Ficin nimi: Renesmeen ja Jacobin elämää Aamunkoin jälkeen
Kirjoittaja: rolyat
Beta: Ei ole, joten virheistä saa, ja pitääkin huomauttaa.
Tyylilaji: Romantiikka, Jännitys
Fandom: Twilight
Ikäraja: K-11
Paritus/Päähenkilöt: Twilightin perus paritukset ja päähenkilöt
A/N: Ajattelin kirjoittaa tän koska tykkään tosi paljon Twilight sagasta ja olisin halunnut että Stephenie Meyer kirjoittaa etenkin Jacobista ja Renesmeestä. En ole mikään hyvä kirjoittamaan ja tämä on mun eka ficcini mitä teen, joten virheitä voi esiintyä. Toivon että tykkäätte
Ajattelin kirjoittaa ekan luvun jo heti näin alkuun että saatte jonkinlaista tuntumaa tähän
Tämä on siis kirjoitettu Renesmeen näkökulmasta. Olisi kiva jos kommentoisitte vähän että mitä piditte niin tietää sitten että jatkaako kirjoittamista vai jääkö tää tähän. (=
Luku 1
Istuin äidin sylissä olohuoneessa juuri ennenkuin ovi aukesi. Samassa kaikki, paitsi minä, nyrpistivät nenäänsä inhosta. En ymmärrä miksi Jacob haisee pahalle muiden mielestä, koska minun mielestäni hän tuoksuu erittäin hyvälle, äiti kuitenkin pitää Jacobin tuoksusta vähän enemmän kuin muut. Tai sitten hän ei vain näytä inhoaan yhtä selvästi.
''Heippa Nessie.'' Jacob tervehti minua ovelta silmät kirkkaina ja asteli peremmälle.
''Hei Jake.'' vastasin iloisesti, kuten aina hänet nähdessäni.
''Mitäs me tänään keksittäisiin?'' Jacob kysyi samalla kun istui äidin ja minun viereen sohvalle. Olimme viime aikoina saaneet enemmän aikaa kahdestaan Jacobin kanssa. Kaikki olivat jo huomanneet miten vaikeaa meidän oli olla erossa toisistamme, etenkin Jaken minusta. Mielestäni Jacobin kanssa oli erityisen mukavaa, varsinkin silloin kun hän oli susi ja kyyditsi minua selässään. Kuitenkin joskus oli pakko olla kotona muidenkin kanssa, ja Charlie kävi katsomassa minua vähän väliä, nykyään vain pari kertaa viikossa mutta sekin oli ihan riittävästi.
Nousin hetkeksi sohvalta ja siirryin aavistuksen verran vasemmalle. Jacob nosti minut syliinsä. Kosketin hänen kasvojaan. Ihomme olivat lähes yhtä lämpimät, Jacob oli vain vähän minua lämpimämpi.
''Ahaa.'' Jacob sanoi hetken kuluttua. ''Olisihan se pitänyt arvata!'' Olin näyttänyt hänelle kuvan jossa kiidimme metsässä kun hän oli susi. Olisi taas kivaa lähteä ulos Jaken kanssa.
Jacob nosti minut syliinsä innoissaan. Kaikki muut, paitsi isä, tuijottivat meitä.
''Hetkinen!'' se oli äidin ääni. ''Jake, etkai luule että Renesmee voi lähteä ulos ilman päivällistä?''
''Me käydään metsästämässä kun tulee nälkä.'' Jacob sanoi huolettomalla äänellä. Onneksi Jacob oli sitä mieltä että voisimme käydä metsästämässä. Veri oli parempaa kuin ihmisten ruoka. Ihmisten ruoka ei maistunut miltään, ei yhtään miltään. Äiti sanoi kerran että hänen uudessa elämässään ihmisten ruoka maistui samalta kuin purukumi jota on jauhanut jo monta tuntia.
''Esme kävi kaupassa eilen ja osti Renesmeelle ihmisten ruokaa.'' Äiti jatkoi. ''Renesmeen on välillä syötäväkin. Kävimme metsästämässä eilen, joten nyt on parin päivän tauko metsästyksestä.''
''Noh, meidän on syötävä täällä päivällinen.'' Jacob huokaisi pettyneenä. Minäkin olin pettynyt kun emme saaneet tahtoamme läpi, mutta Jake oli jo oppinut että äidin kanssa ei kannata alkaa haastamaan riitaa.
Söin ruokani niin nopeasti kuin mahdollista. Munakas oli ainut ruoka josta pidin edes vähän, mutta maito, yök. Jacob söi minun kanssani, ero meidän ruokailuissamme kuitenki oli se, että Jake söi ilomielin kaikkia ihmisten ruokia. Hänen mielestään ihmisten ruoka oli parempaa kui eläinten liha, mutta hän metsästi kanssani aina kun minä halusin.
Nousimme pöydästä ja Jacob laittoi astiat astianpesukoneeseen, pesi kätensä ja otti vielä vähän vettä. Jacob nosti minut harteilleen ja tuntui kuin lentäisi, niin korkealla olin. Jacob käveli rappuset alas ja oli yhtä iloinen kuin minäkin että saataisiin olla kahdestaan taas.
''Kiitos ruoasta!'' Huusimme Esmelle yhteen ääneen samalla kun Jacob kantoi minua kohti ulko-ovea.
***
Jacob laski minut maahan heti kun olimme menneet pois pihasta. Nykyään hän muuttui sudeksi jo minun nähdessäni. Mielestäni oli kiehtovaa katsoa kun hän alkoi täristä ja vaatteet repeytyivät samalla, kun hänen raajansa laajenivat ja muuttuivat toisenlaisiksi. Jake käänsi katseensa minuun ja hyppäsin hänen selkäänsä. Hän käänsi vielä kerran katseensa minuun varmistaakseen että olin tukevasti kyydissä, ja sitten vauhti alkoi. Kiidimme metsässä puiden vilistäessä ohitsemme huimaa vauhtia. Epäilemättä Jacobista oli erityisen mukavaa olla suden hahmossa ja juosta minkä jaloistaan pääsi, koska hän teki niin aina kun halusin.
Jacobin juostua jonkin aikaa pidimme pienen tauon kuten tavallista. Hän antoi minun lepuuttaa käsiäni hetken aikaa aina, kun olimme juoksemassa metsässä. Ihan kuin minä mitään levähdystaukoa tarvitsisin, hän vain pelkäsi että tippuisin kyydistä kesken juoksun ja satuttaisin itseni. Kaikki sanoivat minua niin haavoittuvaiseksi koska en ole vampyyri tai ihmissusi. Tottakai on mukavaa että minusta huolehditaan, mutta en kuitenkaan ole yhtä haavoittuvainen kuin ihmiset ovat.
Olimme levänneet noin kaksi minuuttia kun Jacob muuttui äkkiä tarkkaavaiseksi. Hän alkoi haistella ilmaa ja kuulostella ääniä. Minäkin aloin kuunnella tarkkaavaisemmin kuin äsken, ja pian kuulinkin kolmen sydämen lyönnit minun ja Jacobin sydämien lyöntien lisäksi. Metsästä asteli kaksi isokokoista poikaa ja yksi hieman vanhemman näköinen poika, hänkin isokokoinen, ehkä jopa mieheksi voisi kutsua. He olivat iältään todennäköisesti 17-20 vuotta vanhoja, kaikilla oli syvän tummanruskeat silmät ja lyhyet hiukset.
''Hei Jacob ja Renesmee.'' Sanoi mies. Jacob murahti vastaukseksi, ilmeisesti tervehti miestä.
''Hei.'' Vastasin aralla äänellä miehelle. Jacob nyökkäsi metsää kohti, vilkaisi minuun ja sitten mieheen päin, ja juoksi metsään. Meinasiko hän jättää minut metsään ystäviensä kanssa. Lähdin kävelemään samaan suuntaan minne Jacob oli hetki sitten juossut.
''Jacob käy todennäköisesti vain muuttumassa ihmiseksi ja hakemassa uusia vaatteita, hän tulee pian takaisin.'' Mies sanoi minulle. Käännyin miestä päin ihmeissäni siitä miten hän tiesi minne Jacob meni ja mitä tekemään.
''Mistä tiesit kaiken tuon?'' Kysyin hiljaa mieheltä.
Mies katsoi minuun hetken, ilmeisesti yllättyneenä siitä, että osasin jo puhuakin. Olimme nähneet vain kerran. Silloin hän ja hänen ystävänsä olivat olleet suden hahmossa ja pahat vampyyrit, Volturit, olivat käyneet jakamassa oikeutta, mutta saivatkin tietää että olen puoliksi ihminen ja puoliksi vampyyri. Luulin kuitenkin että Jake olisi kertonut että osaan jo puhuakin, ja kaikkihan tiesivät että kehityn äärimmäisen kovaa vauhtia. Nyt kun olin jo yhdentoista kuukauden ikäinen niin luulisi asian olevan jo aivan selvä.
''Olemme olleet niin pitkään samassa laumassa Jacobin kanssa, joten tiedämme paljon siitä mitä kuka ajattelee milloinkin.'' Mies sanoi soraisella äänellään. Samassa Jacob jo hölkkäsikin metsästä ja kaappasi minut syliinsä kun tulin kohdalleni.
''Hei Sam, Paul ja Embry!'' Jacob tervehti ystäviään iloisesti. ''Anteeksi että jätin sinut tänne, enkä ottanut mukaan.''
''Ei se mitään, juttelin tuon miehen kanssa sillä välin kun olit muualla.'' Osoitin kolmesta miehestä vanhinta.
''Jacob meillä olisi ehdotus sinulle ja Renesmeelle.'' Mies sanoi kun olin lopettanut puhumisen. Katsoin hänen tummanruskeisiin silmiinsä, ja mietin mitä hän ajatteli.
''Mitä sinulla on mielessä Sam?'' Jacob kysyi mieheltä, Samilta.
''Olemme miettineet asioita ja tulleet siihen tulokseen että Billyn olisi jo korkea aika tavata Renesmee.'' Sam sanoi. Hätkähdin hieman oman nimen kuullessani. Tiesin kyllä että Billy oli Jacobin isä mutta en edes ollut nähnyt häntä kuvasta. En tiennyt yhtään minkä näköinen Billy on.
''Käykö se äidille?'' Kysyin neljän sekunnin kuluttua.
''Sam on oikeassa, Billyn on korkea aika nähdä sinut.'' Jacob vastasi kysymyksestäni välittämättä. Ehkä hän oli oikeassa, ehkä Jacobin isän vihdoinkin pitäisi nähdä minut.
''Eihän sinulla ole mitään sitä vastaan että käymme isäni luona?'' Jacob kysyi nyt minulta.
''Ei, minua vain vähän jännittää että pitääkö hän minusta.''
''Tottakai pitää, kaikkihan pitävät sinusta!'' Jacob rohkaisi. Hymyilin hänelle lempeästi. ''Lähdemmekö heti käymään isän luona?'' Jacob kysyi Samilta pikaisesti.
''Jos teillä ei ole mitään sitä vastaan että Billy näkee Renesmeen jo tänään.''
''Ei ole, käyn muuttamassa muotoa. Tulen pian takaisin, Renesmee odota tässä.'' Jacob katosi metsään samalla sekunnilla ja tuli melkein yhtä nopeasti takaisin. Hyppäsin hänen selkäänsä innoissani siitä että saisin taas tuntea vauhdin huuman, ja myös siitä, että saisin kohta uuden ystävän.
Jacob hidasti vauhtia ja saavuimme punaisen mökin pihaan. Se oli ilmeisesti Jacobin ja hänen isänsä talo, ja oli lievästi sanottuna eri maata kuin meidän oma talomme. Vaikka talo oli vanhan näköinen, se vaikutti kodilta, jossa olisi mielellään asunut.
Olisin vielä halunnut olla Jaken kyydissä ja tuntea tuulen kasvoillani. Nousin Jacobin selästä kun hän pysähtyi. Hän muutti muotoaan ja puki vaatteet päälle, muutkin sudet tulivat heti meidän perässämme ja tekivät saman. Kävelimme yhdessä ovea kohti. Kun olimme kuistilla Jacob nosti minut syliinsä, hän koitti avata oven mutta se oli lukossa. Hän soitti ovikelloa ja kuulin pyörien pyörivän sisällä ovea kohti. Ihmettelin miksi kuului sellaista ääntä, kunnes ovi aukesi ja näin Jacobin isän istuvan pyörätuolissa. Hän nosti katseensa, kohtasi minun katseeni ja hänen ilmeensä jäykistyi.
// Gua lisäsi ikärajamerkinnän uudestaan.
