Herrasmiespeli | S, romance

[syysvilja]

Author: natte
Beta: akinnah katsasti lävitse:)
Rating: S
Paring: henkilö A/henkilö B
Genre: romance, drama, fluffy?
Summary: Autot näytti hyönteisiltä.

A/N: Ei, en tiiä myöskään. Yhtä pöllämystynyt kuin tekin.


Herrasmiespeli


Tykkäsin istua ja katella, kun autot näytti hyönteisiltä. Oli kaiken yläpuolella, oli tilaa hengittää, ajatella, filosofoida.

En kuitenkaan olis uskonu että se löytäis tiensä tänne.

Jalat laahas maata, ja lopulta vaimea tömähdys vieressä kieli, että senkin jalat roikkui reunalla.

"Miten sä tänne eksyit?"

Mielenkiintonen kysymys, ikään kuin mä olisin täällä ensimmäistä kertaa.

"Miten nii?"

Voi, se näytti aika söötiltä tolleen hämmentyneenä.

Heilautti päätään, mutis jotain epäselvää. Kun vilkaisin, auringonlasku läikky sen kasvoilla niin kuin lehtivihree mun silmissä. Aika täydellistä.

Siinä meni jonkun aikaa vaan istuessa. Se oli jotenkin turhan lähellä, ihan säädytöntä tollanen käytös varatulta mieheltä. Vaikken mä pahaks pistäny, tuuli alko olla jo viileempi.

"Paleletsä?"

Oi ihanaa, herrasmiespeli, taas mennään.

"En mä erikoisemmin, ehkä vähän mut ei se mitään, mun pitää kuitenkin mennä kohta."

Sen käsivarsi oli hetkessä mun ympärillä. Olisin voinu sulaa siihen paikkaan. Vaikka toki mulla oli edelleen vähän kylmä, nyt ku oltiin näin lähellä niin miksei menty saman tein loppuun asti.

"Kiitti", mä tyydyin vaan naurahtamaan. Katse edelleen horisontissa. Autot oli lentäny kärpästen lailla jonnekin näkymättömiin silleen, että ne kuitenkin vielä kuuli.

Miten tähän oli tultu? No, se oli pitkä, pitkä tarina. Alkaen koulusta, päättyen turhan moneen viinilasilliseen. Ja kyllä, vaikka se oli tuntunut jaloissa, itsesäätelykyky oli ollut vielä suht hallinnassa.

"Mietitsä koskaan... tai siis, jos mä...", se takelteli, ja hetkinen - liikahtiko se lähemmäs?

Katoin ekaa kertaa suoraan siihen. Alko olla sen verran hämärää, etten nähny selvästi, punastuko se.

"Mieti mitä?"

Tottakai mä olin kärkäs ja hidas. Se sais luvan kakistaa sanottavansa ulos tällä kertaa. Mitään ei jäis arvailujen varaan.
Ei nyt.

Se kumartu lähemmäs, ja mä haukoin hiljaa henkeeni.

"Tätä", se henkäs vasten mun huulia. Aistit kävi ylikierroksilla, ja seuraavassa hetkessä mä olin jossain unen rajamailla.

Just tätä.

[Lils]

Ensinnäkin, tykkään tosi tosi paljon nimistä, joissa on sana peli, ja sen vaikutuksesta ja muutenkin Herrasmiespeli on sanankin tosi mielenkiintoinen ja sointuva, sellainen, että heti sen nähtyä halusi tekstin lukea! En ole kovin originaalinovelli-ihmisiä ja minun on välillä vaikea saada niistä kiinni, ja tämäkin tuntui siksi vähän haasteelliselta, mutta oli kiva pitkästä aika lukea originaalitekstiä.

Kirjoitat hyvin, ja tykkäsin, että kaiken kertomiseen ei tarvittu pitkää kuvailua. Lyhyillä ja yksinkertaisilla virkkeillä oli luotu tunnelma ja tapahtumat, osa henkilöistäkin, eikä sanojen alle hukkunut. Olin vähän väsynyt ja piti lukea monta kertaa että ymmärsin ihan kaiken oleellisen (: D) mutta tästä jäi kvia fiilis, sellainen tasainen ja onnellinen, lämmin olo. Ei tarvita hirveän räikeitä draamatapahtumia ja jännitystä ja miljoonaa repliikkiä että saadaan tarina, siihen riittää vallan hyvin yksi hyvin hiljainen hetki ja vähän ajatuksia.

En tykkää puhekielestä kirjoitettuna, se kun on paljon karkeampaa ja tönkömpää lukiessa, mutta siihenkin tottuu. Ehkä jos tällaisia lukisi enemmän, se tulisi luonnostaan, mutta se tuntui aika oudolta aluksi - onneksi tämä oli kuitenkin sellaista selvää ja vain osittain puhekielellä, ei sellaista jäätävää nuorisoslangia joka ei ikinä kuulosta samalta luettuna. : D

Tässä oli hienoa se, miten tarina oli suurempi: tässä oli sellainen iltainen kaupunkitunnelma, hiljaista ja rauhallista ja suloista, mutta ajatukset ja sanat kertoivat että oli enemmänkin, heidän kahden välinen maailma oli paljon enemmän kuin vain yksi kohtaaminen. Tässä puhuttiin sopivan vähän, ja tykkäsin tuosta "oletko koskaan miettinyt" –keskustelusta, ihastuin tuohon huulia vasten henkäisemiseen ja aisteihin ja kaikkeen, loppu oli kuvailtu tosi nätisti!

Ihanan fluffyinen ja onnellinen teksti, toi tosi hyvän mielen ja taidokkaasti kirjoitettukin. Kiitos tästä, pidin tosi paljon!