Nimi: Lika
Paritus: Voldemort/Bellatrix
Kirjoittaja: Ryminä
Ikäraja: K-11
Genre: Drama
Summary: Yritän huuhtoa kaiken eilisen kehostani, mutta lika ei lähde.
Hahmot eivät ole minun vaan Rowlingin, minä vain kuvittelen.
A/N: Tämä on taas tällainen hetken kuvaus. Siirryin itselleni turvallisesta slashin kirjoittamisesta kokeilemaan jotain muuta. Eka yritykseni tehdä mitään Voldemortin sielunelämästä. Varoitan, että Voldu ei tässä ole ehkä se kaikille tuttu Voldu.
Ei ehkä aukene kaikille, mutta itselle jäi tästä hyvät väreet:) Älkää antako lyhyyden hämätä; ei se pituus vaan se laatu;)
Palautetta otan mielelläni vastaan.
Lika
Herään, kun auringonsäteet alkavat tunkeutua huoneeseen paksujen verhojen raosta. Silmäni ovat edelleen kevyesti kiinni, mutta valo alkaa olla läpitunkevaa. Peitän viileillä käsilläni kasvoni estääkseni kirkkauden ahdistavan tunteen. Vierestäni kuuluu rauhallista hengitystä. Unohdin, että en olekaan yksin sängyssäni. Pakotan käteni pois kasvoiltani ja raotan silmiäni. Kyllä, vieressäni makaa nainen, puoliksi peiton alla. Hänen tummat, sotkuiset hiuksensa heijastavat auringonsäteitä, mikä saa minut irvistämään itsekseni. Huokaan raskaasti. Nainen vieressäni ynähtää pehmeästi. Helvetti, nyt hän heräsi.
Nainen kohottaa kasvojaan tyynyltä ja suuntaa suuret, harmaat silmänsä kasvoihini. Siirrän katseeni hänestä nopeasti, mutta tunnen yhä hänen katseensa omalla ihollani. Emme kumpikaan sano mitään vähään aikaan, mutta tunnen, kuinka hän haluaa sanoa minulle jotain.
”Tiesin, että sinulla on tunteita minua kohtaan”, nainen aloittaa ja hänen punaisille huulilleen leviää häiritsevän virnuileva hymy. Hän hivuttautuu lähemmäs minua ja tunnen hänen lämpimän ihonsa omallani. Väristykset kulkevat lävitseni. En vastaa hänelle. Puistattaa.
”Olen aina ollut uskollisin sinulle. Menin Azkabaniin, enkä ikinä kieltänyt sinua, herrani.” En vastaa vieläkään. ”Nyt, tämän jälkeen – naisena sinun rinnallasi – teemme suuria tekoja.” Vilkaisen hänen silmiinsä ja huomaan, että niiden tummanharmaaseen kylmyyteen on syttynyt villi palo. Naisen ilme on kerrassaan sekapäinen, ehkä hän on todellakin hullu. Hah, paraskin puhumaan! Minua melkein naurattaa, mutta en naura. Nauru ei ole minua varten.
Nousen ylös ja kävelen alasti kylpyhuoneeseen. En kuule ääniä, mutta tiedän naisen seuraavan aivan varjossani. Käännän kuuman veden päälle ja annan sen valella kalpeaa ihoani. Yritän huuhtoa kaiken eilisen kehostani, mutta lika ei lähde. Tunnen jälleen naisen vartalon painautuvan kiinni omaani. Yhtäkkiä hän nauraa kimakasti.
”Kuvittele, rakkaani, kuvittele muiden ilmeitä, kun sanon heille. Pimeyden ruhtinatar, minä, Bellatrix Lestrange.” Tartun häntä hiuksista ja kiskon hänen päätään taaksepäin samalla painaen hänen vartalonsa aivan kiinni itseeni. Upotan ahnaan suuni hänen kaulaansa, ja hänen suustaan purkautuu mielipuoliselta kuulostava naurahduksen ja voihkaisun sekoitus.
Tämä nainen ajaa minut vielä tuhooni.
*
Rauhallinen hengitys sisään, rauhallinen hengitys ulos. Mietin, mahtaako mies vieressäni vielä nukkua. Hän ei ole liikahtanut aikoihin. Raotan silmiäni ihan vähän ja valonsäteet pyrkivät pääni sisään. Sitten mies vieressäni laskee kämmenensä kasvojen peitoksi, ja suljen nopeasti silmäni, ettei hän huomasi, että olen kerännyt. Haluan nauttia vielä tunteesta, että juuri hän on vieressäni. Olemme nukkumassa, kuin normaali pari. Minun tekisi mieli kirkua innostuksesta.
Mies vieressäni huokaa raskaasti; hän haluaa ilmoittaa minulle, että on hereillä. Merkki minulle. Kehrään pehmeästi ja avaan silmäni.
”Tiesin, että sinulla on tunteita minua kohtaan”, kuiskaan tyytyväisenä ja ihailen miehen vartaloa katseellani. Hivuttaudun vähitellen aivan hänen viereensä lämmitellen omaa vartaloani hänestä huokuvalla lämmöllä. Hän on aivan sanaton, varmasti hän on yhtä onnellinen kuin minäkin.
”Olen aina ollut uskollisin sinulle. Menin Azkabaniin enkä ikinä kieltänyt sinua, herrani”, jatkan ja voin suorastaan tuntea kaiken sen rakkauden ja huolenpidon joka hänestä huokuu. Se saa väristykset kulkemaan selkärankaani pitkin. Mies ei edelleenkään sano mitään. Meidän ei tarvitse puhua; ymmärrän kyllä.
”Nyt, tämän jälkeen – naisena sinun rinnallasi – teemme suuria tekoja”, sanon ja tunnen, kuinka ääneni vahvistuu hieman. Hymy leviää kasvoilleni, kun sivelen pitkällä, kirkkaanpunaisella kynnelläni hänen rintaansa. Me olemme yhtä; nyt me kuulumme yhteen.
Äkkiä mies nousee ylös ja kävelee kylpyhuoneeseen. Seuraan hänen perässään. Katson, kuinka mies laittaa suihkun päälle ja astuu höyryävän veden alle. Hetken hän antaa veden vain virrata, mutta alkaa sitten hieroa itseään kuin olisi lian peitossa kauttaaltaan. Painaudun kiinni hänen vartaloonsa, ja annan lämpöisen veden hyväillä meitä. Kuvittelen, kuinka kertoisin myöhemmin samana päivänä muille kuolonsyöjille meistä. Näen jo silmieni edessä Luciuksen kateelliset silmät ja siskoni halveksuvat katseet. Nauran hersyvästi.
”Kuvittele, rakkaani, kuvittele muiden ilmeitä, kun sanon heille. Pimeyden ruhtinatar, minä, Bellatrix Lestrange.” Nauruni lakkaa, kun mies tarttuu minua salamannopeasti hiuksista, kiskoen rajusti. Tunnen, kuinka hänen hampaansa raapivat ihoani vaativasti saaden huuliltani kirpoamaan tyytyväisen huokaisun.
Mieshän on aivan hulluna minuun, hykertelen onnellisena. Näen jo kuolonsyöjieni polvistuvan jalkojeni juuressa.
