Kaikuen korvissani, S vaihtoehtoinen SS/HG

[Pahviprinsessa]

Title: Kaikuen korvissani
Author: luminary
Genre: angst,oneshot
Rating: S (?)
Pairing:Erittäin vaihtoehtoinen (miten kukin haluaa ajatella), mutta varsinaisesti SS/HG
Summary: Severuksen tuskaa Hermionen syntien paljastuessa.
Disclaimer: Kaikki Rowlingin tätille kuuluva olkoon hänen, minen tästä ansioita kerää.




Kaikuen korvissani

Koin vapisevani kun suljin sinut syleilyyni. Kätesi kiertyivät kuin vaistomaisesti ympärilleni ja tunsin, miten rinnan kaari painui vasten kylkiluitani ja posken sileys viisti rintakehää vasten lepäämään. Potkin epätoivoisen pettymyksen pääni sisäiseen tyrmään, ja toivoin että olisi jotain millä lukita se sinne ikiajoiksi.

Hengityksesi väreili ihoni pintaa vasten, ja uskoin sinun sanovan ettet ymmärrä tapahtunutta, että olet todella pahoillasi ja rakastat minua. Turha toivo, ilkkui kärsinyt, kyyninen sieluni.

Käännän kasvoni puoleesi pienen toivon pilkahtaessa tuskaan kellumaan, josko näkisin sen sinusta, jos silmäsi kertoisivat enemmän kuin lausumattomat sanat. Olet katsonut minua koko ajan, ja suklaanruskeat iirikset kiiluvat kyynelistä, joita ei oltu vielä vuodatettu.

Aavistus. Olin vaistonnut sen jo kauan, mutta toivonut niin olevani väärässä, edes kerrankin. Toisen nimi kaikuu yhä korvissani tuskan ja pettymyksen purskahtaessa pintaan, ja ennen kasvojeni niistä vääristymistä, asetan naamion kasvoilleni, sen ikuisen ilmeettömyyden, jonka takana huudan, huudan, huudan.

Liikahdat ilmeisen tahallisesti ja raukeus jota ei ollutkaan, on tiessään. Suljen silmäni. Suljen ne sinulta, tunteilta, ahdistukselta, valheilta ja etenkin katseeltasi, jonka luot minuun pyytävästi, anteeksi anoen, muttet oikeasti pahoillasi sitä tarkoittaen.

Ja pahinta on, että tiesin, mitä teen, tiesin jo aiemmin satuttavani itseäni taas kerran. Masokistinen unelma, silmälapuilla verhottuna. Pelkkää valhetta, juoksevia totuuksia hetkestä toiseen. Sänky keinahtaa hieman ja avaan silmäni seuraamaan silloin joskus omaani ollutta vartalosi kaarta. Tekisi mieli huutaa, puhtaasti raivosta sekä epätoivoisesta ahdistuksesta. Vedät vaatteesi ylle ja ilmapiiri on muuttunut puoleltasi enemmänkin kiusaantuneeksi kuin pahoittelevaksi.

Vilkaiset minua epävarmasti, kiharat heilahtavat ja ovi loksahtaa kiinni, sitten vaimeammin toinen. Tajuntaani uppoaa, että olet poissa. Ehkä elämästäni, muttet koskaan sydämestäni. Puristan tyynyä lihakset jäykistyneinä äärirajoilleen ja rutistan silmäni kiinni. Kuori rikkoutuu ja naamio putoaa säröinä kasvoiltani.

Hiljaisuus raatelee sieluani ja toivon eutanasiaa elämästä.

[tutti frutti]

Piti tämä nyt heti tulla lukemaan, kun tiesin, että uutta hermione/severusta on tarjolla.  Upeasti kirjoitettu muutamaa pientä virhettä lukuunottamatta, mutta eivät ne lukemista häirinneet.
Pidin siitä miten olit kuvaillut tuon tekstin, mutten pitänyt siitä, että kaksikko erosi, mutta sen jo varmaan tiesit:)
Eli tiivistän, upea!

Tutti frutti kiittää ja kumartaa

[Pahviprinsessa]

tutti frutti: Kiitos vain, ja tottakai jokaikistä Sermionen puolesta puhujaa miellyttää enemmän lutuiset hetket kuin tämmöinen parin toisiltaan riistäminen, luonnollisesti. Joop no, virheistä en voi paljoa sanoa, kuin että sieltä varmaankin löytyy! Kiitos vielä kerran! (:

[Mort]

Komppaan tutti fruttia ja totean, että tämä todellakin oli upea.
Sev/Herm kuuluu vielä ehdottomasti lempiparituksiin ja kun siitä yhdistelmästä kyhätään jotain näin hienoa, niin toimii, toimii todella hyvin.

etä olet todella pahoillasi ja rakastat minua.

Toisen kappaleen ensimmäisestä lauseesta löytyi tuollainen puuttuvan kirjaimen virhe..

Suljen silmäni. Suljen ne sinulta, tunteilta, ahdistukselta, valheilta ja etenkin katseeltasi, jonka luot minuun pyytävästi, anteeksi anoen, muttet oikeasti pahoillasi sitä tarkoittaen.

Ihan ehdoton suosikkilause. Kaunista. Jäin tuota viimeistä sivulausetta kuitenkin miettimään ja se kuulostaisi kenties paremmalta, jos se olisi muodossa "muttet oikeasti ole pahoillasi."

Mort kiittää ja kuittaa.

[Pahviprinsessa]

Mort:Kiitos!n_n Pelastit päiväni ihan totaalisesti, niin tympäännyttävää täällä sukuloimassa on. Ja Sermione forevah-vaikka tässä ei niin käynytkään
tuo viimeinen lause jäi itseänikin muinoin hieman häiritsemään, mutta pätin sitten jättää sen tahallaan tommoiseksi häröksi- se on muka-runollista(:

-lumi

[Penber]

Tää oli jotenki ihanan herkkä ja surullinen. Kaipasinkin tällaista, ku oon nyt lähiaikoina itte kirjottanut vaa kaikkee aw-söpöstelyä, nii angsti on aina mukava vastapaino sille : D.

Pidin siitä, että tässä ei koskaan silleen suoraan sanottu ketkä henkilöt tässä kyseessä on, vaikka ehkä toi ruskea hiuspehko viittaa melkein suoraankin Hermioneen, mutta silti tää antaa lukijalle sen verran liikkumisvaraa, että voi asettaa sen oman parituksensa tähän. Itse pidin täshä ihan Severus/Hermionenakin : ).

Pidin kuvailustasi. Sitä oli juuri sopivasti ja olit jotenkin löytänyt tähän tunnelmaan sopivat, oikeat sanat : ).

Puristan tyynyä lihakset jäykistyneinä äärirajoilleen ja rutistan silmäni kiinni. Kuori rikkoutuu ja naamio putoaa säröinä kasvoiltani.

Tää oli varmaan yks lemppareistani : ).

Äh, en osaa sanoa tästä oikee mitää erikoisempaa, muuta ku että pidin ihan mielettömästi : ). Kiitos.

[Beatrix Bones]

En liiemmin ole Severus/Hermionen fani, mutta uskaltauduinpa lukemaan tämän parituksen ympärille kirjoitetun ficinkin - ja onneksi luinkin. Otsikkohan itsessään herätti huomioni olevani mukavan yksinkertainen, mutta samalla salaperäinen ja helposti mieleen jäävä. Täytyy tunnustaa, että itse lukemisen meinasin jättää sikseen huomatessani parituksen, mutta kuten jo mainitsinkin, uskaltauduin viimein lukemaan. Joskushan pidin jopa tästä parituksesta, mutta kun en vähään aikaa tämän parituksen ficcejä lukenut, niin tavallaan sitä sitten ehti vieraantua.

Kuitenkin, nyt mennään itse ficciin. Kirjoitustyylisi on todella kaunis, tavallaan melko rauhallinen, mutta silti siinä on tietynlaista jämäkkyyttä ja se asian ydin, tekstin punainen lanka, nousee helposti esiin eikä sitä tarvitse hakemalla hakea jostain rivien välistä (mikä on toki välillä ihan hauskaakin, tuo asioiden hoksaaminen itse). Olit myös hienosti panostanut tunnelmaan kauniilla sanavalinnoillasi ja tuonut Severuksestakin esille sen hänen herkemmän puolensa, joka kirjoissa ja elokuvissa on ikävä kyllä piiloksissa aina viime hetkille asti, kunnes miehen vaaleanpunaiset luurangot paljastetaan. Mies ajattelee todella kauniisti Hermionesta, ja kaikki tuo kaipuu ja masentuneisuus suorastaan huokuu tekstiä ja rivien väleistä ja oikeastaan kaikkialta.

Severuksesta voisi jopa sanoa, että mies on suhteellisen IC pelkästään Kuoleman varjelusten esittämän miehen puolen perusteella, mutta jos koko kirjasarjaa katsoo, niin silloin ei olla ihan yhtä lähellä IC:tä. Pidän kuitenkin tästä herkemmästä Severuksesta, sillä pelkästä kylmästä ja tunteettomasta jääkalikasta lukeminen kun tuppaa pidemmän päälle olemaan melko kyllästyttävää (ei sillä, että olisin vähään aikaan Severuksesta kertovia ficcejä liiemmin edes lukenut). Olit mielestäni esittänyt Severuksen todella fluffymaisessa valossa tästä angstisuudesta huolimatta, sillä yhtä paljon mies on kaivannut vain Lilyä - ja häntäkin kirjoissa eli sovitaan vaikka vielä tähän lopuksi, että Severus oli kuin olikin IC.

Hiljaisuus raatelee sieluani ja toivon eutanasiaa elämästä.

Mainittakoon, että tämä oli koko ficin lempikohtani; parempaa lopetusta ei tämän kaltainen fic voisi oikeastaan edes saada. Tässä ikään kuin kiteytyi koko ficin angstisuuden olemus ja se, mitä tässä koko ajan haettiin - ilman toista puoliskoaan kun ei voi elää, ja jopa armokuolema olisi parempi vaihtoehto kuin yksin jääminen.

Paljon kiitoksia siis tästä lukukokemuksesta!

[FractaAnima]

Ah, olen sanaton.
Eihän näitä saisi erottaa. Ei Hermione voi tehdä mitään niin julmaa. Äääh, tuhma Herm!
Ihanaa löytää lukematonta Sev/Hermiä.

Teksti on sujuvaa ja se jättää hiukan nälkäiseksi, mikä on siis hyvä asia.
Voisithan kertoa meille hiukan lisää maailman pisimmän jatkiksen saattelemana, eh?

-Frac