Ficin nimi: Say my name
Kirjoittaja: milkyway
Fandom: Tsubasa Reservoir Chronicle
Genre: Angst, songfic
Ikäraja: S
Paritus: Sakura/Syaoran
Yhteenveto: Kun Sakuran ja Syaoranin kädet koskettivat toisiaan, Sakura muisti äkkiä kaiken.
Varoitukset: -
A/N: Yöllisen inspiraation tulosta... : D Miksi jotenkin tuntuu siltä, kuin kirjoittaisin aina pelkkää angstia?
Minulla on sarjan katsominen vielä kesken (ensimmäinen kausi katsottu), joten ethän spoilaa, kiitos. ^.^
Kappale on Within Temptation – Say my name
SAY MY NAME
// Say my name / So I will know you're back / You're here again, for a while
Kun Sakuran ja Sayoranin kädet koskettivat toisiaan, Sakura muisti äkkiä kaiken. Oli kuin hän olisi säpsähtänyt hereille pitkästä unesta ja tajunnut, että kaikki mitä hän oli kokenut ja minkä hän oli luullut olevan totta, olikin harhaa, ja että olikin olemassa toinen todellisuus, joka oli paljon todellisempi kuin hänen oma valheellinen ’’todellisuutensa’’, joka oli pidellyt häntä otteessaan ja saanut hänet unohtamaan sen henkilön, jonka olisi pitänyt olla hänelle kaikkein tärkein.
Oh let us share the memories / That only we can share together / Tell me about / The days before I was born / How we were as children
Sakura tiukensi otettaan lämpimästä kädestä, joka oli kietoutunut hänen sormiensa ympärille kuin suojaavaksi muuriksi. Aivan kuin tyttö olisi ollut lintu, jota poika ei halunnut päästää lentoon. Silti he molemmat tiesivät, että aika oli rajallinen. Vaikka he kuinka pitelisivät kiinni toisistaan, vaikka heidän sydämensä kietoutuisivatkin tiukasti toisiinsa, ei sillä ollut vaikutusta muistoihin, jotka elivät omaa elämäänsä Sakuran päässä pyyhkien aina jokaisen mielikuvan, joka jollain tavalla vain liittyikin Syaoraniin. Mutta juuri se, Sakura ymmärsi nyt, oli Syaoranin tekemän vaihtokaupan luonne; voit pelastaa rakkaasi vain uhraamalla hänen rakkautensa sinuun. Vain, jos hän unohtaa kuka sinä olet.
Mutta sillä hetkellä Sakura muisti. Sillä hetkellä hän rakasti. Ja hetkeen millään muulla ei ollut merkitystä.
You touch my hand
As colors come alive
In your heart and in your mind
I cross the borders of time
Leaving the day behind
To be with you again
Syaoran katsoi suoraan Sakuran vihreisiin silmiin, jotka olivat laajentuneet aivan avoimiksi. Sillä hetkellä Syaoran tiesi, että tyttö muisti. Että kielen kärjellä keikkuvat muistot, jotka olivat olevinaan tytölle samaan aikaan niin tuttuja ja vieraita, olivat palautuneet Sakuran mieleen. Se oli kuin ihme vaikka Syaoran tiesikin, että se kestäisi vain hetken. Mutta sellaisia ihmeet olivat; ne tapahtuivat nopeasti ja sitten ne olivat poissa.
Syaoran tunsi hentojen sormien puristuvan tiukemmin hänen kätensä ympärille. Kuinka hän olisikaan halunnut pysyä ikuisesti siinä Sakuran kanssa. Antaa katsekontaktin säilyä silmääkään räpäyttämättä ja pitää tytön käsiä tiukasti omiensa suojissa. Eikä heidän tarvinnut sanoa mitään, sillä heidän sydämensä ymmärsivät toistensa kieltä.
We breath the air / Do you remember / How you used to touch my hand?
Mutta kuten Syaoran hyvin tiesi, tämänkaltaiset hetket kestivät yleensä vain sadasosasekunnin verran. Vain silmänräpäyksessä ilme Sakuran silmissä vaihtui ymmärryksen tuomasta kaipauksesta sumuiseen ja hämmentyneeseen, eksyneeseen ilmeeseen. Hänen kätensä lepäsi yhä tiukasti Syaoranin sormien lomassa, se ei ollut päässyt pakenemaan minnekään, mutta muistot olivat jälleen lehahtaneet tiehensä kuin varjot, joita ei pidätellyt mikään.
You're not aware / Your hands keep still / You just don't know / That I am here / It hurts too much / I pray now that soon / You're released to where you belong
Vaikka katsekontakti, joka heidän välillään vallitsi, pysyikin muuttumattomana, oli heidän yhteytensä silti rikkoutunut. Side, joka kietoi heidän sydämensä tiukasti toisiinsa, oli hajonnut, ja nyt he olivat vain kaksi erillistä sielua, joilla ei kummallakaan ollut paikkaa minne mennä. Ehkä Sakura löytäisi sen matkallaan, sillä hänelle oli suotu unohtamisen lempeä autuus, mutta Syaoran ei. Hän tiesi kyllä, mitä hänen tekemänsä uhraus oikeasti tarkoitti. Hän oli luopunut paitsi Sakurasta, myös omasta elämästään. Sillä vaikka hän näennäisesti olikin elossa, ei sillä ollut tarkoitusta tai päämäärää nyt, kun hän ei voinut enää olla yhdessä Sakuran kanssa. ’Onni’ oli jotakin, mitä ei ollut tarkoitettu hänelle. Ei enää nyt, kun hänen katseeseensa vastasivat vain silmät, jotka eivät tunnistaneet häntä. Silmät, joista hänen kuvansa oli pyyhitty pois.
Please say my name / Remember who I am / You will find me in the world of yesterday / You drift away again / Too far from where I am / When you ask me who I am
’’Kuka… sinä olet?’’
’’Minä olen Syaoran, alamaisenne, prinsessa Sakura.’’
’’Hauska tutustua sinuun, Syaoran-kun.’’
’’Kuten myös, Teidän Korkeutenne.’’
Say my name... //
