Building A MysteryAuthor: Minttushka
Beta: Ei ole
Pairing: Bellatrix/Voldemort
Genre: Angst, Drama, Romance, Song&Deathfic
Rating: K11
Warnings: Angstia ja pimeyttä.
Disclaimer: En omista hahmoja, paikkoja tai Sarah McLachlanin laulua.
Summary: Bellatrix on aina rakastanut Voldemortia, onhan tämä hänen ystävänsä, pomonsa ja samaan aikaan vihamiehensä. Hän näkee Pimeyden Lordissa jotain suurempaa, kuin olisi koskaan osannut odottaa, jotain, mitä muut eivät näe. Onko se kaikki liikaa Voldemortille?
A/N: Osallistuu
Albumihaasteeseen ja samalla ensimmäinen HP-hettini! Idea lähti mahtavasta biisistä, jonka ensimmäisistä säkeistöistä tiesin sen olevan täydellinen Bella/Voldulle. Nauttikaa ja kommentoikaa! (Mutta muistakaa, että tämä on näitä vanhempia ficcejäni...
)
***
You come out at night
That's when the energy comes
And the dark side's light
And the vampires roam PoV 1:
Istun yksin pimeässä, jälleen kerran. Jos joku sattuisi avaamaan yksinäisen soppini oven, tämä luulisi minun varmaan seonneen. Ja varmaan olenkin seonnut. Mieleni pyörii sinun ympärilläsi, sen vallan, mitä sinulla on hallussa, ja mikä saa sinut niin innostuneeksi. Ajattelen sitä, miten saat toisissa aikaan samaan aikaan pelkoa ja kunnioitusta. Ihailen sinua suunnattomasti, mutten pysty sanomaan sitä ääneen. Katselen vierestä, olen sinulle uskollinen, niinkuin aina.
You strut your rasta wear
And your suicide poem
And a cross from a faith that died
Before Jesus came
You're building a mysteryAjattelen sitä, miten onnistut pitämään ihmiset otteessaan. Sinulla on tuhansia alamaisia, kaikki palvomassa sinulle ikuista uskollisuutta. Minä tiedän, tunnen heidät kaikki. Olen sinulle lojaalimpi kuin Matohäntä, vaikket suostu sitä sanomaan. Hylkäät minut kylmästi, kun yritän puhua sinulle. Et suostu edes näkemään minua. Ilmeisesti en mielestäsi ansaitse seuraasi. Olen uhrannut vuoksesi puolet elämästäni, muttet välitä siitä – et välitä minusta. Olen aina vain toinen vaihtoehto, se varamies, jos jollakulla toisella on kiireitä. Olen aina takanasi, jonka takia et ehkä huomaakkaan minua. Toivon, että joskus kaiken vallanhimosi alla kääntyisit katsomaan minua ja näkisit, mitä teet minulle. Mitä tunteeni tekevät minulle.
You live in a church
Where you sleep with voodoo dolls
And you won't give up the search
For the ghosts in the hallsPoV2:
Istut hiljaa, kuten aina. Olet pukeutunut niin mustaan, että hädin tuskin erotan sinua seinän väristä. Kuolonsyöjät ovat koolla kutsustani, mutta se kaikki on vain tekosyytä. En voi kutsua sinua yksin luokseni. En voi päästää sinua niin lähelle. Kun kuolonsyöjiä on muitakin, olen turvassa. Katoat ihmisvilinään. Minun ei tarvitse katsoa katsettasi, josta paistavat lojaalisuus minua kohtaan. Ilman sinua romahtaisin, tiedän sen. Olet minulle kaikkein lojaalein. Mutten voi sanoa niin sinulle. En voi kertoa, paljonko arvostan sinua, paljonko sinä minulle merkitset. En pysty siihen, ja juuri se häiritsee. Olen Pimeyden Lordi, minun pitäisi pystyä olemaan vahva, mutta tämä on asia, jota en kestä. En voi menettää sinua, mutta pelkään, että ellen pian tee jotain, niin käy.
Sinä annat minulle voimaa, mutta yhtä helposti voit viedä sen minulta.
You wear sandals in the snow
And a smile that won't wash away
Can you look out the window
Without your shadow getting in the way?Tarjosin sinulle paikan, missä asua. Sanoin tekeväni sen siksi, ettet voi olla heikko, kun taistelemme, mutta tosiasiassa haluan tarkastella sinua. Sinun ei tarvitse edes tehdä mitään – pelkästään katselemisesi riittää. Katselen viehkoja kiharoitasi, joiden villyys ja kurittomuus ajaa minut melkein hulluuden partaalle. Katselen tummaa asuasi, kun olet selin minuun ja tuijotat ikkunasta ulos. Korvani kuulevat satunnaisia sanoja yhteisestä vihollisestamme, mutta en kuuntele. Joskus, vain joskus, annan tunteideni ottaa vallan. En anna sen kestää kauaa. En voi.
You're so beautiful
With an edge and charm
But so careful when I'm in your arms PoV1:
Olet kutsunut meidät kaikki koolle, puhuaksesi sodasta, mikä on ollut suunnitelmissa jo vuosia. Saat meidät kaikki kuuntelemaan tarkasti, milloin meidän pitäisi iskeä ja miten. Sinä hoet aina, että haluat Potterin, hän on sinun. Hän on sinun uhrisi, ei kenenkään muun, ja jos joku vie hänet sinulta, hänelle käy samoin kuin mitä aiot tehdä Potterille. Ihailen tätä päätösvaltaasi. Saat kaikki melkein tutisemaan valtasi alla. Minä katselen sinua tyynesti. En ole valtasi alla – näen sen alle. Tosiasiassa sinua pelottaa. Pelkäät häviötä. Pelkäät, että jokin menee pieleen ja Potter auroreineen voittaa. Pelkäät, että katoat kokonaan.
Ja silloin, vaikka tiedän että se on tyhmää, sisälläni syttyy toivonkipinä. Kenties pelkäät, ettet ehdi tehdä joitain asioita ennen kuin katoat. Ettet ehdi sanoa tiettyjä asioita tietyille ihmisille. Ja todella toivon, että minä olisin yksi niistä.
’Cause you're working
Building a mystery
Holding on and holding it in
Yeah, you're working
Building a mystery
And choosing so carefullyPoV2:
Kuolonsyöjät vaikuttavat itsevarmoilta ja valmiina taisteluun. En kuitenkaan ole varma, luotanko heihin kaikkiin. Olen pikkuhiljaa alkanut menettää luottamustani kaikkiin. Yhä useamman kasvoilla on itsetyytyväisen varma ilme, kuin olisitte aivan varmoja, että voitatte taistelun. Mutta minä tarvitsen lisää voimaa. En voi luottaa niin tärkeää taistelua sellaisille ihmisille.
Sinä olet poikkeus. Katseestasi paistaa sitoomus, kun puhun taistelusta. Vannot minulle silmilläsi, että olet puolellani. Olet minulle lojaalein, tiedän sen, etkä pelkää näyttää sitä. Miksen minä ole iloinen, että olet puolellani? Miksi minua... pelottaa?
You woke up screaming aloud
A prayer from your secret God
You feed off our fears
And hold back your tearsTulen takaisin kartanoon tietämättä itsekään, miksi. Avaan narisevan oven ja astun puisille lattialautoille. Yö on jo pitkällä ja kuunvalo paistaa ikkunasta sisään. Katseeni vaeltelee pitkin suurta eteistä päämäärättömästi, mutta silti kummallisen päättäväisesti. Se pysähtyy vasta, kun olohuoneen oven alta näkyy valojuovan keskellä varjo. Minun ei tarvitse arvailla, kuka huoneessa on.
Astun eteenpäin, varovasti, kunnes käteni saavuttaa ovenkahvan. Painan sen varovasti alas ja työnnän oven auki. Henkeni on salpautua, kun näen sinut siellä, ikkunan edessä, katse kaukaisena. Et kuullut, että tulin sisään. Et liikahtanutkaan.
Olen astumassa eteenpäin, kun näen jotain kasvoillasi. Olet sivuttain minuun, joten näen selvästi, miten lähes valkoisen ihosi poikki menee pieni kyynelvirta. Katseesi on musertunut, kun tuijotat tyhjästi ulos pihamaahan. Vaikuttaa siltä, että olet kummalisen väsynyt.
Astun hitaasti eteenpäin, lähemmäs sinua, mutten niin lähelle, että heräisit horroksestasi tuntiessasi läsnäoloni. Katselen hetken kiharrettuja hiuksiasi, kunnes kuiskaan ilmaan: ”Bellatrix?”
Give us a tantrum
And a know it all grin
Just when we need one
When the evening's thinPoV1:
Hätkähdän, kun kuulen äänesi. Käännyn ympäri ja näen, että katselet minua. Punaisten silmiesi katse ei ole vihaa täynnä. Jos en tuntisi sinua tarkemmin, sanoisin sinun säälivän minua.
Pyyhkäisen nopeasti poskiani. En halua, että näet minun itkevän. ”Mitä teette täällä?” kysyn hiljaa. Nostan pääni pystyyn ja huomaan, että katseesi on yhä yhtä herkeämätön. Katsot minua suoraan silmiin. Arvioit minua. Vaikka tunnen oloni epämukavaksi, en voi kääntää katsettani pois. Annan sinun arvioida minua tarkasti.
”Tulin... minä...” aloitat, muttet pysty sanomaan lausettasi loppuun. Ensimmäistä kertaa elämäni aikana huomaan sinun epäröivän. Käteni haparoivat ikkunalaudalle kuin hakien tukea. Katseesi pysyy kiinni silmissäni, kuin pelkäisit yhteyden rikkoutuvan. Kartano on niin hiljainen, että pieni kuiskauksesikin tuntuu kaiulta korvissani. Tai ehkei se johdukaan kartanosta.
You're a beautiful
A beautiful fucked up man
You're setting up your razor wire shrine Lasittunut katseeni pysyy sinussa, mutta huomaan sivusilmällä, että kätesi nousee. En uskalla irrottaa katsettani, mutta huomaan, että kätesi nousee ylöspäin, kunnes se saavuttaa poskeni. Pyyhkäiset hellästi kyyneleen pois.
Olen sulkea silmäni pelkästä nautinnosta. Kylmä kätesi tuntuu niin hyvältä vasten pehkeää poskeani. Huomaan, että sinäkin nautit siitä, sillä et irrota kättäsi, vaikka olet jo kuivannut kyyneleeni. Katseesi pysyy minussa, mutta olet äkisti tulossa lähemmäs. Niin paljon lähemmäs, että tunnen ruumiinlämpösi vasten omaani.
Sitten, ajan joka tuntui sekä silmänräpäykseltä että tunnilta, kasvosi ovat niin lähellä omiani, että hengitämme toistemme suihin. Tiedän, mitä haluat, ja sinä tiedät, mitä minä haluan. Venytän kaulaani eteenpäin, kunnes huuleni ovat vain millimetrin päästä omistasi. Voin kuulla sydämensykkeesi, joka menee samaan tahtiin omani kanssa. Kumpikaan meistä ei tarvitse sanoja tai ohjeita, kun läheisyytemme syvenee niin, että huulemme hipaisevat. Maistelen sinua hiljaa, etkä ole niin kylmä kuin luulisi. Eksytät kätesi villien kiharoideni sekaan, kiedot niitä sormiesi ympärille, leikit niillä. Huulesi tunnustelevat minua pehmeästi ja hellästi. En olisi koskaan olettanut Pimeyden Lordin olevan niin hellä. Nautin kaikesta, kuunvalosta, pimeydestä, sinusta. Näin sen kuuluukin olla.
’Cause you're working
Building a mystery
Holding on and holding it in
Yeah you're working
Building a mystery
And choosing so carefullyHerään muutaman tunnin kuluttua, yksin. Olen omassa sopissani taas, täysissä pukeissa. En aluksi muista, mitä on tapahtunut, kunnes tunnen märkyyden poskillani. Mieleeni rysähtävät suudelmalle, hellät sanasi ja tunteet, jotka menivät yli ymmäryksen. Tiedän, että se oli luultavasti ainoa hetki, kun sydämesi oli auki minulle.
En vain tiedä, mitä on tapahtunut. Miksi olen huoneessani taas? Miten päädyin tänne? Missä sinä olet?
Mietintäni keskeytyy. Äkisti kuulen kamalasti melua ja poksahduksia, jotka päättelen kaikkoontumisen ääniksi. Nousen ylös ja hämmästyneenä käytävään.
”Mitä tämä on?” kysyn hämmästyneenä. Käytävä on täynnä pitkiin kaapuihin pukeutuneita kuolonsyöjiä naamiot kasvoillaan. Tartun Luciuksen kyynerpäähän, kun hän kävelee käytävällä vetäen kaapua päälleen. Hän kääntyy ympäri ja säikähtää nähdessään minut.
”Etkö tiedä?” hän kysyy hämmästyneenä. ”Pimeyden Lordi aikoo hyökätä tänä yönä Tylypahkaan.” Sitten Lucius kiirehtii ohitseni, ilmeisesti hyvin kiireisenä.
Seison käytävässä hämmästyneenä. Tänä yönä? Miksi juuri nyt? Epäilen sen liittyvän jotenkin meidän suudelmaamme. Puristan käteni nyrkkiin. Miksi kaiken pitää olla niin vaikeaa?
Alan kävellä käytävää eteenpäin vihaisena, kunnes saavun eteiseen. Pusken oven auki ja näen sinun huutavan pihalla paikkaa, minne ilmiintyä. Kävelen nopeasti sinua kohti. Haluan selityksen. Näet minut kaukaa, mutta käännät katseesi pois. Annat minun ymmärtää, etten saa selitystä sinulta – ainakaan tänä yönä.
Niinpä asetun muiden mukaan rinkiin, ja ilmiinnymme Tylyahoon,
Ooh you're working
Building a mystery
Holding on and holding it in
Yeah you're working
Building a mystery
And choosing so carefullyViistokujalta suuntaamme kohti Borgin & Burkesia. Pimeys on valloittanut koko alueen, mutta Iskunkiertokuja näyttää samalta kuin aina. Lähestymme määrätietoisesti kauppaa. Sinä johdat joukkoa, mutta vaikutat päämäärättömältä. Alan jo ajatella, onko järkeä hyökätä tänä yönä, kun vaikutat poissaolevalta. Toivon sydämeni pohjasta, ettet tee huolimattomuusvirheitä.
Saavumme kaupan ovelle, jonka murrat loitsullasi auki. Astumme sisään, ja yllätyn, kun sisällä ei ole ketään.
”Ilmoitin herroille, että olemme tulossa”, sanot kuin lukien ajatukseni. Vilkaisen sinua, mutta katsot muualle etkä huomaa sitä. Tosin toivon, että tunnet katseeni valkoisessa niskassasi.
Päättäväisesti astut takaosaan ja löydät kaapin, josta olemme kuuleet paljon. Lucius Malfoyn poika kertoi, että se on ikään kuin kuilu Tylypahkaan, ja hän oli kuljettanut sen Tarvehuoneeseen etukäteen, jotta pääsisimme sisään. Sinä avaat kaapin oven ja tunnustelet sitä hetken. Hengität sisään sen tuoksua ja varmistat, että se toimii varmasti. Sitten käännyt ympäri ja alat hätistää meitä sisään, kohti Tylypahkaa.
Jättäydyn tahallani joukon perälle. Kun tulee vuoroni mennä sisään, katseemme kohtaavat hetkeksi. Katson sinua kuin kysyen, mitä on tapahtunut, ja miksi. Mutta katseesi on tyhjempi kuin kaappi. Kuin et näkisi minua ollenkaan.
Astun sisään pimeyteen ja kuulen, että suljet ovet perässäsi. Lähden kävelemään, kohti Tylypahkaa.
Yeah you're working
Building a mystery
Holding on and holding it in
Yeah you're working
Building a mystery
And choosing so carefullySaavumme pian Tarvehuoneeseen. Et odota kauaa – astut heti ovesta ulos. Komennat osan meistä Dumbledoren luokse, osan pihamaalle ja huudat, että menet hakemaan Potteria. Samalla yksi kuolonsyöjä loihtii Pimeän Piirron taivaalle, merkiksi siitä, että olemme saapuneet.
Sota on käynnissä.
Lähdet päättäväisesti kohti makuusaleja. Seuraan sinua kuuliaisena, vaikka minun tekisi mieli huutaa perääsi, estää sinua menemästä. Astun portaikkoon ja olen kahden vaiheilla, pitäisikö minun mennä perääsi vai joukkojen perässä pihamaalle. Olen juuri lähdössä perääsi, kun äkisti käänntykin ympäri ja lähdet portaita alas, suuntana ilmeisesti pihamaa. Tulen perässäsi, sanaakaan sanomatta, kuin olisi ilmiselvää, että seuraisin juuri sinua. En edes kysy, miksi käännyit ympäri, vaikka haluaisin tietää. Sillä ei sillä ole väliä. Hiljaisuus välillämme on rikkumaton, kun saavumme pihamaalle, joka on täysin erilainen.
Taistelu on jo käynnissä. Opettajat ovat kaikki rynnänneet jo ulos ja taistelevat ulkona kuolonsyöjiä vastaan, ja joukkoon mahtuu muutama urhea oppilaskin. Tähyilet joukkoa, ja tiedän sinun etsivät Potteria. Et näe häntä missään, kuten en minäkään. Huudat raivoissasi yöhön. Haluat hänen tulevan.
Pian toiveesi toteutuu. Katson, miten Potter kumppaneineen ryntää pihalle. Käännän katseeni kohti sinua ja näen, miten ilmeesi muuttuu. Olet kostonhimoinen, hinnokas. Melkein pelotat minua.
Olen juuri aikeissa puhua, kun minut vedetään taistelun keskelle. Narcissa ei pysty taistelemaan yksin laumaa opettajia vastaan. Puolustan häntä, mutta vilkuilen koko ajan suuntaasi. Sitten, samalla kun Narcissa taintuu vieressäni, näen sinun kadonneen. Olet kadonnut jonnekkin. Etsin sinua katseellani ja havahdun vasta, kun tainnutustaika on osua minuunkin. Lähden juoksemaan epätoivoisena. Piha on täynnä taistelevia ihmisiä, mutta en välitä. Poukkoilen heidän välissään, yritän olla osumatta loitsuihin ja etsin sinua. Vihdoin, kun nojaudun puuhun hakien happea, näen sinut aukiolla puiden lomasta. Olet Potterin kanssa, yksin.
Huohotan hengästyneenä. Puhutte jotain, kahdestaan, niin että takanani oleva taistelu peittää äänenne. Hengittelen, kunnes se salpautuu uudestaan.
Huomaan, että vihreä valo välkähtää.
Huomaan, että kaadut maahan.
Huomaan, ettet nouse ylös.
Katselen sinua järkyttyneenä. En tiedä, mitä ajatella. Pitäisikö minun olla shokissa sen takia, että Potter voitti, vai sen takia, että hän tiesi hirnyrkeistä? Olen aivan eksyksissä, en todellakaan tiedä mitä tehdä. Katselen vain sinua.
Huomaan, että joku kävelee eteeni. Nostan katseeni ja huomaan tämän olevan Potter, joka on matkalla pois, mutta olen ilmeisesti hänen tukkeenaan.
”Voisitko väistää?” tämä kysyy.
Katson häntä. Miten hän voi sanoa noin? Miten hän voi pyytää minulta mitään tällaisen tapauksen jälkeen? Miten hän
kehtaa?
Silmäni kapenevat vihasta, joka sumentaa mieleni. Nostan käteni ja sanon vihaisena sanat, jotka kimpoavat syvältä sisältäni. Tuntuu, kuin se murentaisi sisäelimiäni. Katson, miten Potter kaatuu maahan. Sinun viereesi.
Astun muutaman askeleen eteenpäin, luoksesi. Polvistun varovasti ja tutkin kasvojasi. Niin kylmät... kylmemmät kuin yleensä. Sipaisen kädelläni poskeasi ja tartun vapisten käteesi. Suljen sen omaani ja suutelen sitä. Kuinka toivonkaan, että olisin voinut tehdä sen sinulle, kun olit elossa.
Tunnen, miten tutuksi tulleet kyynelet kirvelevät poskiani, kun katselen puoliksi avonaisia silmiäsi, jotka tuntuvat katsovan minua. Mielessäni pyörivät ne tyhjät katseet, jotka annoit minulle, ja suudelma, vain muutama tunti sitten tapahtunut. Toivon, että olisimme voineet selvittää välimme.
Kumarrun huomaamattani eteenpäin, kasvojesi kohdalle. Kuiskaan korvaasi suurimman toiveen, sen, joka ei suostu lähtemään päästäni.
Avaan suuni ja kuiskaan: ”Toivon, että olisit saanut mahdollisuuden rakastaa minua takaisin.”
You’re building a mystery.***
A/N: Apua, tämä teksti on oikeasti aika vanha, mutta kiva että niittää suosiota. Kiitos kun luit! =)
