Author: Beau
Genre: romance, angst
Rating: S
Pairing: Daphne/Pansy
Disclaimer: J. K. Rowling omistaa hahmot ja potter -maailman.
Pääsy taivaaseen huuliesi kautta
Rakastin niitä vaaleita hiuksia, jotka tuoksuivat hunajalta ja osittain vanilijalta. Kirkkaan siniset silmät katsoivat aina kaikkia halveksivasti ja ne karttoivat kaikki lähelle yrittävät. Olin yrittänyt saada sitä jumalan luomaa kaunotarta kaartiini, mutta huonoin tuloksin. Daphne Greengrass ei alistunut kenenkään tasolle, vaan tämä vietti aikansa yksin loitsuja harjoitellen. Silti kukaan ei uskaltanut ajatella häntä hikarina.
Monet pojat ihailivat Daphnea, jonka tiedettiin polttavan myös pilveä. Olin tullut ajatelleeksi, että ehkä tyttö kaipaisi seuraa, erilaista sellaista. Ei ystäviä, vaan jotain läheisempää. En kuitenkaan ollut uskaltanut koskaan edes puhua Daphnelle itse. Usein lähetin Millicentin kautta hänelle viestin, jos minulla oli asiaa. Tänään kuitenkin tiesin tekeväni sen itse, yön laskiessa tylypahkaan.
Hänen hiuksensa hohtivat kuun valoa vasten ja tupakan savu kierteli ilmassa. Annoin katseeni lipua tytön huulille, kun tämä pistin syöpäkääryleen niiden väliin. Kirja lepäsi huolimattomasti Daphnen reisillä, mutta näin kuinka tämän silmät katsoivat taivaalle.
"Hei", kuiskaus karkasi huulieni välistä ja sain Daphenen säpsähtämään. Tyttö kääntyi minuun päin, kuin hidastettuna ja antoi kylmien silmiensä - joista näkyi selvästi pilven aiheuttama vaikutus - valua vartalollani.
"Hei, Parkinson. Mitä haluat?" Daphne vastasi ja voi hyvä luoja hänen ääntään! Se oli täydellisen pehmeä ja viileä, eikä värähtänyt kertaakaan.
"Minä.. ajattelin, että jos tahtoisit seuraa", takeltelin, enkä voinut olla astumatta lähemmäksi Daphnea. En tiennyt mikä siinä teki, mutta jokin tuossa tytössä sai oloni epävarmaksi.
Daphnen huulille kohosi leikkisä hymy, kun tämäkin astui lähemmäksi. Vartalomme olivat aivan kiinni toisissaan ja saatoin sulkea silmäni haistellessani Daphnea. Haistoin edelleen hunajan ja vanilijan, mutta päälimmäisenä tupakan. Juuri kun olin avaamassa silmiäni, tunsin täydellisen pehmeät huulet vasten omiani, enkä voinut kuin ajatella, että olin päässyt taivaaseen.
