Ficin nimi: Näytelmä ja sen liian aikainen loppu.
Kirjoittaja: hedge14
Fandom: Supernatural
Genre: drama
Ikäraja: K-11
Päähenkilö: Adam Milligan
Yhteenveto: Ketä Adam rakasti ennen helvettiä?
A/N: 852 sanaa, Se ei niin tuttu hahmo-haaste.
Neljä ihmistä joita Adam rakasti:
Äiti
"Adam tule syömään!"
Adam Milligan sulkee lukemansa kirjan vastahakoisesti ja nousee sängyltään. Hän olisi halunnut jatkaa, mutta olisi kai parempi mennä syömään yhdessä äidin kanssa, kun tämä kerrankin oli kotona. Yksinhuoltajan arki ei ole mitään ruusuilla tanssimista ja sairaalassa työskentely vielä vähemmän. Adam rakastaa äitiään enemmän kuin ketään muuta. Silti äiti oli jäänyt kovin etäiseksi ja Adam yritti tilannetta parhaansa mukaan korjata.
Hän kävelee nopsasti kapeita portaita alakertaan.
Äiti ei olekaan yksin. Liian myöhään Adam tajuaa kävelleensä ansaan. Joku tuntematon on painanut veitsen äidin kurkkua vasten ja Adam erottaa anteeksipyynnön äitinsä kasvoilta. Ne ovat itkun tahrimat ja punaiset.
”Adam”, äiti lausuu samalla tukahtuneella äänellä, jolla oli poikansa alas kutsunutkin.
Adam tahtoisi vakuuttaa äidilleen kaiken olevan hyvin. Ei mitään hätää, kaikki kääntyy parhain päin.
Sitä hän ei tee, sillä toinen hirviöistä sitoo kankaan suun tukkeeksi. Toinen laskee veitsen äidin kaulalta ja kaivaa myös kankaan esiin. Ne eivät tahdo herättää naapurien huomiota.
Ghoulit aina houkuttelevat uhrinsa luokseen, suoraan syliinsä. Sitten ne painavat veitset kehoon ja hampaat lihaan. Adamin ja hänen äitinsä huudot tukahtuvat tunkkaiseen kankaaseen.
Hän herää äitinsä helliin käsiin. ”Se oli unta”, Adam ajattelee, ja kestää kauan ennen kuin hän sen valheeksi toteaa. Sellainen oli taivas, jonka Adam kadotti; äidin lämmin syleily ja hänen hiuksena kutittavina Adamin kasvoilla.
Isä
”Minä haluan tietää kuka isäni on!”, nuori lapsi huutaa äidilleen: ”Kaikilla muillakin on isä. Mikset voisi soittaa hänelle?”
”Adam.”, pojan äiti, Kate huokaisee. Poika on itsepäinen, perinyt sen kai isältään. Kate tietää olevansa tappiolla ja myös Adam tajuaa sen. ”Jooko?”, hän kysyy paljon hiljempaa ja kääntää koiranpentuilmeensä äitiänsä vastaan. Se on hieno taktinen veto ja Kate päättää luovuttaa. Adam on varsin hurmaava lapsi, eikä Kate ole ikinä katunut päätöstään yksinhuoltajuudesta.
”Hyvä on.”, hän sanoo vaikka epävarma onkin. Adamin hymy kuitenkin karkottaa hänen pelkonsa. Ihan hyvin se tulee menemään.
Adam Milligan on kaksitoista-vuotias, kun hän tapaa isänsä ensimmäistä kertaa. Aikaisemmin hän on tiennyt vain nimen, ei mitään muuta. Kate oli soittanut John Winchesterille ja mies oli heti sopinut tapaamisesta. Adam oli innoissaan: isä tahtoi tavata hänet!
Nyt Adam odottaa isäänsä saapuvaksi. Pienet jännityksen väreet saavat hänet hyörimään rauhattomasti ja hän levottomasti vilkuilee kelloa lähes sekunnin välein. Viimein Adam kuulee ovikellon soivan ja hän ryntää ovelle.
Ovella oleva mies on hiukan nuhruinen ja väsyneen näköinen. Äiti oli sanonut, että isällä olisi pitkä ajomatka. Adam ei oikeastaan välitä isän ulkonäöstä, tärkeintä on luonne ja käytös. Mutta John näyttää yhtä hermostuneelta kuin Adam itsensä tuntee. Ei kai John aio hylätä Adamia?
Viimein John hymyilee. Hän kumartuu Adamin tasolle ja kysyy: ”Mitä jätkä? Haluatko pelata pesäpalloa?”
Adam nyökkää ja yhdessä he hakevat Johnin Chevrolet Impalasta vanhat kuluneet pesäpallotarvikkeet. Auto on lapsen mielestä vallan upea ja pienempi mailoista sopii hyvin Adamin käteen. Poika on varma, että kaikki kääntyy parhain päin.
Veli
Kun Adam tapaa isoveljensä Deanin ensimmäistä kertaa, hän ei ole kauhean vakuuttunut. Zachariah on kertonut paljon Adamin kahdesta puolisisaruksesta, eivätkä hänen kertomuksensa antaneet heistä kauhean hyvää kuvaa. Ja jos enkelitkin jo varoittelevat…
Adam saa tietää, että Dean on Michaelin astia. Ilmeisesti Dean on niin jääräpäinen, että hän ei hyväksynyt kohtaloaan. Niin se lankesi Adamin vastuulle, mutta nyt Winchesterin veljekset yrittivät kovasti vastustaa sitäkin. On harmi että Dean ei usko enkeleihin, sillä hän on muuten ihan mukava tyyppi. Ei Adamin perhettä, mutta jossain toisessa ulottuvuudessa hän olisi voinut olla. Nyt Adam tahtoo vain nähdä äitinsä uudelleen, eikä hän välitä mistään muusta.
Adam oli joskus toivonut isoveljeä.
Hän myös saa sen. Kun enkelit paljastuvat Adamille tarinan pahiksiksi, ryntää Dean auttamaan, vaikka Adam oli hänen orastavan luottamuksensa pettänyt ja aiheuttanut vain harmia.
”Se on ansa.” Adam voihkaisee kivun ja veren läpi.
”Niin arvelinkin”, Dean sanoo ja nostaa Adamin lattialta. Hetken he ovat perhettä, Adamin käsi Deanin olkapäällä, Deanin käsi tukemassa pikkuveljensä selkää.
Zachariah ilmestyy huoneeseen ja Sam nostaa enkeleiltä varastetun miekan hyökkäykseen. Enkeli tyrmää Samin helposti ja nopeasti. Kostoksi Zachariah runtelee Adamin sisäelimiä ja hän vajoaa veljensä syleilystä takaisin lattialle. Adam sylkee verta ja katsoo Deanin epätoivoisiin kasvoihin. Ainakin he yrittivät.
”Vastaus on kyllä.”
Michael lähestyy valkoisena valona ja kirskuvana äänenä. Oman äänensä kaaoksen lahjoittaa Zachariah, jonka kuolema välähtää kirkkaana huoneessa. Veljekset raahautuvat uloskäynnille ja Dean ja Sam astuvat yhdessä ovesta ulos.
Adam jää loukkuun, kun ovi sulkeutuu, kenenkään sitä sulkematta, hänen edestään. Adam on jäänyt jälleen jälkeen ja vaikka Dean lupaa auttavansa häntä, Adam ei usko sen onnistuvan. Dean on sinetöinyt puolet Adamin kohtalosta.
Adam kohottaa katseensa valoon.
Veli
Michael katselee maailmaa Adamin silmin. He ovat hautausmaalla ja viileä tuuli ei helpota Adamin polttavaa tunnetta. Michael on liian vahva ja hänen olemuksensa polttaa Adamin lihan sisällä.
Michael katsoo Luciferiin, Adam katsoo Samiin.
Hänen veljensä ei näytä niin erilaiselta, vaikka paholainen on majoittunut hänen luihinsa. Adam pystyy melkein kuvittelemaan veljensä äänen, lauseet ja lauseiden rakenteet. Kun Lucifer viimein puhuu, hänen äänensä ei ole aivan samanlainen kuin hänen astiallaan. Kuulostaako Michael Adamin äänellä yhtä erilaiselta?
Michael tuntee surunsekaista sääliä veljeään kohtaan ja samaa myös Adam tuntee omaa isoveljeään, Samia kohtaan. Olisi ollut kiva tuntea, mutta nyt on liian myöhäistä. Adam miettii rakastiko Sam yhtään häntä. Adam ainakin rakasti toista, vähäsen. Olivathan he perhettä. Sam tarttuu Adamin käsivarteen ja kirjoittaa pisteen Adamin näytelmän loppuun.
He tippuvat yhdessä helvettiin.
