Viimeinen toiveeni | K-11 | lievä angst ja deathfic | Varoitukset: kevyttä kuoleman kuvailua

[Chère]

Ficin nimi: Viimeinen toiveeni
Kirjoittaja: Chère
Ikäraja: K-11
Tyylilaji: lievä angst ja deathfic, luulisin
Varoitukset: kevyttä kuoleman kuvailua
A/N: Noh, lyhythän tämä ficceröinen on, mutta itse nautin tämän kirjoittamisesta. Halusin saada ensimmäisen ficcini julkaistua ja tämä tuntui omasta mielestäni hyvältä aloitukselta. Suuntahan on vain ylös päin Betaa ei ole joten ilmoittakaa rohkeasti virheistä! Tulisin toki iloiseksi muistakin kommenteista, jos näin lyhyestä ficistä saa mitään irti c: Joten, tässä pieni tunnetekstini:

Viimeinen toiveeni

Olen aina halunnut tietää miltä tuntuisi pudota vapaasti alas taivaalta, keveänä kuin henkäys. Saisi tuntea viileän tuulen ja nähdä koko maailman. Saisi nauttia koko maailman kauneudesta yksin, nälänhätä ja sodat eivät näkyisi niin ylös.

Tai jos olisi yö, saisi nähdä miljoonat tuikkivat tähdet yläpuolellaan ja miljoonat tuikkivat kaupungit alapuolellaan. Se olisi yhtä tuikkivaa merta ja hiljaisuus salpaisi hengen. Siellä ei tarvitsisi miellyttää ketään, ei kilpailla ketään vastaan. Ei tarvitsisi miettiä muita, vaan voisi vain olla ja hengittää. Kaikki pienet taivaankappaleet hymyilisivät minulle.

Kun lähestyisin maan pintaa, putoaisin nopeammin. Huuto ja meteli voimistuisivat ja tuuli riepottelisi minua kaikkialle. Joutuisin näkemään kaiken hädän ja tuskan, kuulemaan lasten kuolinhuudot ja äitien riipaisevat nyyhkäykset. Joutuisin kohtaaman omat ongelmani ja selviämään niistä.

Ei minusta olisi siihen. Iskeytyisin vain maahan, kenties kuivalle aavikolle ja se olisi siinä. Eikä minua kukaan löytäisi, tai edes etsisi. Muutaman kymmenen vuoden kuluttua ruumiini olisi maatunut ja siitä versoisi ehkä kissankelloja. Kissankellot ovat hentoja ja lyhytikäisiä, aivan kuten minäkin. Ei se olisi paha tapa kuolla, oikeastaan. Se sinetöisi lyhyen vaellukseni maapallolla, sillä kuolema synnyttää elämää, kuten elämä kuolemaa.

[Black Pearl]

Hihi, minä täällä kommentoimassa ekana :333 Oon varma, että oot superyllättynyt X)

Kaunista tekstiä sulta (tosi hyvä ekaksi ficiksi) ja selkeesti tosta on yritetty kaikkien hienojen kielikuvien perusteella tehdä taiteellinen, mut se ei mennyt mitenkään yli sellaseksi tekotaiteelliseksi vaan toimi tosi hyvin Tiettyhän toi nyt oli vähän angst mut ei se mitään, kyllähän sitä angstiakin voi välillä lukea etenkin jos vituttaa koska vertaistuki 8DDDD

Tosta ei huomannut lähes ollenkaan betan puuttumista, tosi sujuvaa tekstiä ja kielioppi tätä yhtä mitätöntä virhettä lukuun ottamatta kohdallaan:

Huuto ja meteli voimistuisi ja tuuli riepottelisi minua kaikkialle.

*voimistuisivat

Mut joo, tosi kaunis ja hyvä ja tykkäilin ja kirjotat lisää kivoja tekstejä ja uskallat kans julkasta ne, eiks niin? :3333

Anteeks ettei tässä kommentissa oo mitään sisältöä, tällasia niistä tulee kun yrittää keksiä jotain hienoa sanottavaa mut sitä ei vaan tuu.

[Chère]

Uiiiiii! Kiitos kamalasti kommentista Black Pearl! Täytyypä käydä korjaamassa tuo virhe ja mukavaa että pidit tätä tarinaa kauniina, lämmittää mieltä:3 Et osaa arvatakaan (tai ehkä osaat) kuinka iloiseksi mut teit ^_^

Kommentit piristää aina ja vielä enemmän silloin kun ne sisältää kehuja c: en osaa vastata mitenkään järkevästi koska oon suunnilleen shokissa tästä ensimmäisestä kommentista ja jeejee.

Toki aion jatkaa kirjoittelua, olihan tää nyt aika tällanen perusficci, mut kunhan repäsen jostain hyvän idean niin julkaisen lisää tarinoita :33

Olet ihana ♥ samoin kun kaikki muutkin lukijat ♥ Olisi hauskaa kuulla vähän muidenkin mielipiteitä, ei tästä tarvitse tykätä kaikki mielipiteet ovat sallittuja!

Mut kiitti vielä kerran ^_^

[Iloinen Sipuli]

Voi tämä oli kaunis teksti!

Aihe on kuolema ja itsemurha, joten ei mitenkään kovin hilpeä, mutta itse teksti oli silti tavattoman kaunista. Tunnelma on yhtenäinen ja kieli ehjää ja sujuvaa. Joukossa oli upeita kielikuvia, mutta teksti pysyi kuitenkin ymmärrettävänä, eikä mennyt liian runouteen.

Heti alku oli ihana. Ja seuraava kappale sitäkin ihanampi, tuli ihan kylmät väreet, aaaaah, rakastin! Varsinkin tuo miljoonat tuikkivat kaupungit. Upea! Loistava! Ehdottomasti suosikki-kielikuvani tässä. Ja teksti säilyttää hohtonsa loppuun asti, se on juuri sopivan lyhyt, niin ettei se missään vaiheessa latistu.

Muutenkin pidin todella paljon tämän tunnelmasta. Ei tämä minusta ole tarina kehenkään itsemurhasta. Vaan pikemminkin kuvaus julmasta maailmasta, erittäin kauniisti. Putoaminen rinnastuu kauniisti havaitsemiseen, sen havaitsemiseen, ettei maailma olekaan niin kaunis paikka todellisuudessa. Hyvin kuvattu!

Kertakaikkiaan rakastin tätä tekstiä, rämä oli ihana, ihana, ihana!! En oikeastaan osaa kovin hyvin eritellä, miksi tämä vetosi niin syvästi, mutta todellakin vetosi! Viimeistään tuossa tuikkivat kaupungit -kohdassa nousi kylmät väreet.

Eli siis todella onnistunutta, anteeksi etten osaa nyt kommentoida rakentavasti.... Mutta jään tänne fiilistelemään tätä, iiiiiiiiihanaaa

-Iloinen Sipuli

[Chère]

No kuule kiitos itsellesi Iloinen Sipuli! Mukava kuulla että pidit, kehut ovat aina yhtä ihania !

Hienoa jos tarina herätti edes joitain tunteita, vaikka sitten kylmiä väreitä Maailma ei todellakaan ole pelkästään kaunis ja mahtavaa että selvästi pohdit itsekin tämän tarinan sanomaa pintaa syvemmältä. Ei tämän ollut tarkoituskaan olla pelkästään mikään itsemurhatarina c:

En osaa kuin kiitellä, kiitos ihanasta kommentistasi! Ja erityisesti siitä että uskalsit ilmoittaa lukeneesi ficin Kyllähän noita piilolukijoita riittää, mutta ei sitä tietysti kaikkea jaksa aina kommentoida (:

Joten, oikein kiva että pidit ja kommentoit! :333