Genre: Draama
Rating: S
Summary: Liian hyväsydäminen pieni keiju yrittää auttaa ihmislasta kaikessa.
Pieni keiju
Pieni keiju lenteli hiljalleen kaupungin yllä ihastellen maisemia. Aurinko paistoi ja keiju laskeutui näkymättömiin puun oksalle jääden nauttimaan auringonpaisteesta.
Äkkiä keiju kuuli rasahduksen ja näki alapuolellaan nuoren tytön, joka istui maassa itkien. Keijua ihmetytti, miksi tyttö itki ja lensi hiljaa alemmas. Keiju näki, kuinka tyttö puristi hennossa kädessään ketjussa olevaa sormusta ja itki kyyneleitä sen päälle.
"Miksi sinun täytyy olla niin ilkeä", tyttö itki hiljaa. "Miksi sinä et voi koskaan puhua minulle? Miksi et voi pyytää anteeksi? Miksi et voi edes kerran asettaa minua itsesi edelle..."
Tyttö keinutteli itseään edestakaisin kyyneleiden pudotessa maahan kostuttaen ruohon.
Keiju tunsi sääliä tytön surua kohtaan ja päätti toteuttaa tämän toiveen.
"Aurinko ja kuu, äiti maa ja isä aika, antakaa tälle tytölle onnellisuuden taika."
Tyttö lopetti itkunsa ja nousi ylös. Varovasti tämä kuivasi silmänsä ja työnsi korun taskuun. Katsellen hetken ympärilleen tyttö nousi ylös ja lähti pois puun luota. Keiju jäi katselemaan tytön perään toivoen, että Kohtalo oli kuullut hänen pyyntönsä ja toisi tytölle taian mitä keiju yritti toteuttaa.
Pari päivää kului keijun palatessa joka kerta tutkimusmatkaltaan tuolle samalle puulle. Hän ei ollut nähnyt tyttöä sen jälkeen, kun tämä oli puun luota poistunut.
Eräänä päivänä keiju kumminkin näki tytön palatessaan puulle. Tämä istui silmät punaisena puun juurella katkennut ketju kädessään, mutta sormusta ei näkynyt missään.
Kiireesti keiju lensi lähelle tyttöä pelästyneenä. Oliko tytölle käynyt jotain? Oliko taika mennyt pieleen?
Tyttö käänteli käsissään ketjua muutaman kyyneleen pudotessa vielä tämän poskia pitkin käsille.
"Et sitten voinut olla iloinen", tyttö totesi hiljaa. "Et voinut olla iloinen puolestani..."
Tyttö purskahti kyynelettömään itkuun heittäen ketjun niin pitkälle kuin suinkin pystyi. Keiju katsoi ketjun lentoa ja kääntyi sitten katsomaan itkevää tyttöä. Mitä hän oli tehnyt väärin?
Syvää syyllisyydentuntoa tuntien keiju lausui jälleen uuden taian.
"Kevät, kesä, syksy, talvi, vesi, ilma, maa ja tuli, anna surun päälle tulla unohduksen lumi!"
Keiju katseli, kuinka tyttö nousi hiljalleen ylös ja jatkoi matkaansa pois puun luota. Jälleen keiju toivoi, että taika oli toiminut, että tyttö saisi itselleen rauhan.
Päiviä kului ja tyttö kävi tasaisin väliajoin itkemässä puuta vasten sydänsurujaan, keijun yrittäen auttaa tätä kykyjensä mukaan. Syyllisyydentunto painoi keijun sydämessä kuin vuori, vetäen keijun selän köyryyn.
Aina kun tytön silmistä karkasi kyynel, keijun sydän vuosi verta. Oliko hän aiheuttanut tuon tytölle? Oliko hän saanut tuon aikaan?
Eräänä iltana kun keiju oli käymässä yöpuulle puussa, jonka oli ottanut asumuksekseen, saapui tämän luokse toinen keiju.
"Oletko sinä hän, joka tekee taikoja nuoren tytön sydämen paikkaamiseksi?"
"Olen," vastasi keiju nolostuneena. Hän oli varma, että saisi rangaistuksen pilalle menneistä loitsuista.
"Tulin valaisemaan sinua", totesi toinen keiju istuen ensimmäisen viereen, ottaen tämän käsistä kiinni. "Älä pelkää."
Vieras keiju selitti ihmisten synnyn, rakkauden tarkoituksen, tunteiden palon, sielun ja aivojen yhteyden ja elämän tarkoituksen. Keiju kuunteli vierasta silmät kiiluen, kuunnellen joka sanan.
"Ihmisiä me emme voi auttaa koskaan oikein", vieras totesi katsoen keijua tietävästi. "He elävät erilaista maailmaa kuin me, he elävät ryhmissä. Aina on joku, joka onnistuu järkyttämään yhden ihmisen tasapainoa ja aina kun korjaat sen, löytyy aina joku, joka rikkoo sen."
Keiju nyökkäsi sanattomana vieraan noustessa ylös. Tämä hymyili keijulla vielä kerran kunnes lensi pois, kadoten yöhön.
Seuraavana päivänä keiju huomasi tytön jälleen palatessaan puulle, mutta kääntyi kannoillaan lähtien lentämään sieltä mistä tulikin. Vaikka keijun sydäntä riipaisi kuulla tytön niiskaukset, silti hän tiesi, että niin oli parempi.
