Kirjoittaja: Sleepor (toisin sanoen kaikki alla oleva kuuluu minulle
)
Ikäraja: S
Genre: Fantasia, Huumori (ainakin yrittää olla..), Draama (?)
Summary: Mielikuvitukseni upeahko tuote joka kertoo kuvitteellisesta Cavernaumin kaupungista ja siellä asuvista nuorista.
Luku 1. “Ryhmä” työskentelyäJenniferAurinko paistoi koulun ikkunasta suoraan Jenniferin pulpetille. Kesä auringon viimeiset säteet joiden aikana olisi paljon mieluummin missä tahansa muualla kuin koulussa kuuntelemassa opettajien selitystä. Jen piirteli vihkonsa takakanteen tylsistyneenä. Koulusta oli tullut jotenkin pakko lähiaikoina. Aluksi oli ollut hauskaa seurailla ihmisiä ja kuunnella typeriä juoruja mitä nämä puhuivat. Sillä kukaan ei huomannut hiljaista älykkään näköistä tyttöä joka ei päästänyt ketään lähelleen. Tarkoituksella.. Jen huokaisi matalan profiilin pitäminen alkoi käydä työstä. Mutta ihan kuin hän muka pystyisi enää rupeamaan olemaan enemmän oman itsensä kaltainen ja lopettaa esittämisen.
“… ja Jennifer Allen ovat ryhmä B” Jen rupesi kuuntelemaan kuullessaan opettajan mainitsevan oman nimensä. Hän ei tietenkään ollut kuunnellut yhtään keitä muita hänen ryhmäänsä kuului. Hän vilkuili nopeasti ympäri luokkaa selvittäen keitä muita hänen ryhmäänsä kuului. No ainakin Mick Weiss ja… Darren Cole, tietysti juuri Darren. Jen huokaisi hän oli Darrenin pikkusiskon, ja myös isoveljen vaikka Darren ei sitä ei tiennytkään, hyvä ystävä ja Darrenin seurassa oleminen oli välillä hyvin vaivaannuttavaa tästä syystä johtuen. Ja sitten vielä se että se että Darren ja Mick kuuluivat molemmat aloittelevaan jengiin joka yritti vielä saada jengi lupiaan. Heidän keskustelujensa kuunteleminen ja se että ei kommentoinut mitenkään oli välillä hyvin ärsyttävää.
Jennifer nosti laukkunsa tuolinsa selkä nojalta ja käveli Darrenin pulpetin vierelle ja istui tyhjäksi jääneeseen tuoliin. Mick oli jo ottanut paikan Darrenin toiselta puolelta ja nojautui samalla niin että pystyi samalla puhumaan viereisessä pöydässä olevalle Ethanille joka oli viimeinen poikien vielä nimettömän jengin jäsen heidän luokaltaan. Starview High, koulu jota he kävivät, sijaitsi Moonlight Fallsin kaupungin osassa, Cavernaumin kaupungissa jossa suurten ja pienempien jengien toiminta oli hyvin yleistä. Kaupungin keskustassa oli monia alueita jotka olivat kokonaan erilaisten jengi liittoutumien tai suurempien jengien valloittamia. Jengien taistelut olivat usein verisiä ja hyvin näyttäviä mutta jengien johtajat pitivät huolta siitä että sivulliset eivät joutuneet taisteluiden uhreiksi vaan taisteluita käytiin paikoissa joissa oli mahdollisimman vähän siviilejä.
Jen teroitti kynänsä ja vilkaisi taululta heidän ryhmänsä aiheen. Muinainen Rooma? Jen huokaisi, ei kuulostanut kauhean kiinnostavalta.
“Oletettavasti joudun tekemään kaiken työn ja te vaan keskustelette tai teette jotain muuta erittäin kiintoisaa, jotain-muuta-kuin-koulutyötä..?” Jen kysyi jäätävästi Darrenilta ja Mickiltä. He vilkaisivat toisiaan ja virnistivät. “Hyvä että ymmärsit idean selittämättäkin!” Mick sanoi virnuillen.
“En sitten aio esittää tätä yksin”, Jen totesi avatessaan kirjansa sivulta joka taululla näkyi. Jos hän vain kirjoittaisi että Caesar valloitti, Caesar rakastui, Caesar petettiin ja vielä lopuksi Caesar kuoli. Pää-asiathan tulivat selviksi.. Kirjoittaessaan Jen rupesi miettimään että oliko Roomassa ollut jengejä. Ne juoksivat valkoisissa toogissaan ja uhkailisivat toisiaan. Jen virnisti ajatuksesta. Ehkä ei kuitenkaan.
“Triangle on levittäytynyt jo paljon siitä kun sain viimekertaisen tiedon. Aina kun näen Merrowin hän ylpeilee sillä kuinka on suurimmassa jengissä mikä on koskaan ollut ja kuinka he tulevat tuhoamaan muut jengit.. Minun tekisi mieleni hakata hänet joka kerta kun näen hänet!” Jen kääntyi hiukan kuullakseen paremmin poikien keskustelun.
“Tiedän mitä tarkoitat. Triangle on pakottanut White Diamonadin lopettamaan. Jokainen jäsen on hakattu henkihieveriin sen toimesta” Jen katsoi kuinka Darren puristi kätensä nyrkkiin. Vai oli Triangle päässyt jo niin pitkälle kenenkään estämättä. Siinä ei yllä ollut sinällään mitään uutta hänelle. Jen irvisti ärtyneenä; ei ollut mitään mitä hän voisi tehdä. Tai olisi mutta se vaatisi.. Jen esti itseään edes ajattelemasta ajatusta loppuun. Hänen pitäisi jaksaa ainakin viimeisen luokan loppuun asti urheana ja marttyyrisena saaden kaikki ystävänsä epäilemään järkensä tilaa..
White Diamonadin häviö kuitenkin huolestutti häntä. WD oli yksi pienistä jengeistä joista yhä useampien kohtalona oli tulla tuhotuksi jo ennen kuin nämä edes pääsivät siivilleen. Tämä suututti Jeniä jonka mielestä pienimmillekin jengeille piti antaa yhtäläinen mahdollisuus, vaikka nämä eivät pitkään kestäisikään niin ei mikään jengi voinut kokonaan lopettaa vain sen takia että yksi kirottu Triangle pakotti heidät siihen!
“Meidän pitäisi näyttää Merrowille! Hakataan hänet! Meitä on viisi ja hän ja hänen surkeat kaverinsa eivät pärjäisi meille!” Mick löi kätensä pulpettiinsa vakuuttaakseen sanojaan. Jenniferin kulmakarvat kohosivat ällistyneenä. Eiväthän pojat nyt niin typeriä voineet olla että yrittäisivät jotain sellaista! Se olisi itsemurha! Triangle kostaisi varmasti takaisin!
“Mick, älä hätäile. He ansaitsevan koston mutta meidän täytyy ensin harjoitella ja tulla paremmiksi jotta voimme kunnolla puolustaa itseämme. Vaikka Merrow onkin idiootti hän osaa tapella ja meidän täytyy valmistautua kunnolla jotta pystymme puolustamaan itseämme” Jennifer huokaisi. Vaikka Ethan tuntui olevan pojista ainoa joka omisti aivot ei hänkään niitä ilmeisesti kauhean aktiivisesti käyttänyt..
“Sillä aikaa kun harjoittelemme Merrow saattaa olla mukana hakkaamassa ties kuinka montaa jengiä pois maailman kartalta! Me olemme tarpeeksi vahvoja voidaksemme hakata hänet!” Mick protestoi suuttuneena. Jen aukaisi suunsa typertyneenä kuinka typeriä pojat saattoivat olla! Nyt riitti..!
“Ette voi olla tosissanne! Sen lisäksi että Merrow on idiootti joka osaa tapella hän on myös idiootti joka omistaa myös jalat ja erittäin itserakkaan luonteen, mikä käytännössä tarkoittaa sitä että se että te hakkaatte yhden Trianglelaisen niin tieto siitä kantautuu ennemmin tai myöhemmin eräälle suloiselle pahuksen Callie biatchille! Ja voin kertoa teille sen verran että hän ei tykkää kauheasti siitä että jotkut surkeat, nimeämättömät, isottelevat pikku jengiläiset hakkaavat hänen alaisiaan!”, Jen irvisti ärsyyntyneenä. Jokainen kolmesta pojasta tuijotti häntä järkyttyneenä. Hän ja hänen suuri suunsa! Jen kirosi itsensä mielessään. “Ei millä pahalla, nimittäin”, hän sanoi yrittäen hymyillä vaivaantuneesti.
Koulun kello soi. Juuri oikeaan aikaan, Jen ajatteli helpottuneena. Hän keräsi kamansa salaman nopeasti, heitti ne laukkuunsa melko epäjärjestyksessä ja juoksi nopeasti ulos luokasta. Hän kuuli opettajan ja poikien huutavan hänen peräänsä mutta jatkoi silti matkaansa. Hänellä oli melko lailla kiltin tytön maineessa joten jälki-istuntoa hän tuskin saisi koska oli lähtenyt pari minuuttia ennen. Jen huokaisi. Miten tässä nyt näin oli käynyt? Pojat kiinnostuisivat tietysti siitä miten hän oli ylipäätään tiennyt koko Trianglesta joka ei ollut mitenkään verrattaen kuuluisa jengi ja josta normaalit siviilit eivät tienneet mitään. Ja sitten he alkaisivat selvittää kuka Jennifer Allen oikeastaan on… Jen pysähtyi miettimään. Vaikka tilanne olikin huono, tämä oli silti kiinnostavinta mitä koulussa oli tapahtunut pitkään aikaan. Ehkä hän voisi jopa kääntää tilanteen omaksi hyödykseen! Jennifer pysähtyi koulun ovelle, kääntyi, virnisti itsekseen ja istuutui penkille käytävän varrelle. Nyt hän odottaisi.
- Luvun yksi loppu.
Luku 2. Kuulustelua ja SopimuksiaDarrenKoulun käytävä tuntui jotenkin harvinaisen pitkältä. Heillä oli kestänyt jo pari minuuttia päästä ulos luokastakin. Allenin lähtö oli aiheuttanut sekasorron luokassa ja kukaan ei enää jälkeen päin tiennyt mitä oli tapahtunut. Useimmat eivät edes tienneet että Allen liittyi jotenkin asiaan. Darren ei oikein pystynyt hyväksymään ajatusta että Allen.. Jennifer, hänen pikkusiskonsa Alyn yksi parhaista ystävistä, oli huutanut heille juuri pari minuuttia sitten siitä kuinka typeriä he ovat. Oliko hän salakuunnellut heitä? Mistä Jennifer oli edes tiennyt koko Trianglesta? Ja kuka hemmetti hän oikeastaan oli?
“Darren. Darren!” Ethan huusi Darrenille hänen takaansa.
“Mitä?!” Darrenia oli alkanut ärsyttää koko juttu melko paljon Allenista lähtien hänen kaveriensa hölmöilyyn astu.
“Mikä hirveä kiire sinulla on?! Ja mihin hitsiin me olemme menossa?” Ihmiset käytävän varrella kääntyivät katsomaan heitä heidän kävellessään ohitse.
“Etsimään Allenia tietysti! Selvittämään mitä hän tietää ja kuka hän on!”
“Tiedätkös Darren mikä sinun suurin ongelmasi oikeastaan on? Vaihtoehtoina ovat muun muassa tarkkaavaisuuden puute tai se että olet sokea” Darren kääntyi nopeasti äänen suuntaan ja huomasi seisovansa aivan Jennifer Allenin vieressä. Juuri kun hän oli aukaisemassa suutaan ärähtääkseen vastauksen, Jennifer vastasi itse omaan kysymykseensä “Pohjimmiltaan vastaus on salainen vaihtoehto C. Mikä tarkoittaa sitä että sinun ongelmasi on se että kun sinua alkaa ärsyttää et kuuntele omia jengiläisiäsi vaan jatkat puskemaan eteenpäin vihasi voimalla. Toisaalta en kiellä sitä etteikö se olisi toisaalta hyvä ominaisuus jengi johtajassa, mutta sinun täytyy myös ymmärtää että vaikka jengiläisten pitää yleensä kestää paljon johtajaltaan eivät hekään kaikkea jaksa. Ja sinun täytyy aina muistaa että he eivät ole sinun orjiasi vaan kumppaneitasi, jotka ovat päättäneet vapaaehtoisesti seurata sinua tappeluihin ja muualle minne menetkin” Darrenin suu aukesi hiukan järkyttyneeseen ilmeeseen. Jenniferin kasvoilla oli pieni huvittunut hymy ja hän oli kääntänyt päätään hiukan vinottain. Darrenia alkoi ärsyttää.
“Kuka ihme sinä olet?” Hän kysyi puristaen hampaitaan tiukasti yhteen puhuessaan.
“Ah, tämä oli odotettavissa”, Allen vastasi tyynesti. “Minulla on teille ehdotus. Minä opetan teille kaiken mitä tiedän Trianglesta, autan teitä hankkimaan jengillenne oikeudet, selvitän teidän taistelu taitonne ja autan teitä parantamaan niitä” Darren tuijotti Allenia. Kuuliko hän oikein? Oliko mahdollista että Allen kykenisi tähän kaikkeen? “Mutta..” Niin tietysti siinä se tuli. ”Te ette saa kysyä mitään siitä miten tiedän kaiken mitä tiedän, kuka minä olen tai ylipäätään mitään minun menneisyyteeni liittyvää” Allen tuijotti tiukasti Darrenia silmiin sanellessaan ehtonsa. Darren hengitti hiljaa ulospäin. Hän ei olut muistanut hengittää koko puheen aikana. Allenin tummat silmät olivat näyttäneet hehkuvan hänen puhuessaan.
“Ai niin! Ja et saa mainita sisarellesi etkä kellekään muulle tässä koulussa sopimuksestamme. No..?”, Allen kysyi nostaen toista kulmakarvaansa hiukan hymyillen.
Darren vilkaisi nopeasti ympärillään olevia jengiläisiään ja parhaita ystäviään. Hän tuhahti itsekseen. Ainakin ensimmäinen asia mitä Allen oli hänelle opettanut oli ollut tärkeä asia jonka hän oli ollut jo unohtanut.. Mick nyökkäili innokkaasti ja ilmeisesti kuvitteli että Allen ei pystynyt näkemään häntä ja Ethankin nyökkäsi hyväksyvästi. Darren mietti sopimusta hiljaa mielessään. Hän tiesi että muut jengiläiset kyllä hyväksyisivät asian. Yllättäen se tuntui melko ärsyttävältä. Hän olisi halunnut tietää lisää Allenista.. Jenniferistä, Darren muistutti itseään. Jos he tulisivat viettämään aikaa paljon yhdessä olisi helpompaa ja muutenkin reilumpaa Jenniferiä kohtaan jos Darren kutsuisi häntä etunimellä.
“Me suostumme” Darren irvisti hiukan huomatessaan kuinka Jennifer ojensi oikean kätensä etu ja keskisormen Darrenia kohti hymyillen huvittuneesti, jengi sopimuksen merkiksi. Sopimus olisi pitävä. Darren painoi vasemman kätensä samat sormet Jenniferin sormia vasten.
“Valmistautukaa koulun jälkeen. Odotan teitä puoli neljältä Fall’sin keskustassa, Torono Cafén edustalla. Olkaa paikalla. Ajoissa” Jennifer tökkäsi sormellaan Darrenia rintaan virnistäen ja lähti kävelemään poispäin hämmentyneistä pojista.
“Mihinkähän liemeen sinä olet meidät nyt heivannut?” Ethan kysyi Darrenilta tönäten häntä hiukan selästä. Darren tuijotti Jenniferin etääntyvää selkää ja huokaisi.
“En tiedä. Mutta ylös pääseminen saattaa olla hiukan vaikeaa enää tässä vaiheessa..”
- Luvun kaksi loppu
Siinä teille kaksi ekaa lukua joissa on hianosti molemmat päähenkilöt joiden 'näkökulmasta aion koko häsläyksen kirjoittaa. Kommenttia jookos. Kritiikkikin käy (kunhan muistat ajatella myös herkkä tunteisen kirjoittajan tunteita). Jos jokin jää epäselväksi (mikä on aikas todennäköistä
), kysykää niin yritän selittää asian hienommin ja selkeämmin. Laitan sitten enemmän materiaalia jos joku vaikuttaa oikiasti kiinnostuneelta (<-- yrittää sitkeästi vakuutella itselleen että niitäkin on)
