu riveihin — rivien välissä puolestaan oli vielä lisää pienen pieni sanoja. Meni oikein pää sekaisin. Piti keskittyä, piti lukea uudelleen, piti yrittää ymmärtää ja tulla ymmärretyksi (nyt kun kirjoitan tätä turhaa kommenttia.)

Ensinnäkin, Harry oli aivan ihana! Mutta se johtuu varmaan siitä, että sitä tarkasteltiin ruusunpunaisen lasien läpi ihastujan näkökulmasta. Sit taas Rowlingin kirjoja lukiessa Harry osaa olla aika ärsyttäväkin (ja nolo!) kun pääsee sen pään sisään… mmh.

Tää nimi oli hirveen kaunis. Konvehtipaperi. Se lupasi jotain makeaa ja rapisevaa, se piti lupauksensa. Väittäisin jopa, että tässä oli ehkä liikaakin vertauskuvia ja hassuja sanavalintoja, mutta toisaalta, se on se asia mistä mä sun teksteissäs pidän. Sä kirjoitat samantyylistä tekstiä kuin mä muutama vuosi sitten (kaipaan niitä aikoja). Sulle kirjoittaminen on selvästi nautinto, se näkyy tästä tekstistä.

Juonesta mullei oo oikein sanottavaa. Padma — tuskin edes muistan kuka se oli! Joku… Parvatin sisko? Ei… emmä tiiä, meen sekasin niiden kolmen tytön kaa aina… Parvati, Padma ja Lavender (?). En erota niitä toisistaan.

Teksti oli kauhean surullinen, mutta kuten sanottua, ennen kaikkea kaunis. Sun kirjoitustyylis on lumoavaa. Se jättää mut sanattomaks. Siks sanonkin nyt, että kiitos tästä kaunis, luen sun tekstejä vielä jatkossakin, voit olla siitä varma!