Name Lumitanssit
Author Moi (8
Beta -
Fandom House M.D
Pairing House/Wilson
Rating S
Warnings Kiroilu
Disclaimer En omista sarjan hahmoja enkä saa rahaa etc.
A/N Joooooo moi. Tää on joku tällanen mink Westy pakotti mut kirjottaa (Y) Omistettu sille ja Hyvää joulua kans♥
Lumitanssit
Juhlapaikan tummat ääriviivat näkyvät pilvetöntä taivasta vasten. Mä nielaisen, onkohan mun ihan viisasta mennä kuitenkaan? Se yksi kuitenkin vääntää jotain vitsikästä mun surkeasta asusta. Eihän se nykyään muuta tee kun kiusaa ja pilkkaa kaikkia muita.
Hengitän syvään ja päätän mennä sisään, Housesta huolimatta. Kyllä mulle aina tanssiseuraa riittää, vaikka yksikään niistä naisista ei merkitse mulle kyllä yhtään mitään.
Suuri puinen ovi aukeaa ja mä astun sisään avaraan saliin. Vaaleahiuksinen, kissaksi pukeutunut nainen tulee hymyillen kysymään mua tanssimaan. Vilkaisen salin reunalla seinään nojailevaa Housea hermostuneena, nähdessäni toisen murhaavan katseen, nyökkään naiselle ja lähden viemään häntä tanssin pyörteisiin.
Vähän turhan pitkään kestäneen tanssihetken jälkeen mä toikkaroin seinän luokse lepäämään. Toiselle puolelle salia, mahdollisimman kauas tohtoristani. Mä en jaksa juuri nyt sen turhaa valitusta siitä, miten mä muka ignooraan sen aina, ja miten se ei koskaan tee mitään väärin. Ihme itsekäs idiootti. Sitten se vielä miettii, miksei sillä ole ystäviä.
Suljen silmäni ja pyyhin hikipisaroita otsaltani harmaaseen hihaani. Musiikki soi voimakkaana, enkä siksi kuule lähestyviä askelia. Hetken päästä joku tökkää mua jollakin kovalla selkään.
"Auts!" mä kivahdan ja käännyn ympäri vain nähdäkseni Housen jäätävät sillmät.
"Et sitten voinut tulla edes moi sanomaan", välinpitämätön ääni tokaisee.
"Sä olet mulle suuttunut, miksi mun pitäis tulla sulle puhumaan, kun vaan raivoat?"
"Sä et käsitä!" mies ärjähtää ja paiskaisee keppinsä maahan, ansaiten metelillään paheksuvia katseita. House kääntyy pois ja jättää kävelykepin mun jalkojen juureen.
Ihmiset tuijottaa miten sekopäisin, mutta kiistatta taitavin lääkäri sairaalassamme ontuu kiukkuinen ilme kasvoillaan suurista kaksoisovista ulos. Mä jäädyn paikalleni, mutten kauaksi aikaa. Nappaan kepin lattialta ja lähden juosten toisen perään.
Ulkona on pimeää. Jäätävä ilma iskee mun kasvoihin, mutta mä en anna periksi. Kyllä mä Housen saan vielä kiinni.
"House, odota!" mä huudahdan ja tarraan edessäni kävelevän olkapäähän.
"Mitä nyt, Jimmy?" toinen vastaa ivallisesti kääntymättäkään muhun päin.
"Mä toin sun kepin", sanon hiljaa ja tyrkkään esineen toisen käteen.
"Pitäisikö mun nyt hyppiä riemusta kun sä uhrauduit raahaamaan itsesi mun luo tän vaivaisen kävelysauvan takia?"
"No ei tietenkään."
"Vaan?"
Käännän lääkärin muhun päin ja suutelen suulle. Eikö toi älypää ymmärrä selviä vihjauksia? Liiallinen lääkkeensyönti on varmaan turruttanut sen aivot.
"Mitä helv-?"
"Just sitä. Äläkä unohda, mä rakastan sua aina, vaikka sä mua vihaisitkin", tämän sanottuani halaan hämmästynyttä miestä edessäni ja käännyn kotiin päin. Ei tanssaisiinkaan olisi enää mitään mieltä palata.
Taivaalta satavat lumihiutaleet koristavat paikalleen jäänyttä, hölmistynyttä tohtoria.
"Lumiukko", mä hymähdän ja askellan kotiin kylmästä ilmasta.
