Kirjoittaja Aihe: Soittorasia | Sallittu Raapale, Bellatrix & Narcissa, draama  (Luettu 1549 kertaa)

Epione

  • Vieras
Nimi: Soittorasia
Kirjoittaja: Epione
Ikäraja: Sallittu
Tyylilaji/genre: draama
Hahmot: Bellatrix & Narcissa
Vastuuvapaus: Hahmot ovat Rowlingin, enkä ota rahaa
Tiivistelmä: Cissy on ainoa, josta Bella haluaa pitää huolta.
A/N: Siskot ovat nuoria (10 vuoden molemminpuolin). Aihe kiehtoi minua, sillä aloin miettiä millainen Bellatrix mahtoi olla ennen psykoottisuuttaan... (ellei hän sitten ollut sitä aina).

Soittorasia
Sävelet kaikuivat kirpeässä kevätilmassa, syrjäisellä kukkulalla. Siellä he istuivat, kahdestaan, esikoinen ja kuopus.
       Välissään heillä oli soittorasia. Sen musiikki oli rauhallista ja jokseenkin unettavaa, mutta siskokset eivät nukahtaneet. He rakastivat tällaisia hetkiä.

Bellatrix ei tarvinnut huolenpitoa. Hän osasi pitää huolen itsestään, hän halusi pitää huolen itsestään. Narcissa oli nuorempi ja herkempi. Hän tarvitsi jonkun katsomaan peräänsä, hän halusi jonkun kulkemaan pimeitä polkuja hänen kanssaan; yksin hän ei kyennyt.

”Bella… Ethän koskaan jätä minua?”, nuori Narcissa kysyi rauhallisesti, koko sydämellään.
”En, en koskaan”, Bellatrix vastasi sulkien Narcissan käden omaansa, ”minä huolehdin sinusta aina”.

He istuivat siellä tunteja, maailma oli vain heidän.

AhmaBoy

  • Vieras
Aww, olipas se suloinen.  :D Omissa mielikuvissani Bellatrix on aina ollut "psykoottinen" - vaikka tietenkin se riippuu siitä miltä näkökannalta tätä aihetta katsotaan. Jokaisessa ihmisessä on hyvä ja paha puoli, mielestäni Bellatrix on vain kallistunut vahvemmin pahalle puolelle kuin useimmat. Jokainen ihminen on myös luonnollisesti hieman hullu, joten en ole häntä niiltä osin kuvitellut "sairaaksi." Ficissäsi kiinnosti erityisesti juuri nuo alkusanat "ennen kuin hän tuli psykoottiseksi"... Mielestäni Bellatrix on yksi kirjasarjan mielenkiintoisimpia hahmoja ja hänestä kertovat lapsificit ovat aina olleet suosikkejani! Kirjoitit tämän hyvin - häilyvä hetki lapsuudesta, nätin naiivi... Kuin tämä voisi olla yksi niistä hetkistä joita Bellatrix ikäänkuin häpeäisi myöhemmässä elämässään ja ehkä jopa Azkabanissa viruessaan joutuisi käymään läpi uudelleen ja uudelleen. Toisaalta tämä voisi olla onnellinenkin muisto, en tiedä. Miten sinä sen tarkoititkaan... hyvää työtä.  8)