Muumit: Lupaan | Nuuskamuikkunen/Muumipeikko | S

[NicuQ]

Nimi: Lupaan
Kirjoittaja: Pyry
Tyylilaji: fluffy, slash (?)
Ikäraja: sallittu
Pairing: Nuuskamuikkunen/Muumipeikko (?)
Fandom: Muumit
Omistusoikeudet: Tove Jansson omistaa koko Muumit-maailman ja sen hahmot, minä vain leikin niillä.
Summary: "Lupaatko?"
A/N: Mitäköhän minä taas .. ? No, muumeja, tietysti. Ja näin minä pilaan lapsuutenne, vaikka eihän tämä nyt niin paha ole .. Ehehe?
//Kuura lisäsi fandomin alkutietoihin ja otsikkoon


Taivas, tuo liian vaaleista sinivuokoista koostuva hattaramaisten pilvien valtameri oli kirkkaampi kuin tavallisesti sinä päivänä, kun Muumipeikko otti Nuuskamuikkusta ensimmäistä kertaa kädestä.

"Älä mene." Tuo hupaisa valkoinen pullukka katsoi ystäväänsä, itsenäistä vaeltajaa anovana.
"Onko sinun aivan pakko lähteä?" Kysymys yllätti Nuuskamuikkusen täydellisesti, vaikka olihan Muumipeikko häntä ennenkin pyytänyt jäämään, pyytänyt muitakin asioita.

"Muumit painuvat talviunille, kun minä taas lähden etelään. Niin se on aina mennyt", Nuuskamuikkunen selitti ilmiselvän asian parhaalle ystävälleen, joka näytti erityisen surulliselta.
"Minä en halua sinun lähtevän. En halua nukkua talviunta, haluan lähteä sinun mukaasi", Muumipeikon kuono liikkui kovaa vauhtia, kun hän heitteli Nuuskamuikkusesta täysin järjettömiä ehdotuksia.

"Muumipeikko, muumit tarvitsevat talviunensa, niin se vain on", Nuuskamuikkunen huokasi ja kohensi ruohonvihreän hattunsa asentoa päässään.

Muumipeikon taivaansininen, aina niin riemukas katse hipoi surullisuuden rajoja. Oli hiponut jo kauan, mutta eiväthän otukset sitä olleet huomanneet. Niiskuneiti vaati rinkulaa sormensa ympärille, kenties sormusta. Mutta eihän Muumipeikko tahtonut viettää kallisarvoista aikaansa Nuuskamuikkusen kanssa etsien sormusta Niiskuneidille.

Eihän Muumipeikko, pieni ja viaton, tahtonut muuta kuin pysytellä vihreähattuisen ystävänsä vierellä. Kuunnella huuliharpun kesäisiä sointuja, unohtaa muun maailman. Se maailma oli Muumipeikon ja Nuuskamuikkusen oma.

"En halua, että lähdet", Muumipeikko sanoi ja kyyneleet, nuo surun läpinäkyvät välittäjät kohosivat hänen silmiinsä. Muumipeikko ei koskaan ollut itkenyt, mutta hän ei tahtonut päästää irti Nuuskamuikkusen kädestä. Ei vain tahtonut.
"Muumipeikko", Nuuskamuikkunen lausui ja katsoi parasta ystäväänsä suoraan silmiin. Noihin täydellisen sinisiin, ihmeellisiin silmiin.

Vihreisiin pukeutunut Nuuskamuikkunen ei tietänyt miksi teki sen, mutta hän kumartui ystävänsä puoleen ja painoi kevyen suukon tämän kuonolle. Muumipeikko katseli Nuuskamuikkusta hiljaa syksyisen, kylmän tuulenpuuskan yrittäessä kaapata vihreää hattua syleilyynsä.

"Lupaatko, että tulet takaisin?" Muumipeikko kysyi hiljaa, epätoivoisena ja samalla toiveikkaasti. Tunteet sekoittuivat keskenään ja muodostivat sen äänensävyn, jota Nuuskamuikkunen ei ollut koskaan ennen kuullut Muumipeikolta. Nuuskamuikkunen kaivoi tummanharmaan esineen, jonka Muumipeikko älysi heti olevan hänen huuliharppunsa, taskustaan ja ojensi sen muumille.

"Tässä, ota tämä. Tämä takaa paluuni, pidä siitä siis hyvää huolta", Nuuskamuikkunen sanoi ja Muumipeikko nieleskeli kyyneliään, yrittäen pysyä urheana.

"Lupaatko?" Nuuskamuikkunen katsoi ystäväänsä.
"Lupaan." Muumipeikko nyökkäsi ja hymyili. Lupaan, Nuuskamuikkunen, kyllä minä lupaan.

[Haruka]

Luin... Hehkutin muumien taustamusiikkeja tuossa muutamaa päivää aiemmin Facebookista ja nyt, kun huomasin, että joku oli tarttunut ensimmäisen tuotantokauden viimeiseen jaksoon ja kirjoittanut sen pohjalta ficin, niin pakkohan mun oli kommentoida.

Tää oli haikea, mutta todella kauniisti kirjoitettu teksti. En oo vissiin ensimmäinen, joka parittaa Muumipeikkoa ja Nuuskamuikkusta toisilleen, mutta jos miettii, niin voisihan niiden kahden välillä olla jotain enemmänkin kuin ystävyys siinä sarjassa

Ja ei Niiskuneidille mitään sormusta... Muistuu mieleen se toisen tuotantokauden ensimmäinen jakso, jossa ne löytää sen sormuksen ja viettää kihlajaisia, joista ei tule kuin kaaos sitten loppujen lopuksi

Yhden virheen löysin tuolta:

Muumipeikon taivaansininen, aina niin riemukas katse hipoi surullisuuden rajoja. Oli hiponut jo kauan, mutta eiväthän otukset sitä olleet huomannut.

Tuon lihavoidun kohdan pitäisi kuulua "huomanneet".

Kiitos tästä... Voisin itsekin yrittää kirjoittaa Muumeista jotain tekstiä jossain vaiheessa. Ja lupaan lueskella sultakin muita, jos vielä innostut kirjoittamaan... Liekö mun Räpessä linkittämäni biisi ollut tässä pohjana myös?

[Sokerisiipi]

Oi, kun oli nätti! Oon just koko illan koonnut kivaa muumimusiikkia-soittolistaa ja tottahan toki piti myös lukea muumi-fic, kun se näin nätisti hyppäsi silmille

Tässä oli todella kauniita ilmaisuja ja lauseita ja itse paritus oli niin hienovarainen, ettei sitä voisi kukaan kutsua omituiseksi, vaikkei kyseisestä parituksesta välitäkään, koska tämänhän voi ajatella myös pelkkänä ystävyys-ficcinä. Yleensä näin lyhyet tekstit ovat vähän hankalia kommentoitavia, kun niistä ei saa niin paljon irti, mutta tässä tuli mun mielestä kaikki sanottua ja pidempänä tän tunnelma olisi voinut lässähtää, jos ymmärrät mitä tarkoitan (: Muumipeikko oli tässä niin suloisen viaton, että hymyilin koko sen ajan kun luin tätä ja hahmot olivat niin omia itsejään, ettei paremmin voisi kirjoittaa. Myös tämän hiukan satumainen ja höpsöttelevä, mutta myös kaunis ja ihana kerronta ansaitsee kunniamaininnan.

Hahmojen ystävyys välittyi hyvin aidosti ja koskettavasti ja vaikka tekstissä oli myös surumielisyyttä, se oli pääosin kuitenkin toiveikas (varsinkin loppu ^^) joten siitä jäi hyvä mieli! Kiitän oikein paljon tästä ihanaisesta! Sulta luonnistuu muumeista kertominen niin hyvin, että suosittelen sua kirjoittamaan lisää, kun kerran osaat!  

[Violetu]

"Ooh", karkasi äännähdys, kun huomasin tämän.
Juuri näin sen pitää mennä. Alussa väliin pujahtaneet humoristiset lauseet, kuten

"Älä mene." Tuo hupaisa valkoinen pullukka katsoi ystäväänsä, itsenäistä vaeltajaa anovana.

hiukan hämmensivät, mutta niihin sopeutui tosi nopeasti ja ne saivat sellaisen pienen naiivin ja toiveikkaan, muumimaisen vivahteen aikaan.Tykstyks.
Tällaisia ficcejä voisi lukea lisää vaikka kuinka paljon.
Ajatus kulkee vähän huonosti, joten kommentti näyttää jäävän tällä kertaa tyngäksi...

~Violet kiittää

[Solembum]

Iiiih! ♥♥♥

Pahoittelen tätä kommenttia jo etukäteen, mutta aion kirjoittaa sen silti. Anteeksi anteeksi.

Aloin ihan oikeasti melkein itkeä kun näin tämän. Näen kaiken edelleen sellaisen ohun kyynelkalvon läpi. Selitän miksi. Jos mua yhtään tuntee, tietää, että fanitan ihan kamalasti Adam Lambertia. Ja Saulia tietyst siinä sivussa. Ja mulla on sellainen hassu fanon, jonka mukaan Adam on Nuuskamuikkunen ja Sauli Muumipeikko. Siksi olin ihan fiiliksissä kun huomasin sinun kirjoittaneen niistä. Ikärajakin oli juuri sopiva, en tykkää yhtään muumipornosta.

Koko ficci oli todella suloinen, ja vaikka siinä ei varsinaisesti tapahtunutkaan paljon mitään konkreettista, silti Muumin ja Nuuskamuikkusen tunteet oli ihanan paljon esillä. Muistan, että sarjassa olisi ollut samantyylinen kohta. Mutta tykkäsin tästä jokatapauksessa tosi paljon. Olet hyvä kirjoittaja, ja tällaiset lyhyet hetket ovat selvästi yksi sinun vahvuuksista. Ficci ei jäänyt pelkäksi tilannekuvaukseksi, vaan siihen oli sekoitettu hiuksenhienoja tuntemuksia, tunteita, ajatusten sirpaleita - paljon kaikkea, muttei mitään liikaa.

Tämän kohdan olisi voinut laittaa kursiivilla, se olisi tuonut selvemmin esille sen, ettei Muumi sano näitä sanoja ääneen, ainoastaan ajattelee.

Lupaan, Nuuskamuikkunen, kyllä minä lupaan.

[Lyndz]

Tämä oli tosi ihana ♥

Tykkään muumeista muutenkin, erityisesti Nuuskamuikkusesta ja Nuuskamuikkusen ja Muumipeikon suhde on aina ollut mun mielestä vähän romanttinen. Tässä tuo paritus oli niin hienovarainen, että sen voisi tulkita pelkäksi ystävyydeksikin, mutta niinhän se on muumeissa oikeastikin Muistan myös sarjasta tälläisen kohdan, missä Nuuskamuikkunen on lähdössä. Hahmot olivat kumpainenkin hyvin IC ja muumimaisia. Tämän tunnelma oli toisaalta haikea, toisaalta ainakin tuolla lopussa toiveikas, ja vähän satumainen kerronta sopii tähän hyvin kun kerran muumeista kirjoitetaan. Hahmojen välinen ystävyys välittyi kivasti ja tästä jäi sellainen mukava fiilis Ikärajakin oli sopivan matala, en ehkä mitään K-18- tasoista tekstiä olisi näistä kahdesta halunnut lukea.

Taivas, tuo liian vaaleista sinivuokoista koostuva hattaramaisten pilvien valtameri oli kirkkaampi kuin tavallisesti sinä päivänä, kun Muumipeikko otti Nuuskamuikkusta ensimmäistä kertaa kädestä. 

Tämä oli tosi suloinen lause ja hyvä aloitus.

Tuo hupaisa valkoinen pullukka katsoi ystäväänsä, itsenäistä vaeltajaa anovana.

Hupaisa valkoinen pullukka ja itsenäinen vaeltaja kuvaavat kyllä Muumipeikkoa ja Nuuskamuikkusta hyvin.

Kirjoita ihmeessä lisää muumificcejä, täältä ainakin löytyy yksi lukija

[NicuQ]

Hui apua, kommentteja.
Haruka: Kiitos virhebloggauksesta, kävin sen korjaamassa jo heti nähtyäni kommenttisi. Ja olen ihan samaa mieltä siitä, että hahmot voisivat olla vähän enemmänkin kuin ystäviä. (Omaan kieroutuneen mielen, Niiskuneiti on vain korvike!) 
Sokerisiipi: Kiitos kommentistasi, tämän tosiaan voi tulkita vain ystävyytenä ja suukonkin jäähyväissuukkona (jota se tarkemmin ajateltuna kai olikin .. kukin tulkitsee omalla tavallaan). Ja ehkä sitä joskus tulee kirjoiteltua lisääkin näitä, katsotaan mitä tuleman pitää. 
Violet Baudelaire: Kiitos vain itsellesi kommentista. Hyvä, että oli muumimainen. Mukavaa kuulla, että pidit (?) ja tyngätkin kommentit ovat tärkeitä ja merkitsevät. 
Solembum: Tukahdutettu kiljaisu, kun näin sinun (köhköh, anteeksi, olet idolini..) kommentoineen tekstiäni taas. Muistelen juu lukeneeni yhden Adam/Sauli-ficin sinulta listaustasi tutkiskellessa. Ja juu, kävin kursivoimassa tuon kohdan, oli unohtanut normaaliksi fontiksi. Suurkiitos kuitenkin kommentistasi! 
Lyndz: Oi, ihanaa että oli ihanaa. Juu, ikärajan oli pakko pysytellä tuolla alhaalla, sillä en halua pilata kenenkään lapsuutta (tai siinä samassa omaanikin). Kiitos kaunis kuitenkin sinullekin kommentista.