Nimi: Se lähestyy
Kirjoittaja: skylar
Ikäraja: K-11
Paritus: Harry/Ginny
A/N: 20-osainen raapalesarja (+/-) Harryn ja Ginnyn avioelämästä... joka ei ole helppoa. Päihteitä ja seksiä.
Se lähestyy
1. Kipuraja
"En pysty tähän enää!"
Kyyneleet valuivat pitkin hänen turvonneita kasvojaan. Harry halusi vain kietoa kätensä hänen ympärille ja puristaa lujaa, joten hän astui eteenpäin kädet ojennettuina. Ginny kavahti kauemmas ja kuiskasi: "Älä."
Se tuntui kuin iskulta Harryn vatsaan. Hänen kasvonsa vääristyivät kivusta. Hän seurasi Ginnya kadulle ja heidän huutonsa kaikuivat pimeällä kadulla, jonka varrella olevien talojen ikkunoihin alkoi syttyä valoja.
"Sinä et mene minnekään", Harry huusi napaten Ginnya kädestä. "Kuuletko?"
Ginny läimäisi Harrya laukulla kasvoihin ja repäisi kätensä vapaaksi. Harry näki hänen silmiensä hurjistuneen katseen, kun tämä käännähti ympäri ja katosi. Mies horjahti eteenpäin ja kaatui kivuliaasti polvilleen. Hän kirosi katkerasti ja löi nyrkkinsä maahan.
"Vittu..."
2. Ulkopuolella
"En koskenutkaan häneen", Harryn kädet tärisivät, kun hän sytytti tupakkaa. Sade valui suolaisena pitkin hänen hiuksiaan ja kasvojaan. Tippa tärisi hänen nenänpäässään ja hän niiskautti sieraimiaan. "En tekisi sellaista. Kyllähän sinä uskot minua?"
"Tietenkin, kamu", Ron sanoi, mutta hänen äänensä oli vaivautunut eikä hän katsonut Harrya silmiin. Hän auttoi ystäväänsä sytyttymään tupakan, kun tämä kirosi hiljaisella äänellä. He nojasivat vasten lahonnutta porttia ja Harry katseli kaihoisasti kotikoloa.
"Anna minun puhua hänelle", Harry kähisi. Hänen kätensä puristui nyrkkiin. "Minun täytyy nähdä hänet."
"Hän ei halua nähdä sinua", Ron irvisti. "Sinun täytyy vain antaa hänelle aikaa, kamu."
Harry naurahti katkerasti. Hän kohautti olkapäitään ja puhalsi savua keuhkoistaan.
3. Kohtaamisia
"Harry Potter? Muistatko minut?"
Harry katsoi tyttöä. Hopeaiset hiukset valuivat pitkin avointa selkämystä, joka ei jättänyt paljon arvailun varaan.
"Sinä", hän sanoi sinisilmälle, "olet Fleurin sisko."
Gabrielle vastasi hymyilemällä. Se oli kaunein hymy, jonka Harry muisti viime aikoina nähneensä.
"Miten tuollainen kaunokainen", Harry heilutti kättään tanssilattian suuntaan hakiessaan oikeaa sanaa, "on eksynyt tälläisiin virallisen tylsistyttäviin juhlallisuuksiin?"
"Samasta syystä kuin sinä", Gabrielle sanoi. "Taikaministeri kutsui minut ja olisi ollut epäkohteliasta kieltäytyä."
"Syy ei siis ole sama", Harry kohotti pilkallisesti viinilasiaan, "minä tulin juomien takia."
Gabriellesta se oli kamalan hauskaa. Harry katseli tyttöä ja tunsi hymyilevänsä, pitkästä aikaa. Hän laski viinilasin kädestään ja tuli samassa hipaisseeksi Gabriellea.
"Haluatko tanssia kanssani?"
4. Aamu
Valo poltteli hänen silmiään. Harryn haki silmälasejaan ja löysi ne sängyn alta, jonne ne olivat jotenkin päätyneet. Huone tuntui keinuvan hänen ympärillään hänen maatessa myllätyssä sängyssä.
Lattialla lojui vaatteita ja tyhjiä laseja. Joku oli leväyttänyt ikkunan auki ja viileä ilmavirta hemmotteli Harryn kuumottavaa vartaloa. Hän oli työntänyt untuvapeiton yltään ja makasi alastomana vuoteella, kun Gabrielle palasi huoneeseen.
"Huomenta."
Hänellä oli yllään Harryn kauluspaita, mutta nyt pienet sormet alkoivat napittaa sitä auki, kunnes tyttö seisoi alastomana kuumassa huoneessa. Gabrielle kohotti maahan lasketun katseensa ja hymyili kainosti, paljastaen täydelliset, valkoiset hampaansa.
"Huomenta", Harry sanoi viimein, käheästi, ja otti tytön suudelmin vastaan tämän kavutessa hänen päälleen vuoteeseen.
5. Valkoista
Ginny oli pukeutunut vihreään neuleeseen, joka korosti hänen naisellista pehmeyttään ja hänen ihania, punaisia hiuksia. Harry uskalsi hädin tuskin hengittää niin lähellä häntä.
"Me saamme sen toimimaan", hän lupasi kiihkeästi. "Meidän täytyy. Lapsien tähden..."
Ginny puristi kalpeat huulensa yhteen. Harry näki epäilyksen tämän tummissa silmissä. Hän laski varovasti kätensä Ginnyn päälle ja puristi sitä lempeästi. Ginny ei vetänyt kättään pois vaan katsoi Harrya silmiin.
"Lupaa minulle", Ginny sanoi hiljaa, niin hiljaa, että Harryn piti pinnistellä kuullakseen. "Lupaa minulle, että tällä kertaa sinä et kuse tätä."
"En tietenkään", Harry lupasi ja hymyili rikkinäisesti. "En tietenkään, rakas."
Ginny suuteli Harrya ja kuiskasi suljettujen luomien läpi: "Älä petä luottamustani."
6. Rantaviiva
"Minä rakastan sinua."
Harryn rintakehä kohoili ylös alas, kuten heidän varpaita kutittavat aallot. Gabriellen märät hiukset olivat takertuneet hänen hiekkaiseen selkäänsä ja tyttö hymyili lepuuttaessaan päätään Harryn rinnalla. Harry katsoi häntä ja vajosi syvemmälle epätoivoonsa.
"Tämän ei pitänyt tapahtua", hän sanoi. "Minä en voi olla sinun kanssasi."
Gabrielle avasi siniset silmänsä ja kysyi: "Etkö sinä rakasta minua?"
"Vittu, Gaby, tiedät ettei se johdu siitä", Harry nousi ja sytytti tupakan. Gabrielle kietoi pyyhkeen paljaiden rintojensa suojaksi ja katsoi hiljaisena merta. Hän näytti niin surulliselta ja suloiselta, että Harry kirosi itseään.
"Meillä on lapsia", Harry karisti tuhkaa hiekalle. "En voi tehdä tätä."
"Mene sitten hänen luokseen", Gabrielle sanoi.
7. Joulu
"Pysy aloillasi, Potter, et voi paeta velvollisuuttasi!" Kuhnusarvio nauroi sydämellisesti. "Ginny, tule tänne. Haluan teistä yhteiskuvan."
Harry kietoi kätensä Ginnyn ympärille ja he hymyilivät leveästi välähtävälle salamavalolle. Kuhnusarvio olisi halunnut ottaa lisää kuvia, mutta Harry kieltäytyi. Hän johdatti Ginnyn väkijoukon läpi ja he istuivat yhdessä pöytään. Harry tarttui viinilasiin ja kulautti sen tyhjäksi.
"Onko sinun pakko?" Ginny kysyi kireä ilme kasvoillaan. "Sinä olet jo tarpeeksi päissäsi."
"En minä ole päissäni", Harry väitti. "Miten niin?"
Ginny ei vastannut. Hän katseli tanssilattialle, jossa parit tanssivat misteleiden alla. Hän näytti väsyneeltä punaisessa mekossaan, joka oli samaa sävyä kuin hänen hiuksensa. Harry nappasi kourallisen manteleita uuden viinilasillisen sijaan.
8. Avioliitto
Harrya inhotti.
Ginny oli kova sieltä, mistä Gabrielle oli pehmeä ja pehmeä sieltä, mistä toinen oli kova. Harry liikkui nopeasti hänen sisällään ja toivoi, että tulisi pian. Sänky nitisi ja Harry katseli Ginnyn punaisia hiuksia, jotka levisivät pitkin valkoista tyynyä kuin aurinko. Aurinko, jossa on harmaita säikeitä...
Jostain alhaalta kuului lasten parkunaa. James oli luultavasti taas nipistellyt Albusta. Ginny liikahti levottomasti Harryn alla.
"Nopeasti", vaimo käski.
Harry teki työtä käskettyä yrittäen keskittyä johonkin muuhun kuin Ginnyn hengitykseen tai Albuksen kiljumiseen. He olivat molemmat iloisia kun se oli ohi. Ginny pukeutui nopeasti ja meni alakertaan. Harry sytytti tupakan eikä kysynyt oliko Ginny pitänyt siitä.
9. Sitoutuminen
Vene ajelehti lumottuna näköetäisyyden päässä rannasta ja ihmiset kompastelivat kynttilöin valaistun kannen halki onnittelemaan vastanaitua paria. Luna näytti taivaalliselta kultaisessa hääpuvussaan, joka ei edes yrittänyt piilottaa hänen kohonnutta vatsakumpuaan.
Harry suuteli ja halasi Lunaa sekä onnitteli Rolfia kädenpuristuksella.
"Kiitos", Luna halasi Harrya tiukasti. Hänen hiuksensa tuoksuivat appelsiinilta. Harry silitti nopeasti hänen selkäänsä. "Ihanaa, että tulit."
"Tämä on upeaa", Harry sanoi hymyillen leveästi. "Ginny käski minun toivottaa onnea hänenkin puolestaan. Raskaus on... se on hieman vaikea."
"Ystävällistä häneltä lähettää onnittelut", Luna hieroi hajamielisesti omaa vatsaansa. "Toivon, että ne ovat tyttöjä."
"Otatko lisää viiniä, Harry?" Rolf kysyi saamatta silmiään irti tuoreesta vaimostaan.
"Kiitos ei", Harry mutisi. "Yritän vähentää."
10. Ponnistus
"Ponnista!"
Huudot kuuluivat käytävään asti, jossa Harry odotti poikien kanssa. Se sai hänen päänsä särkemään. Hän piteli Albusta sylissään ja sytytti tupakan. Synnytys oli ollut käynnissä kuusi tuntia. Pian hänen pitäisi ostaa uusi aski.
Harry nojasi päätään seinää vasten ja katseli keinovaloa vasten pyörteilevää savua. Heidän hääpäivänsä palasi hänen mieleensä. Ginny oli ollut sydäntä särkevän kaunis ja kaiken kokemansa jälkeen Harry oli viimein - ensimmäistä kertaa elämässään - tuntenut olevansa kotona.
"Herra Potter?" Harry kohotti katseensa ja näki parantajan, jonka hymy jähmettyi hieman tämän nähdessä tupakan hänen huulillaan. "Onneksi olkoon, vaimonne synnytti terveen tytön."
Harry pudotti tupakan lattialle ja tarttui poikiaan käsistä. "Mennään katsomaan äitiä."
11. Hetki
Pieni vaaleanpunainen suu hapuili nänniä. Ginny auttoi vauvaa pitelemällä sitä hellästi rintaansa vasten ja hymisemällä rauhoittavaa unilaulua. Harry, joka katseli vaimoaan ja pientä tytärtään, tunsi hetken niin valtavaa rakkautta heitä kohtaan, että pelkäsi pistävän sydämensä halkeavan.
"Hän on kaunis", Harry kuiskasi suudellen varovasti Ginnyn otsaa. Tämän kasvot olivat yhä punaiset ja turvoksissa koettelemuksesta, mutta sillä hetkellä jopa se näytti Harrysta kauniilta. Hän silitti pienen tyttärensä tummia hiuksia ja hymyili lempeästi.
"Hän näyttää sinulta", Ginny sanoi levollisella äänellä. Hän painoi kasvonsa vasten Harryn kättä. "Ajattelin, että me voisimme nimetä hänet Lilyksi."
"Lily", Harry toisti liikuttuneena. "Lily Luna Potter."
Se oli siihen mennessä hänen elämänsä onnellisin hetki.
12. Kakku
"Hyvää syntymäpäivää, Harry! Hyvää syntymäpäivää!" Kotikoloon kokoontuneet ystävät ja sukulaiset hoilottivat. James ja Albus kantoivat yhdessä Harryn eteen suuren vihreällä kuorrutuksella koristellun kakun ja halasivat isäänsä. Lily Luna hykersi äitinsä sylissä, joka hymyili kerrankin.
"Onneksi olkoon, kamu", virnisti Ron pörröttäen Harryn hiuksia. "40! Jo oli aikakin."
Kaikki nauroivat. Harry hymyili leveästi, mutta hänen silmänsä olivat kyyneleiset liikutuksesta. Olen niin onnekas, hän ajatteli katsoessaan kotikoloa ja ystäviään. Molly antoi hänelle suukon ja Arthur puristi hänen kättään.
Harry leikkasi kakkua ja piteli Lily Lunaa sylissään heidän istuessaan pöydän ääressä. Tytön kasvot olivat kuorrutuksen peitossa ja ruskeat silmät loistivat tämän maiskuttaessa kermavaahtoa.
"Isi, kakku on hyvää!"
13. Kaikuja
"Pojat ovat kovia huutamaan", Rolf vitsaili. "Onneksi Luna on se, joka nousee keskellä yöllä vaihtamaan vaipat."
"Onneksi minulla ei ole lapsia", Dean nauroi.
Harry katsoi Ginnyä ja Lunaa, jotka loikoilivat rannalla vedessä leikkivien lasten kanssa. Albus kiljui kuin pistetty sika, kun James viskoi häntä märällä hiekalla. Harry työnsi aurinkolasit silmilleen. Rolf taputti häntä olkapäälle.
"Ainakin sinä pääset välillä pois talosta. Minä työskentelen kotona."
"Harrylla on jauhot hyvin pussissa", Dean vinkkasi silmää. "Onko se totta, että Fleur Delacourin sisko työskentelee auroriosastolla?"
"On."
"Hitto vie", Rolf nauroi. "Olet onnenpoika. Näin hänet kerran. Hän on kaunis."
"Niin on", Harry myönsi vaimeasti.
"Todella kaunis", Dean voihkaisi kateellisena. "Miksi ihmeessä minä en ryhtynyt auroriksi?"
14. Lattialla
Näky oli hirveä. Verta oli roiskunut lattioille, seinille - jopa kattoon. Lapsia oli pahin katsoa. Harry näki sivusilmällä Gabriellen, joka tutki muiden aurorien kanssa huonetta. Jopa siinä tilanteessa Harry ei voinut olla huomaamatta, kuinka kaunis tämä oli.
"Oletko kunnossa?" tyttö kysyi häneltä, kun he poistuivat talosta. Harry nyökkäsi, vaikka ei ollutkaan siitä varma. Gabrielle halasi häntä. Harry sulki silmänsä haistaessaan tämän ihanan tuoksun.
"Jää", hän pyysi äkkiä. Hän silitti Gabriellen kasvoja. "Jäisitkö?"
"En voi", Gabrielle sanoi. "Sinä sanoit niin, Harry."
"Tiedän", Harry laski kätensä. Hän katseli Gabriellen kävelevän pois, hopeaiset hiukset pimeässä hohtaen ja mietti miltä tuntuisi, jos talon murhattu perhe olisi hänen omansa...
15. Jotain
"Minun täytyy mennä", Harry sanoi Ginnylle, joka pysäytti hänet.
"Vie James ensin äidille", tämä käski kuulostaen stressaantuneelta yrittäessään pukea rimpuilevalle Lilylle vaatteita päälle.
"En minä ehdi", Harry väitti vilkaisten kelloaan. "Minun pitäisi olla jo töissä."
"Sekö sinulle on tärkeämpää kuin oma perheesi?" Ginny kysyi pisteliäästi. Hän pyyhkäisi kiillottomat hiukset vihaisesti kasvoiltaan. "Mene sitten."
"Tiedät, että minun työni on kiireistä", Harry sanoi kireästi. "Haluatko, että minä saan potkut?"
"Minä sanoin jo että MENE SITTEN!" Ginny huusi kasvot punoittaen. "Sinä et ole koskaan kotona. Minä olen aina yksin! Joten minulle on ihan sama vaikka en näkisi sinua enää koskaan!"
Harry tarttui hattuunsa ja marssi manaten ulos talosta.
16. Alkoholi
Kapakassa oli hämärää ja sumuista. Harry nojasi tiskiä vasten ja tilasi toisen viskin. Hän oli tullut useasti tänne töiden jälkeen. Tämä päivä oli ollut erityisen rankka. Viisi henkinen perhe oli löydetty sänkyihinsä murhattuina ja talon yläpuolella oli loistanut pimeänpiirto.
Hän nousi huojuen seisomaan. Hän pysähtyi nähdessään Gabriellen. Tyttö tanssi jonkun munapään kanssa ja nauroi jollekin mitä tämä oli juuri sanonut. He seisoivat hyvin lähekkäin ja miehen kädet laskeutuivat alemmas tämän selkää pitkin. Päähänpisto ja alkoholi saivat Harryn työntymään väkijoukon läpi ja tarttumaan Gabriellea kädestä.
"Tule tänne", Harry sanoi raahaten tytön pois toisen miehen ulottuvilta. "Älä tee tuota." Tytön siniset silmät hehkuivat uhmakkaasti.
"Miksi? Se ei ole sinun asiasi."
"Onpas", Harry huusi. "Minä en halua sinun tanssivan muiden miesten kanssa!"
17. Himo
Se oli puhdasta, typerää himoa. Se oli vetovoimaa ja jotain, jotain mitä Harry ei pystynyt vastustamaan. Heidän vartalonsa kiemurtelivat ja heidän huulensa, sormensa...
"Sinä olet niin kaunis", Harry henkäisi. "Minä rakastan sinua."
Gabrielle nuolaisi hänen kaulaansa ja kuiskasi: "Harry..."
Se oli väärin, miksi se tuntui niin hyvältä? Harry suuteli Gabriellea ja tunsi elämän virtaavan suonissaan. Hän työnsi tytön jalat erilleen ja kosketti tätä sormillaan.
"Minä olen sinun", Gabrielle vaikersi, "rakkaani..."
Harry vastasi siihen painumalla syvälle Gabriellen sisälle ja rakastelemalla tätä kiihkeästi. Hän rakasti sitä miltä tyttö tuntui häntä vasten, hän rakasti tämän tuoksua ja niitä pieniä ääniä, jotka karkasivat tämän huulilta. Hän rakasti, rakasti, rakasti...
18. Äänettömyydessä
"Onko se totta? Naitko sinä häntä, Harry?"
"En", Harry sanoi välittömästi. Hänen sydämensä hakkasi ja kädet hikoilivat. "Se on valhe. Tiedät millaisia toimittajat ovat. Usko minua, Ginny."
Ginny nauroi. "Oliko hän parempi kuin minä? Jos se on valhetta, miksi sinun paidassasi oli huulipunaa?"
Harry vaikeni. Hänen kurkkuaan kuristi. Hän päästi irti Ginnystä ja hoippui kohti viinipulloa. Ginny ehti ensin ja paiskasi sen lattialle. Seinät värjäytyivät punaiseksi. Ginny löi Harrya, joka tarttui hänen käsiinsä ja piteli häntä väkisin paikoillaan.
"Miksi sinä teit sen?" Ginny huusi kyyneleet valuen. "Kerro minulle miksi, senkin typerä, itserakas poika!"
"En rakasta sinua enää!" Harry huusi ja katui sitä samantien.
Oli hiljaista.
19. Loppu
"Enkö minä saa edes hakea tavaroitani? Se on edelleen minunkin kotini."
"Se oli hänen kotinsa ensin, kamu", Ron sanoi jähmeästi. "On parempi, että annat vain olla."
"Mutta..."
"Mene kotiin, Harry", Hermione pyysi hiljaa. "Lapset tarvitsevat isäänsä. He eivät ymmärrä mitä on tapahtumassa."
"En minä tehnyt sitä tahallaan", Harry sanoi. "Se vain tapahtui."
"Niin", Ron sanoi katsomatta häntä, "mutta hän on minun siskoni."
Harry nielaisi ja kääntyi kannoillaan. Hän kaikkoontui Kalmanhaanaukiolle. James ja Albus istuivat portailla Lily Lunan kanssa.
"Missä äiti?" Lily Luna halusi tietää.
"Äiti on mummin luona", Harry selitti lapsille. "Te pääsette pian käymään hänen luonaan."
"Etkö sinä tule?" James kysyi hiljaa. Harry pyyhki silmäkulmiaan.
"Ei, isä ei tule."
20. Alku
Salamavalot välkehtivät. Harry poltti tupakkaa ja katseli Gabriellea, joka seisoi urheana lehdistösalin edessä. Hän itse tarvitsi vielä muutaman hetken, ennen kuin astuisi sirkukseen.
"Oletko varma?"
"Minä rakastan sinua, Gaby. Muulla ei ole väliä."
"He vihaavat minua. Kaikki pitävät minua kodinrikkojana."
"He vihaavat minuakin. Minä en välitä. Vain meidän tarvitsee tietää totuus."
Harry polki tupakan maahan ja käveli korokkeelle, jossa hän kietoi kätensä Gabrielle Delacourin ympärille ja suuteli tätä. Gabrielle nauroi. Salamavalot taltioivat hetken ja toimittajat huusivat kysymyksiä yhteen ääneen.
"Miksi petit Ginnya, Harry?"
"Aiotteko te mennä naimisiin?"
"Mitä sinun lapsesi ajattelevat erostasi?"
Harry näki vain Gabriellen, joka hymyili hänelle rauhoittavasti sen hullunmyllyn keskellä. Harry rakasti tyttöä juuri siksi.
