Haurasvoimaiset ♦ Ginny/Blaise ♦ K-11

[Parisade]

Title: Haurasvoimaiset
Author: Parisade
Genre: angst, romance
Rating: K-11
Pairing: Ginny/Blaise
Disclaimer: Pottermaailma, Ginny ja Blaise ovat upean J.K. Rowlingin, enkä hyödy niiden lainaamisesta hiukkaakaan.
Summary: Väärän valinnat tunnistaa ainakin siitä, että se ei kanna tätä pidemmälle.

A/N: Joo, tästä menee kyllä krediitit Lilsille ihan täysin Lils ehdotti että kirjoittaisin tästä paritukseta ja betaili ja esiluki koko systeemin. Myös fikin nimi on Lilsin käsialaa, niin että miljoonat kiitokset sinne suuntaan <33 Blaise ja Ginny ovat molemmat vähän vieraita hahmoja minulle, mutta niistä oli ihan kiva kirjoittaa vaikka Ginny lipsuukin vähän ulos hahmostaan. Ja palaute on normaaliin tapaan hyvin, hyvin tervetullutta 

Haurasvoimaiset


Maailma hapertuu.

Ei sillä lailla hitaasti kuin kirjat kertovat sen lopulta hapertuvan, ei millään onnellisella tavalla niin että jäljelle jäisi vain jotain vielä kauniimpaa. Se hapertuu. Sillä lailla kuin painajaisunissa reunat aina vain lähestyvät keskellä seisojaa; sillä lailla että ilmakin ohentuu eikä Ginny enää ole sama.

”Täh. Toistaisitko?”

Blaisella on naamio, joka on niin äärimmäisen huvittunut ja hänen pitkissä ripsissään on pisaroita. Blaisen ripset ovat jopa pidemmät kuin Ginnyn vaikka Ginny on tyttö ja Ginnyn kuuluu olla—

kaunis.

Niin kuin se maailma, joka murenee, rumenee, vähitellen haalistuu, muuttuu pahemmaksi, pimeämmäksi ja Ginny auttaa muutosta, vaikka se polttaa pois elämää. Taivas ei ole enää sininen vaan harmaa, lehdistä vihreä kadonnut ja kaikki maalattu uudestaan haaleammilla väreillä, jotka ovat rumempia kuin ennen.

”Minä en halua tätä, en pysty, en voi. Blaise tämä en ole minä, enkä minä tiedä mitä tahdon.”

Ginnyn silmissä on epätoivoista kiihkeyttä, mutta Blaise ei voi tai halua nähdä sitä. Hän ei ole sellainen ymmärtäväinen ja huomaavainen poika, jonka Ginny halusi, ei, Blaise on vain itsensä ja itsekäs yönkulkija eikä hänellä ole Ginnylle mitään.

Ei mitään muuta kuin pilkkaa. ”Sinä et ole ihan älykäs”, hän sanoo Ginnylle monesti, eikä päästä, rakasta tai liikahda mutta suutelee silti ja sen tähden Ginny jaksaa toivoa ainakin lyhyesti. Niinä hetkinä, jolloin Blaisen huulet ovat hänen huulillaan, lopussa on jotain kaunista, mutta kun poika kääntyy pois, asiat ovat taas toisenlaisia. Sellaisia kuin oikeasti.

Maailma rikkoutuu. Se tippuu alas pala palalta ja ensin menevät hyvät asiat. Kun Ginny katsoo Harrya, pojan silmissä on vain pettymystä, kun hän puhuu, vastausta ei odoteta. Ginnylle ei kerrota enää asioita, sillä luottamus oli ensimmäinen, joka vietiin häneltä pois. Tuuli on se yksi, joka ei valikoi, se vain repii ja repii, raastaa Ginnyn ihoa kovuudellaan. Kysymyksiä sataa lisää ilmaan ja Ginny vastaa kaikkeen vaikkei hänen kuuluisi. Jokainen sana kylmentää iltoja yhdellä asteella ja kaikki tämä tapahtuu oikeasti ja melkein kirjaimellisesti, mutta se ei siltä tunnu, se ei tunnu miltään. Ginnyn silmissä maailma on vain uni, jossa hän puhuu ja kertoo liikaa; muutamaksi hetkeksi välittää vain heistä ja se on tuhoavaa, niin tuhoavaa.

Poskille valuviin kyyneliin on liuennut ripsiväriä ja itseinhoa. ”Minä en tajua, miten saatan tehdä näin.”

”Oi, rakaaas.” Blaise venyttää sanojaan sekä kyllästyneenä että tyytyväisenä ja näykkäisee Ginnyn huulen omiensa väliin. Puhuminen niin on vaikeaa, mutta Blaise onnistuu silti. ”Sinä olet tekopyhä ja syyllistävä, Ginevra, me ollaan me, eikä anneta kenenkään tulla tähän väliin, eihän?”

Ei. Eieieieieiei, ei ketään väliin, eikä varsinkaan ketään, joka haluaa väliin. Tähän ei oteta niitä, jotka alusta asti sanoivat vain että, Ginny, hän ei rakasta sinua, hän ei voi, hän käyttää hyväkseen ja hylkää. Sillä ne jotkut ovat väärässä eikä Blaise lopeta ainakaan ennen sitä hetkeä, jolloin Ginny ei enää tiedäkään mitään hyödyllistä. Ginny on ihan kyllästynyt sanomaan Ronille ja muille, että Blaise ei ole sellainen, sillä Blaise on ja Ginny pitää siitä.

Paha poika. Sellainen joka satuttaa aikanaan, muttei koskaan päästä irti.

”Mitä sinä tahdot oikeastaan?” Ginny kuiskaa niin kuin jokaisena iltana, jonka viettää Blaisen kanssa. Punaisia hiuksia ei ole harjattu päiväkausiin ja silti Ginny on meikannut huolellisesti. Hän tietää tärkeysjärjestyksen olevan väärä. Hän tietää olevansa petollinen ja hirveä; hirveä jokaiselle, joka luottaa häneen, ellei se luottaja ole Blaise. Blaise on ainoa, jota hän kykenee tukemaan, vaikkei sen kuulu olla niin.

”Feeniksen killan päämaja.” Blaisen sormi kutittaa Ginnyn leukaa. ”Kerro osoite.”

”Minä en ole salaisuudenhaltija, minä en voi, ja vaikka voisin, en kertoisi. Blaise, on yhä asioita, joihin minä uskon.”

Mutta se on vale, sillä Ginny ei kuule enää mitään tai kuulu mihinkään. Pelkkään Blaiseen ja siihen että he, hän ja toinen, kestäisivät ikuisesti, ikuisesti, ikuisesti. Ja kauemmin. Senkin jälkeen kuin kaikki se muu on hävinnyt he ovat yhä. Eivät ehkä onnellisia, mutta yhdessä kuitenkin keskellä maailman tuhkaa, sillä Blaise sanoo, että Ginny on puhdasverinen, eikä tule vielä kuolemaan.

Maailma rapistuu. Hiljalleen ja melkein huomaamatta siitä tulee väärempi ja heistä heikompia; Ginnyn kyvyt sanoa ei hälvenevät ja aurinkoiset päivät vähenevät. Ginny suutelee Blaisea ikkunalaudalla, eikä järvellä enää tuule. Tuuli on jo vienyt pois kaiken, mitä se täällä enää; mitä he täällä enää, mitä he millekään voivat. Valinnat on jo tehty ja vaikka ne valinnat olivat vääriä niistä on silti tullut pysyviä ja kun Ginny nyt katsoo Harryyn hän tietää vain, että ensi keväänä tätä ei enää ole. Väärän valinnan tunnistaa ainakin siitä, että se ei kanna tätä pidemmälle.

”Blaise, mennään pois”, Ginny rukoilee ja kurkiaura taivaallakin suuntaa etelään. ”Lähdetään vain, jätetään tämä taaksemme, meillä on vain toisemme.” Sillä Ginny tietää, että hän on jo astunut rajan yli, eikä enää voi anella anteeksiantoa niiltä muilta, niiltä paremmilta. He ovat yksin, hän ja Blaise ja Ginny haluaa paeta, sillä se on viisasta. Se antaa vielä vähän lisää aikaa, ehkä hidastaa sortumista päivällä tai parilla.

Mutta Blaisesta hän on väärässä ja kaiken entisen sortuminen on vain hyväksi. Blaise pudistaa päätään ja hiukset heilahtavat tuulessa (mustat, kiiltävämmät kuin Ginnyllä). ”On minulla muutakin kuin sinut”, Blaise sanoo hymyillen vinosti. Blaise näyttää sekä ilkeältä että jumalaiselta ja hän onkin molempia, eikä Ginny ikinä osannut päättää, kumpi puoli pojassa oli parempi. Sen hän kuitenkin aina tiesi, kumpi puoli lopulta pääsisi voitolle ja kerran se viimein puskee paksuimpienkin naamioiden läpi ja Blaise työntää Ginnyn kauemmas ja nauraa.

”Minulla on myös Mestari.”

[Lils]

Ooh, hihi!

Pidän tästä vieläkin kovasti. Toteutit hienosti Blaise/Ginnyn niin pienen avunannon pohjalta; vaikka minulla onkin tästä parituksesta tietynlainen kuva päässäni, on se silti varmasti ihan noin lennosta vedettynä aika vaikea kirjoittaa. Onnistuit kuitenkin luomaan hyvän tasapainon tähän suhteeseen, joka itsessään oli kaikkea muuta kuin reilu ja tasavertainen. Olen aina nähnyt Ginnyn Blaiselle vähän sellainen tyhjäpäisenä kaunottarena, leluna, vähempänä, kuin on itse - myöntäähän Blaise lopulta Ginnyn olevan kaunis (kenenpä mielestä ei, ja niin edespäin), mutta ehkei Blaise koskaan oppisi hyväksymään Ginnyä vertaisekseen, kuitenkaan.

Ginny taas on vähän sellainen, jolle kelpaa suhde kuin suhde - ei tietenkään mikä tahansa nöyryytys riitä, mutta juurikin se, että niin suoraselkäinen ja ulospäin sisukas, suosittu, tavoiteltu nainen ei suostu kenenkään tossuksi, muttei silti lähde jos ei löydä uutta. Blaisessa on jotain huumaavaa; se ivallinen hymy on yhtä aikaa se sinunkin mainitsema jumalallinen ja kuitenkin piinaava, kaikki Blaisessa vetää yhtä aikaa puoleensa ja työntää pois (ei ole hyviä ja huonoja piirteitä, ainoastaan ihminen, jossa on kaikkea tarpeeksi ja liikaakin). Eikä Blaise anna kenenkään koskaan taivuttaa häntä; tiettyyn pisteeseen asti kyllä, tangon osaa hänkin, mutta ei koskaan vangita, ohjata, hallita. Hän hallitsee.

Juuri sen vuoksi tämä nimikin tuli heti pienen pohdiskelun jälkeen mieleeni! Pidin siitä, miten kuvasit maailman hapertumista: oliko se lopulta maailma vaiko vain he, mikä hapertui ja rapistui ja katosi, kasvoi rumemmaksi muttei koskaan todella särkynyt, oli vain likainen ja vääränlainen, likaa, valkoinen häilähdys näkökentässä, jota ei koskaan saanut putsatuksi. Se, miten kaikki se voima samaan aikaan hajotti ja kasvatti, eikä lopulta ollut enää mitään muuta.

Ihan hurjan kaunis ja hienosti kirjoitettu, vahvasanainen ja voimakastahtoinen fic, jonka pohjoistuulen todella tunsi omassa niskassaankin! Kiitos tästä ihan hurjasti sinulle itsellesi, tämä oli upea.

[Tundra]

Hmm, tämähän oli varsin mielenkiintoinen. Lyhyt ja ytimekäs aloitus oli vaikuttava, ja sitä seuraava kappale hienosti ja taidokkaasti kuvailtu, kaunis, tykkäsin kielikuvista. Olin jo olettanut lukevani kauttaaltaan hankean angstista tekstiä, kun sitten hyppäsi silmille ensimmäinen repliikki "Täh. Toistaisitko?" - joka taas oli tietyllä tapaa hyvinkin humoristinen, sai mut hymähtämään. Tuntui, että siinä vähän pilkattiin tekstin taiteellista, vaikeastitulkittavaa otetta. Erittäin kiva lisäys tuohon väliin, ei rikkonut tunnelmaa kokonaan, mutta muutti sitä hieman. Ihana. Uniikki. Luv.

Mun mielestä hahmotkin oli omalla tavallaan oikein IC tässä, vaikka sanoitkin, että Ginny ei ihan oma itsensä olekaan. Mä olen kuitenkin sitä mieltä, että uusissa tilanteissa ihmisistä tulee esiin eri puolia, ja varsinkin Blaisen manipuloinnin alla voi vahvinkin sortua. Blaise oli ihastuttava, ei samalla tavalla törkimys kuin Draco, vaan sellainen hienostunut paskiainen. Ginny taas käyttäytyi tilanteen huomioon ottaen ihan ymmärrettävästi, tuollainen... suhde voi tehdä kummia ihmiselle. Mä en ole koskaan kuvitellut Blaisea kuolonsyöjäksi, siksi oli vähän hassua lukea Feeniksin killasta ja Mestarista ja muista, mutta toimi se kyllä näinkin. Kielletyt aiheet on aina mukavia ja vihollisen kanssa veljeily kuuluu niihin ehdottomasti.

Sulla oli tosi kivoja kielikuvia tässä, sellaisia tuoreita. Kyyneleissä ripsiväriä ja itseinhoa, oi. Rakastuin ehkä eniten just siihen, että sun kuvailut on tosi uniikkeja, niitä ei ole käytetty moneen kertaan, joten niitä jaksaa ihastella. Kiitos.

[flawless]

Oih, tämäpäs olikin nätti.

Pidin erittäin paljon paritusvalinnastasi. Ginny ja Blaise ovat mielenkiintoisia yksin ja erikseen, etenkin Blaiseen olen ihastunut jotenkin erityisen paljon. Ginnysta on mukava lukea erilaisia tulkintoja, ja tämä oli kiinnostava sellainen. On hienoa huomata, kuinka kirjoissa melko mustavalkoisesta hahmosta on tehty useassa ficissä todella mielenkiintoinen, ja tämä oli yksi niistä. Ginnyn hahmo oli monikerroksinen ja hyvin ideoitu. Vaikka häntä en heti ginnymaiseksi mielläkään, niin hahmo tuo hyvin esille sitä, mitä tuollainen suhde saattaa ihmiselle tehdä.

Suurin hatunnosto näiden kahden erikoiselle suhteelle. Pidin todella paljon tästä ajatuksesta, se teki ficistä persoonallisen ja nosti monen muun lukemani yläpuolelle. Oli virkistävää vaihtelua lukea teksti, jonka asetelma oli hyvin paljon massasta poikkeava. Blaisen hahmo sopi tähän rooliin erittäin hyvin, yhdyn edellisen osuvaan luonnehdintaan hienostuneesta paskiaisesta. Oli myös ehdottomasti plussaa, ettei tämä ollut sellainen teksti, jossa Ginny parkuu ja vonkuu, kuinka Blaise hyväksikäyttää häntä julmasti, vaan Ginny piti siitä. Se toi tähän uuden sävyn ja korosti tuon suhteen "sairautta", sitä kuinka se ei tehnyt lainkaan hyvää Ginnylle. Näiden kahden suhde teki tästä kiinnostavan, omaperäisen, kiehtovan, kauniin, antoi rutkasti väriä. Huippuidea.

Jo ensimmäinen lause sai minut vakuuttuneeksi siitä, että tahdon lukea tämän. Kaksi ensimmäistä kappaletta olivat hurjan kauniita, pidin niistä aivan erityisen paljon. Maailman hapertuminen paitsi kuulostaa todella kauniilta, on omaperäinen ja selkeän kuvan luova tapa ilmaista tuo. Kun vielä avasit sitä lisää seuraavassa kappaleessa, oli sydämeni täysin sulanut. Todella kaunis pätkä.

Kirjoitustyylisi oli uniikki. Pidin todella paljon monistakin käyttämistäsi sananvalinnoista ja tavoista ilmaista asioita, teksti oli oikein nättiä. Kuvailit asioita elävästi ja omaperäisellä tavalla, et ollut sortunut käyttämään kliseisiä kielikuvia vaan keksit omat tapasi kertoa asiat. Toisaalta taas negatiivisella tavalla tahtoisin nostaa esille pilkkujen käytön. On totta, että kaunokirjallisuudessa kirjoittaja saa päättää pilkuistaan hyvin pitkälti, mutta tässä näkyi paikoin toinen niistä ongelmista, joita pilkuttomuus saattaa aiheuttaa: vaikeaselkoisuus, pötkömäisyys, tökkäily. Pilkkujen miettimistä muutamissa kohdissa suosittelisin, se pieni kapistus todella tekee ihmeitä Tyylisi kirjoittaa on sellainen, että käytät paljon tarkentavia sivulauseita ja sivulauseita muutenkin, eivätkä ne ole ongelma lainkaan, jos pilkut ovat kunnossa. Ilman pilkkua tekstin rytmitys kuitenkin menee vähän oudoksi ja lukeminen on hankalampaa. Tässä pari esimerkkiä, lisäsin punaisella pilkut sellaisiin kohtiin, joihin ne mielestäni olisi tarpeellista lisätä:

Valinnat on jo tehty, ja vaikka ne valinnat olivat vääriä, niistä on silti tullut pysyviä, ja kun Ginny nyt katsoo Harryyn hän tietää vain, että ensi keväänä tätä ei enää ole.

Toisaalta tässä tulee ongelmaksi se, että sivulauseita on hirmuisen paljon. Sen vuoksi pilkku kaikissa kohdissa, joihin se kuuluisi, saattaa hankaloittaa sekin, joten niitä on vähän pakko jättää välillä pois. Sivulauseesi ovat kovin lyhyitä, mikä on syynä siihen, että pilkut saattaisivat tökkiä, joten heittäisin ilmaan sellaisenkin ehdotuksen, että niitä voisi katkoa eri virkkeisiin. Vaihtoehtoja on monia, niitä kannattaa pyöritellä.

Sen hän kuitenkin aina tiesi, kumpi puoli lopulta pääsisi voitolle, ja kerran se viimein puskee paksuimpienkin naamioiden läpi, ja Blaise työntää Ginnyn kauemmas ja nauraa.

Tässä kohdassa myös tuo ja-sanan toisto vähän töksähtää. Etenkin tässä voisin suositella myös jakamista eri virkkeisiin, koska tässä tapahtuu melko iso hyppäys. Ensin puhutaan Ginnyn ajatuksista, sitten siitä, mitä Blaiselle tapahtuu, sitten siitä mitä Blaise tekee. Mielestäni tämän voisi katkaista tuossa ensimmäisen merkitsemäni pilkun kohdalla myös eri virkkeiksi, se helpottaisi lukemista ja häivyttäisi tuon pompun asiasta toiseen.

Ginny on ihan kyllästynyt sanomaan Ronille ja muille, että Blaise ei ole sellainen, sillä Blaise on ja Ginny pitää siitä.

Tuo ihan-sana töksähti ja kuulosti vähän turhalta, liian puhekieliseltä. Se vähän rikkoi muuten nättiä sävyä, ja tosiaan kuulosti turhalta. Sanoisin, että tämä kuulostaisi hurjan paljon paremmalta ilman sitä. Mutta lainasin tämän myös muista syistä, kehuakseni sisältöä. Tämä oli selittävä virke ilman selitystä, ja avasi ficissä jo kerrottua ja tulevaisuudessa kerrottavaa todella paljon. Tästä muotoutui sellainen ydinkohta, virke joka tiivisti tämän ajatuksen ja valaisi Ginnyn suhtautumista Blaiseen. Kaikista hienointa tässä on se, että tämä selittää paljon kuitenkaan kirjaimellisesti selittämättä. On hienoa, että kykenenee ilmaisemaan itseään tekstissä niin, että lukija saa ahaa-elämyksen ja ymmärtää, vaikkei varsinaisesti selitäkään mitään.

Mutta tosiaan noita mainitsemiani seikkoja lukuun ottamatta teksti oli hyvää. Tätä oli mukava lukea, koska kirjoitustyylisi oli ihanan persoonallinen ja erilainen. Tuo aiempi osa kuulostaa kauhean kritisoivalta, mutta tässä on paljon sitä hyvääkin. Kritiikki vaan on perusteltava pidemmin, joten tämä kommentti saattaa äkkiseltään kuulostaa negatiivisemmalta kuin oli tarkoitus - oikeasti pidin tästä, etenkin parituksesta ja sille luomastasi erikoisesta suhteesta. Mielenkiintoinen lukukokemus, kiitän siitä kovasti!

[Parisade]

flawless: Vautsi mikä kommentti olen yrittänyt jo pidemmän aikaa vastata näihin kommentteihin, mutta jotenkin on tuntunut ettei ole asianmukaista aikaa ollut käytettävänä tähänkään. Eli joo, Ginny ei tosaan ole minunkaan käsitykseni siitä ihan perinteisemmästä hahmostaan. Blaisen kanssa hän silti minusta tavallaan sopii vaikka onhan tuo niiden suhde tässä fikissä aika sairas.  Hauskaa, että pidit aloituksesta, sillä minun fikkini yleensä lähtevät juuri niistä ja pidän alkua hyvin tärkeänä.
  Mitä tuohon pilkutusasiaan tulee, niin kun uudestaan luin tämän läpi, niin huomasin, että ylipitkiä lauseita tosiaan löytyy. Minulla käy usein niin, että kirjoitan tekstin tavallaan yhdeltä seisomalta, enkä sen jälkeen enää juurikaan pysty muuttamaan sitä. Äkkiä kun katsoin niin tuolla näyttäisi tosiaan olevan vaikeaselkoisten lauseiden lisäksi myös puuttuvia pilkkuja sun muuta, elikkä ilmeisesti minun pitää tässä jossain vaiheessa ihan kokonaan käydä tämä läpi. Noita muitakin vikoja tosiaan muutamia löytyi.
  Mutta joka tapauksessa hurjat kiitokset palautteestasi Teit minut aika onnelliseksi.

Lady Krum: Hahaa, hauskaa, että poimit tuolta tuon ekan replan. Se tosiaan tuli juuri siitä, että huomasin itsekin kirjoittavani aika traagista höttöä ja tuli heti mieleen että jos Ginny tätä Blaiselle selittäisi, niin se ei takuulla oikein ymmärtäisi. Itseironia on pop.Ginny ei tässä vastaa ihan tarkasti minun kuvaani itsestään, mutta taiteilijan vapaus ja niin edelleen  Jättimäiset kiitokset ihanasta kommentistasi .

Lils: Miksi minulla tulee sinun kommenttiasi lukiessani sellainen olo, että se on paljon fikkiäni parempaa tekstiä :DD Tykkään miten puhut Blaisesta, sellainen se tosiaan taitaa vähän olla, vaikka olen itse tehnytkin sen kanssa vain hyvin vähän tuttavuutta. Hirveät kiitokset silti vielä kerran sinulle siitä, että haastoit minut kirjoittamaan tämän. Ilman sinua en takuulla olisi saanut tätä aikaiseksi