Otsikko: 3 kertaa kun James löi Siriusta
Ikäraja: K-11
Varoitukset: kevyt väkivallan kuvailu
Genre: draama, romantiikka, het, slash
Paritus: James/Lily (+Sirius/Remus)
Haasteet:
3 kertaa kun... IV,
Perspektiiviä parittamiseen #2 (canon)
3 kertaa kun James löi SiriustaKoko elämänsä aikana James löi Siriusta tasan kolme kertaa.
Sirius oli epäilemättä Jamesin paras ystävä. Kuten pojilla usein on tapana, tapahtui heidänkin kesken aikoinaan tiettyjä välienselvittelyjä, joita myöhemmin kaiholla muistellen kutsuttiin ilmauksilla Siriuksen turpasauna, viidennen vuosikurssin pieksäjäiset ja selkkaus Evans. Vaikka tapahtumahetket itsessään olivat täynnä suuttumusta ja katkeruutta, Sirius huomasi usein istuvansa Jamesin ja Lilyn keittiönpöydän ääressä nauramassa kouluaikojen riidoille ja muisteli niitä lämmöllä. James ei koskaan kyllästynyt kertomaan vaimolleen niitä tarinoita.
Siriuksen turpasauna
Koko jupakka lähti liikkeelle siitä, että Peter oli käynyt kahvilla erään Puuskupuh-tytön kanssa. James ja Sirius olivat tietysti tavattoman tohkeissaan asiasta ja halusivat tietää tytöstä kaiken. Kaverukset olivat aidosti iloisia Peterin puolesta, mutta samalla myös hieman hämmentyneitä, sillä kyseinen tyttö oli varsin nätti. He eivät olleet koskaan uskoneet, että Peterin rahkeet riittäisivät moiseen kaunottareen.
Kun Peter siis saapui takaisin kuuluisilta treffeiltään Tylyahosta, James ja Sirius odottivat häntä Rohkelikkojen oleskeluhuoneessa. He istuttivat ystävänsä saman tien nojatuoliin ja vaativat saada tietää kaiken mahdollisen.
”Miten meni?”
”Oliko hyvä perse?”
”Riittikö teillä juteltavaa?”
”Pääsitkö kourimaan?”
”Tykkääkö hän sinusta?”
”Tahtooko hän vastaanottaa liekehtivän pikarisi salaisuuksiensa kammioon?”
”Tapaatteko uudelleen?”
”Saatko häneltä?”
”Hei, hei, hei, hitaammin”, Peter toppuutteli ja nosti kätensä ylös. Riemastuneet James ja Sirius sulkivat suunsa ja odottivat jännittyneinä, että Peter kertoisi jotain.
”Meni ihan kivasti”, hän sanoikin. ”Mutta hän tuskin pitää minusta sillä tavalla.”
”Voi harmi. Mistä niin päättelit?” James kysyi. Peter kohautti olkiaan.
”Tuli vain sellainen olo. Ei hän vaikuttanut mitenkään siinä mielessä kiinnostuneelta”, hän sanoi.
”Saitko edes pesää?” Sirius möläytti ja vastaanotti kevyen mätkäisyn takaraivoonsa.
”Olet kamala”, James sanoi päätään hierovalle Siriukselle. Hän kääntyi kuitenkin katsomaan kysyvästi Peteriä, joka pudisti päätään.
”En edes suukkoa.”
Siriuksen olemus lysähti pahemmin kuin Peterin, joka suhtautui pettymykseen rauhallisesti.
”Kuinka surullista. Hänellä on niin hyvät tissit”, Sirius huokaisi.
”Olet Anturajalka ajoittain aika vastenmielinen”, James totesi, mutta naureskeli päätään pudistellessaan.
”Sinä olet vain kateellinen”, Sirius sanoi Jamesille. ”Evansilla on niin toivottoman pienet rinnat, että jos häneltä ottaisi pään pois, menisi aivan pojasta.”
Seuraavassa hetkessä Sirius totesi makaavansa selällään lattialla. James istui jalat harallaan hänen vatsansa päällä ja painoi toisella kädellään Siriuksen rintaa, kun toinen suuntasi napakan nyrkiniskun tämän poskeen. Sirius pyristeli, mutta yliotteen saanut James oli liian painava. Sirius otti lyönnin vastaan ja lopetti vastustelun pidelläkseen naamaansa. Tykyttävä kipu kasvoissa oli inhottava ja Sirius makasi hetken paikallaan tähtiä nähden. Seuraava aistimus polttavan säryn jälkeen oli painon keveneminen hänen rintakehältään, kun James nousi ylös.
Koko oleskeluhuone oli hiljentynyt, mutta Sirius ei kiinnittänyt asiaan mitään huomiota. Hän makasi edelleen ja keskittyi kivun sietämiseen. Peter sen sijaan havainnoi ympäristöään täydellä teholla ja häpesi ystäviensä puolesta. Kaikki paikalla olleet oppilaat tuijottivat heitä. Saman totesi hengitystään tasaava James, joka vasta nyt tajusi vapauttaa nyrkkinsä rennoksi. Hänen rystysiinsä sattui jopa hieman.
Sirius nousi vaikeroiden hitaasti istumaan ja taputteli poskeaan kevyesti hahmottaakseen vahingon määrää. Hän räpytteli silmiään ja kuunteli piinaavaa hiljaisuutta.
”Noniin jatkakaas sitä, mitä ikinä olittekaan tekemässä!” Peter kailotti ja edelleen hiljaiset oppilaat alkoivat pikkuhiljaa jatkaa toimiaan. Puheensorina palasi oleskeluhuoneeseen tasaisesti.
Tilanteen päättyminen havahdutti Jamesin siihen, mitä hän oli tehnyt. Nähdessään Siriuksen istumassa lattialla selvästi kärsineenä toinen poski sinisenharmaana katumus iski hänen lävitseen. Nielaisten James kumartui ja ojensi Siriukselle käden. Sirius suhtautui varautuneesti Jamesiin, mutta tarttui silti käteen. James veti hänet pystyyn ripeällä otteella ja alkoi käännellä varovasti hänen päätään tarkastellakseen aiheuttamaansa vauriota.
”Viedään sinut matami Pomfreyn luo”, James sanoi ja ohjasi Siriuksen Peter perässään pois oleskeluhuoneesta. Matka sairaalasiipeen sujui Peterin mielestä painostavassa hiljaisuudessa, mutta James vaikutti olevan niin määrätietoinen auttamaan Siriusta, ettei hän kehdannut sanoa mitään.
Sirius puolestaan oli hermostunut.
”Anteeksi”, hän kuiskasi niin hiljaa, että vain vierellään kulkenut James saattoi kuulla. Peter piti heihin huomattavaa etäisyyttä.
”Anteeksi”, James vastasi eikä asiasta keskusteltu sen koommin ennen aamiaista, jolla Remus tapasi muut kelmit seuraavan kerran.
”Mitä ihmettä sinulle on tapahtunut?” Remus kysyi järkyttyneenä Siriukselta, jonka vasen poski oli yhä turvoksissa ja violetinkirjava matami Pomfreyn antamasta rohdosta huolimatta.
”Turpasauna”, Sirius vastasi sen enempää selostamatta ja katsoi Jamesia silmiin huvittuneesti hymyillen.
Viidennen vuosikurssin pieksäjäiset
Tapahtuma oli seurausta siitä, että lähestyvät V.I.P-kokeet rasittivat kelmejä. Pelko tutkinnon reputtamisesta raastoi kaikkien poikien hermoja, mutta eniten Siriuksen. Hän ei ollut opiskelulle korviaan lotkauttanut sitten kolmannen vuoden ja rämpi eteenpäin heikoin arvosanoin. Petraaminen oli tässä vaiheessa aika toivotonta, kun pohjatiedot olisi pitänyt hankkia aikoja sitten. Sirius olikin luovuttanut jo valmiiksi ja luotti tuuriinsa kuten aina ennenkin. Hän työskenteli minimin ja piti loppuajan hauskaa. Sirius olikin viidennen vuoden ajan käynyt ahkerasti ulkona useiden tyttöjen kanssa ja hän panosti seurapiirielämään paljon koulua enemmän. Valitettavasti rakkauselämä ei luistanut montaa tyttöä pyöritellessä ja Sirius jäi yhä useammin nuolemaan näppejään. Kun jokaisen tuvan teini-ikäiset tytöt olivat kuulleet huhua Siriuksesta, yhä harvempaa kiinnosti olla tämän kanssa missään tekemisissä. Siriuksen suosio laski kuin tyttöjen makuusaliin yrittävä poika.
Kun tapailu ei tuottanutkaan toivottua tulosta, Sirius huomasi viettävänsä paljon aikaa yksin. Peter pänttäsi paniikissa tuleviin kokeisiin ja Remus viihtyi ylipäätään itsekseen. Tunnollinen Remus opiskeli ahkerasti, mutta käytti tehokkaita työtapoja. Valitettavasti vapaa-ajalla hänestäkään ei ollut Siriukselle iloa, sillä Remus oli hurahtanut kaunokirjallisuuteen ja sudeksi muuttuminen teki hänestä kaiken muun ohella väsyneen.
Eniten Siriusta kuitenkin pänni James, sillä hän tiesi, ettei tämä käyttänyt kaikkea aikaansa opiskeluun. James oli alkanut tapailla Lily Evansia ja kaksikko vietti kaiket päivät yhdessä. Toista näki korkeintaan vessassa ilman toista ja Sirius epäili heidän käyvän sielläkin yhdessä. Niin sanotusta tyttöystävästä hän ei ollut Jamesille kateellinen, mutta koko talven kestäneen kuivan kauden johdosta ystävän seksuaalinen menestys raastoi hänen hermojaan.
”Miksi sinä olet noin ärtynyt jatkuvasti?” Remus kysyikin Siriukselta eräänä iltana makuusalissa, kun Sirius oli leijutellut rypistettyjä pergamentteja pylvässänkynsä kattoon ja polttanut niitä poroksi.
”Turhauttaa koulu. Ja tytöt”, Sirius vastasi ja sytytti sauvallaan vielä yhden pergamenttimytyn tuleen. Tuhka ropisi hänen paljaalle vatsalleen eikä hän edes välittänyt.
”Eipä ole Sarvihaaraakaan hetkeen näkynyt”, Sirius sanoi kyllästyneenä ja loi halveksivan katseen tämän tyhjään pylvässänkyyn. Remus tuli pyjamassaan istumaan Siriuksen sängylle.
”Mikset ole vain iloinen Jamesin puolesta? Hän vaikuttaa viihtyvän Lilyn kanssa”, hän kysyi. Sirius kohautti olkiaan ja katsahti sitten Remukseen mietteliäänä.
”Minä sentään vain kaipaan ystäväni seuraa, mutten voi käsittää miten
sinä suhtaudut tähän näin tyynesti. Luulisi sinun olevan vihreä kateudesta”, hän pohti. ”Ihan oikeasti Kuutamo. Kuinka lähelle muka olet päässyt tyttöä?”
Kysymys sai Remuksen vaikeaksi eikä hän tiennyt mitä sanoa.
”En minä ole yrittänytkään”, hän mutisi jättäen tarkentamatta syytä.
”Sehän siinä onkin!” Sirius huudahti ja nousi istumaan. ”Sinun pitäisi olla määrätietoisempi naisten kanssa. Pyydät vaan ulos jotain kiinnostavaa tyttöä. Ei tapahdu mitään pahaa, jos toinen kieltäytyy. Mahdollisuus pitää aina käyttää.”
”Eivät tytöt erityisemmin kiinnosta minua”, Remus mumisi katonrajaan katsellen ja halusi välttää puheenaihetta.
”Miksei? Sinulla olisi loistavat mahdollisuudet. Olet hyvännäköinen, älykäs ja kiltti. Sinähän olet Remus täydellinen poika!” Siriuksen kehu sai Remuksen punastumaan. Hänen olisi tehnyt mieli sanoa ja tehdä Siriukselle tuhat ja yksi asiaa, mutta hän tyytyi hymähtämään.
”Eiköhän James palaa luoksemme alkuhuuman laannuttua. Kyllä sinä saat vielä hänet takaisin”, Remus sanoi ja palasi omaan sänkyynsä.
Remuksen sanat jäivät kaikumaan Siriuksen päähän. Mitä enemmän hän kieri sängyssään saamatta unta, sitä enemmän Jamesin etäisyys alkoi ärsyttää häntä. Sirius kuunteli Remuksen tasaista hengitystä ja kirosi Jamesin mielessään.
Sirius oli vihdoin saamassa unta, kun hän havahtui askeliin makuusalissa. Suljettujen verhojen takaa hän kuuli käytettävän valois-loitsua Jamesin äänellä, joten hän nousi ylös ja kömpi pois verhojen takaa.
”Näkyypähän sinuakin”, Sirius sanoi hiljaisella äänellä ja sai matka-arkkunsa tonkimiseen keskittyneen Jamesin hätkähtämään.
”Anteeksi, herätinkö”, James kuiskasi ja löysi vihdoin pyjamansa, jota ryhtyi vaihtamaan ylleen.
”Nukuin kevyesti, kun mietin missä mahdat luuhata”, Sirius sanoi ja nojasi sänkynsä pylvääseen kädet puuskassa.
”Olin Lilyn kanssa”, James kertoi huomaamatta närkästystä Siriuksen äänessä.
”Missä välissä sinä luet V.I.P:iin?” Sirius kysyi saaden Jamesin nauramaan. James tukki suunsa kädellään, ettei herättäisi nukkuvia.
”Sirius Musta”, James hörähti. ”Välittää yhtäkkiä koulunkäynnistä.” James hohotti edelleen ja pyyhki vettä silmistään. Sirius tuhahti kyrpiintyneenä.
”Niinno, sinä et välitä. Kaikki aikasi menee Lilyn kanssa etkä edes lue. Häneltä mahtaa lohjeta usein ja helposti.”
Jamesin nyrkki iskeytyi suoraan Siriuksen palleaan ja lamauttava kipu sai hänet haukkomaan henkeään. Hän taipui kaksin kerroin ja yritti saada happea huonolla menestyksellä. Kyyneleet valuivat Siriuksen silmistä hänen luhistuessa lattialle nyyhkyttämään kivusta. Siriuksen vaikerrus ja yskiminen herätti Remuksen ja Peterin, jotka kömpivät hämmentyneinä sängyistään. Peter katsoi häkeltyneenä lattialla kieriskelevää Siriusta, sekä Jamesia, joka tuijotti Siriusta ilmeettömänä hampaitaan kiristellen. Remus ymmärsi reagoida tilanteeseen ja ryntäsi Siriuksen luo. Hän heittäytyi polvilleen Siriuksen viereen ja vaistomaisesti nostin pojan pään syliinsä.
”Shh, ei hätää. Se menee ohi”, Remus sanoi ja silitti rauhallisesti Siriuksen tukkaa. Yleensä ylpeä ja karismaattinen Sirius makasi avuttomana puoliksi Remuksen sylissä ja yritti kyynelehtien saada henkeä.
Remus katsoi paheksuvasti, kun James henkäisi syvään ja vetäytyi sänkyynsä. Tämä veti verhot tiukasti kiinni eikä päästänyt pihaustakaan. Remus vaihtoi katseita Peterin kanssa, mutta tämä vain kohautti olkiaan.
Jonkin aikaa Sirius vain makasi silmät auki ja hengitti. Kipu tuntui enää vihlovana paineena ylävatsassa, mutta Sirius oli liian voimaton noustakseen vielä. Kaiken lisäksi Remuksen sylissä oli hyvä olla. Sirius pelkäsi kivun pahenevan, jos hän liikkuisi. Remus ei kuitenkaan hoputtanut Siriusta mitenkään, vaan paijasi edelleen hellästi tämän hiuksia.
”Mitä tapahtui?” Peter kuiskasi, kun Sirius vihdoin nousi istumaan lattialla.
”Sanoin pahasti Lilystä”, Sirius vastasi mahdollisimman hiljaa ja vilkaisi epäilevästi Jamesin sänkyä. Kenelläkään ei ollut hajuakaan nukkuiko tämä oikeasti vai pakoiliko hän tilannetta.
”Mitä ilmeisemmin Lily on tätä nykyä Jamesille aika herkkä paikka”, Peter mumisi hieman kyllästyneenä Siriuksen kärkkääseen ulosantiin, joka aiheutti kahakoita muidenkin kanssa.
”Tapatat itsesi vielä”, Remus torui Siriusta päätään pudistellen.
”Onneksi sinä herätät minut henkiin”, Sirius vastasi herttaasti hymyillen.
Vaikka Peter vetäytyi jo uudelleen nukkumaan ja Remus jäi Siriuksen kanssa kahden, hän pidättäytyi kuivaamasta ystävänsä kyyneleitä. Sen sijaan hän sanoi:
”Anna Jamesin olla ihastunut. Lily tekee hänelle hyvää.”
Selkkaus Evans
Yhteenotto johtui rakkauden halveksinnasta ja tuliviskistä. Viskiä juotiin ylipäänsä, koska Jamesin ja Lilyn kihlajaiset olivat pieni ja koruton tilaisuus. Oikeastaan koko kosinta tapahtui ikään kuin vahingossa, kun James luki Päivän Profeettaa aamiaispöydässä ja totesi Lilylle ääneen, että heidän pitäisi mennä naimisiin. Lily oli tuijottanut poikaystäväänsä niin häkeltyneenä, että James oli taitellut lehden kokoon, polvistunut ja kosinut Lilyä ihan kunnolla, ilman sormusta tosin. Lily oli kipannut kahvikupin kumoon loikatessaan Jamesin kaulaan ja suostunut. Myöhemmin tuttavapiiri oli kysellyt, miksi James kosi niin arkisessa tilanteessa. Tämä oli vastanut ahdistuneensa velhosodan uutisista ja tajunneensa samalla haluavansa viettää loppuelämänsä Lily Evansin kanssa.
Kihlajaisissa oli kuitenkin niiden pienimuotoisuudesta huolimatta lämmin tunnelma. Lilyllä ja Jamesilla ei ollut varaa häihinkään, joten he pitivät kihlauksen toistaiseksi salaisuutena laajemmalta yleisöltä. Vain Sirius ja Remus, ainoat kihlauksesta tietävät, olivat saapuneet Godrickin notkoon juhlistamaan uutista, ja nelikko istui Jamesin ja Lilyn yhteisen talon keittiössä siemailemassa tuliviskiä illallisen jälkeen.
James ja Sirius jaksoivat aina kertoa Lilylle tarinoita siitä, kun James kouluaikoina oli lyönyt Siriusta tämän puhuttua Lilystä jotain pahaa. Lily nauroi katketakseen, kun nuoret miehet selostivat tapahtumia yhteen ääneen. Remus nojasi käteensä ja tyrskähteli lasiaan pyöritellen tarinan edetessä. Pieni synkkyys kuitenkin häivähti kaikkien kasvoilla aina, kun Peter mainittiin tarinoissa. He istuivat hetken hiljaa kuka minnekin ajatuksissaan katsellen, kunnes Sirius tai James keksi taas jatkaa juttua.
Kun ilta vaihtui yöksi ja laseja täytettiin yhä uudelleen, poikia huomattavasti pienikokoisempi Lily alkoi olla niin vahvassa tuiterissa, että katsoi parhaakseen painua pehkuihin. Hän painoi haparoivan suukon Jamesin huulille ja mies vaatikin saada saattaa Lily petiin. Hän ei luottanut tyttöystävänsä kykyyn kävellä portaita yläkertaan, joten hän nappasi Lilyn syliinsä ja kantoi tulevan vaimonsa yläkertaan tämän kikattaessa äänekkäästi.
Peiteltyään Lilyn James palasi keittiöön, jossa vallitsi aavistuksen vaivaantunut tunnelma. Sirius katsoi kulmiaan kurtistaen Remukseen, joka käänsi päänsä häpeissään pois. James yritti tavoittaa kumman tahansa katsetta, muttei onnistunut. Hänellä ei ollut hajuakaan, mitä oli meneillään.
Yön vietto jatkui kuitenkin hilpeissä tunnelmissa sitä mukaa, kun James kaivoi aina uuden pullon tuliviskiä. Pojat muistelivat aikaa Tylypahkassa. Valmistumisen jälkeen he jaksoivat joka tapaamisella päivitellä sitä, kuinka kauan kaikesta oli. Kukaan ei ollut tajunnut, että he olivat olleet poissa tuosta tutusta ja turvallisesta koulusta jo lähes vuoden.
Sirius vakavoitui ja siirsi puheen Jamesin ja Lilyn häihin:
”Onko teillä asian suhteen mitään suunnitelmia?” James pudisti päätään.
”Ei oikeastaan, varmaan jotain hyvin pienimuotoista. Emme ole vielä päättäneet päivääkään.”
”Aikooko Lily ottaa sinun sukunimesi?” Remus kysyi. Kysymys sai Siriuksenkin katsomaan Jamesiin kiinnostuneena.
”Oikeastaan puhuimme siitä”, James sanoi ja nojautui tuolissaan taaksepäin. ”Hän ei halua ja se on minulle ihan okei.”
”Jos minä joskus menisin naimisiin, tahtoisin ehdottomasti että tyttö ottaisi minun sukunimeni”, Sirius julisti kovaan ääneen. Tuliviski oli noussut hänenkin päähänsä ja sen huomasi.
”Miksi?” Remus kysyi.
”Minusta nainen vaan tekee niin, jos todella rakastaa miestä. En ole oikein koskaan uskonut, että Lilykään olisi Jamesin kanssa erityisen tosissaan. Onhan Ruikulikin roikkunut mukana jollain tavalla koko ajan.”
Selvinpäin James tuskin olisi Siriuksen heitosta vetänyt hernettä nenäänsä niin pahasti, mutta lähes pullollisen tuliviskiä juoneena hän raivostui. Remus eikä Sirius ei kerinnyt tekemään mitään, kun James oli jo rynninyt pöydän yli ja paiskannut Siriuksen naaman siihen. Remus ehti vain kuulla kuvottavan rusahduksen, jonka Siriuksen nenä päästi sen rusennuttua pöytää vasten.
”Älä jumalauta tule sanomaan minulle, ettei Lily olisi kanssani tosissaan! Hän ei suostuisi kosintaani, jos ei rakastaisi minua oikeasti!”
”Rauhoitu!” Remus karjaisi vauhkoavalle Jamesille, joka hengitti kiivaasti. Sylki roiskui Jamesin suusta, kun hän huusi Siriukselle. Isku oli murtanut Siriuksen nenän ja verta vuoti niin paljon, että Sirius piteli kättään leukansa alla keräten veren siihen. Nenässä jyskytti kipu sen verran, ettei hänellä ollut aikaa kuunnella Jamesia, saati sitten katua sanojaan.
Remus sai rauhoiteltua Jamesin, joka istui takaisin tuoliinsa ja nakutti pöytää hermostuneena.
”Episkius”, Remus sanoi osoittaen taikasauvallaan Siriuksen nenää. Sirius puristi silmänsä yhteen, kun polttava tunne levisi nenään, mutta se kuitenkin kylmeni verenvuodon loputtua. Loitsun jälkeen Sirius kosketteli varovasti nenäänsä ja totesi sen olevan ennallaan.
James vältteli kummankin miehen katsetta murjottaen, mutta rauhoittuneena. Viha oli jo laantunut ja hän alkoi katua väkivaltaista käytöstään, muttei itsepäisessä humalassa alentunut pyytämään anteeksi. James lähti yläkertaan nukkumaan, mutta huikkasi portaikosta:
”Lily petasi teille sängyt vierashuoneeseen.”
Jamesin poistuttua Remus kasteli paperia ja alkoi pyyhkiä Siriuksen kasvoilta kuivunutta verta.
”Ja juuri kun me naureskelimme niille aiemmille yhteenotoille”, hän manasi, mutta hymähti perään huvittuneena.
”En tiedä, mikä minua vaivaa”, Sirius sanoi vakavana päätään pudistellen. Remuksen lopetettua hänen kasvojensa pyyhkimisen hän siemaisi viskilasinsa tyhjäksi.
”Ehkä minä olenkin kateellinen. Sinä olit varmaan ihan oikeassa, Lily tekee Jamesille arvatenkin hyvää.”
”Niin, mutta ei James silti saisi lyödä sinua”, Remus sanoi.
”Ei sillä ole mitään väliä. Oli hän toisessakin asiassa oikeassa.” Remus kohotti kulmiaan ymmärtämättä viittausta. Sirius katsoi häntä syvälle silmiin sanoessaan:
”Sinä aina pelastat minut.”
Godrickin notkossa Sirius ja Remus nukkuivat vain yhdellä vierassängyllä.
Aamulla pojat olivat kuin aina ennenkin, ikään kuin mitään ei olisi tapahtunut. Siriuksen tai Jamesin kummankaan ei tarvinnut pyytää ääneen anteeksi, sillä anteeksianto välittyi molemminpuolin jo pelkästä katseesta ja hyvän huomenen toivotuksesta. Sirius hymyili aurinkoisesti Jamesille aamupalapöydässä, vaikka hän oli juomisen jälkeen hieman huonovointinen.
Vasta kun Remus ja Sirius lähtivät useiden halausten ja jälleennäkemispyyntöjen saattelemana, James mainitsi eilisiltaisesta Lilylle.
”Sirius on kyllä tavallaan oikeassa”, Lily sanoi kertomuksen jälkeen saaden Jamesin kohottamaan kulmiaan hämmentyneenä.
”Tietysti minä rakastan sinua täydestä sydämestäni, mutta kyllä minun pitäisi se myös tosissani näyttää. Kyllä minä otan sinun sukunimesi.”
Kun Sirius oli ainoana paikalla todistamassa Jamesin ja Lilyn naimisiinmenoa, hän totesi Remuksen olleen täysin oikeassa. Pari oli kaunein, jonka Sirius oli koskaan nähnyt. Kun hän hieman myöhemmin kuuli Lilyn olevan raskaana, hän tiesi, ettei tulisi saamaan Jamesilta turpaan enää koskaan.
