Kirjoittaja Aihe: Narinaa enkelintassuista (Sirius/Remus, S)  (Luettu 5000 kertaa)

cooperaur

  • grieving widow smith
  • ***
  • Viestejä: 627
  • you're pretty good
Narinaa enkelintassuista (Sirius/Remus, S)
« : 02.11.2011 23:51:43 »
Otsikko: Narinaa enkelintassuista
Kirjoittaja: cooperaur
Paritus: Sirius/Remus
Ikäraja: Sallittu
Vastuuvapautus: JKR omistaa luomansa upean maailman ja sen hahmot.



Narinaa enkelintassuista


Olen pahoillani, Sirius.

Minun jalkani ovat painaneet kuin saviset saappaat viime aikoina, kuolemasi jälkeen. Minä en ole jaksanut kannatella niitä enää. Ne ovat olleet puutuneet, aivan kuin niissä ei kiertäisi veri ollenkaan. Hartiani ovat halunneet painua lattiaan lepäämään, enkä minä ole estänyt. Silmäluomenikin ovat valuneet väkisin kiinni, kuin niiden lihakset eivät enää toimisi.

Siksi olenkin suurimman osan ajastani vain maannut. Katon hirsilautoja tutkiskellessani olen ajatellut luonnollisesti sinun kuolemaasi.

Minä olen ihmetellyt, miksi en ole yrittänyt kieltää poismenoasi. Bellatrixin huulille levinneen voitonivan jälkeen olen tiedostanut joka ikinen sekunti sen, että olen menettänyt sinut lopullisesti.

Minua on vaivannut myös hieman se, etten ole itkenyt. Pitäisihän minun sinun vuoksesi itkeä. Mutta pisaraakaan en ole valuttanut poskeani pitkin tälle likaiselle, haisevalle puulattialle.

Niin ja tiedäthän sinä, miten olen aina ollut kova poika panikoimaan. Mutta minun henkeäni ei ole ahdistanut eivätkä käteni ole tärisseet. Tee on pysynyt kupissa ja rauhoittavat aineet kaapissa.

Enkä minä ole pelännyt. En vaikka usein aamuöisin olen kuullut lattian narisevan ja tuntenut selässäni että se vavahtelee hennosti allani. En ole nähnyt tulijaa koskaan, mutta olen aistinut että joku on tullut luokseni. Jokin näkymätön on painanut kämmenensä rintakehälleni kevyesti ja yrittänyt raivokkaasti puhaltaa ilmaa keuhkoihini. En ole ymmärtänyt, mutta sekuntiakaan en ole pelännyt.

Minä en ole tuntenut syyllisyyttä, en vihaa enkä edes katkeruutta. Olen pähkäillyt ja yrittänyt keksiä miksi.

Lopulta, eräänä epätodellisen tuntuisena iltapäivänä minä tajusin koiranhajun niissä aamuöissä. Nousin ylös lattialta ja näin tassunjäljet painautuneena pölyyn.

Ja vasta silloin minä huomasin, että minun sydämeni ei lyö enää. Anna anteeksi.

« Viimeksi muokattu: 04.01.2013 16:41:37 kirjoittanut cooperaur »
Ei ollut gluteenia Hitlerin aikaan.
- Steve Rogers


ava by dusketo@tumblr

rockinficcer

  • ihmettelee maailmaa
  • ***
  • Viestejä: 157
Vs: Narinaa enkelintassuista (Sirius/Remus, S)
« Vastaus #1 : 03.11.2011 00:50:41 »
Miten kukaan ei oo kommentoinu tätä  :o  :o ?

Tää oli..

upeutta.

Vetää sanattomaksi.

luen siis tosi harvoin Potterfandomista mitään, mutta.. TÄÄ oikeesti sulatti mut
En tiedä kuka olen, vieläkään.
Yritän löytää vastauksia maailmaan.
Tykkään niin monesta asiasta, etten laita niitä kaikkia tähän.
Liisa Ihmemaassa on mahtava, kaikissa muodoissaan.
Tee on elämä.

cooperaur

  • grieving widow smith
  • ***
  • Viestejä: 627
  • you're pretty good
Vs: Narinaa enkelintassuista (Sirius/Remus, S)
« Vastaus #2 : 23.11.2011 07:39:19 »
Kiitos ihan mielettömän paljon kommentistasi, rockinficcer! Ensimmäinen saamani kommentti ikinä. ;) Oon ujostellut tosi paljon omien tekstien julkaisemista ja tuollaisen palautteen saaminen tuntuu tositosi ihanalta. Kiitos <3
Ei ollut gluteenia Hitlerin aikaan.
- Steve Rogers


ava by dusketo@tumblr

Lunella

  • ***
  • Viestejä: 703
Vs: Narinaa enkelintassuista (Sirius/Remus, S)
« Vastaus #3 : 02.01.2012 13:34:34 »
Mulla on ollut jo jonkin aikaa aikeenani kommentoida tätä, koska pidin tästä todella paljon ja tämä herätti ainakin mussa paljon ajatuksia.

Aloitetaan kommentti vaikka itse otsikosta. Rakastuin otsikkoon, kun luin itse ficin, koska oikeasti, Narinaa enkelitassuista on tosi ihana nimi ja sopii tälle ficille niin hyvin. ♥ Vaikka tykkäsin siitä jo aluksi ja sen takia osittain luin tämän, niin vasta ficin lukemisen myötä se sai todellisen ja ihanan merkityksen.

Tykkäsin myös alusta todella paljon, koska osaan kuvitella tilanteen niin hyvin ja sanat sopii Remuksen suuhun todella hyvin. Sun kirjoitustyylisi on tässä ficissä hyvin toteavaa, joka luo tähän sellaisen haikean tunnelman, tykkään! Juonesta sen verran, että tykkään tuosta, kuinka Remus miettii ja miettii, mutta ei keksi mikä on hassusti. Kun jokin on selvästi vialla, kun hän ei itke tai ole yrittänyt kieltää Siriuksen kuolemaa.

Loppu ehkä vähän oli outo, tai mä en itse ainakaan kunnolla tajunnut sitä. Siriuksen enkelitassut lattialla, ja sitten Remus tajuaa itse olevansa kuollut? Miten hän sen tajuaa? Tajuaako hän sen siksi, että näkee Siriuksen enkelitassujen jäljet maassa? Ja mitä hän pyytää anteeksi? Tämä voi tietysti olla jokin tarkoituksellinenkin juttu, että jätetään loppu vähän tällein auki, mitä mä en vaan tajua. Joka tapauksessa, tykkäsin ideasta kovasti.

Lainaus
Niin ja tiedäthän sinä, miten olen aina ollut kova poika panikoimaan.
Tämä jatkaa edelleen toteavalla linjalla, mutta sitten taas... en pitänyt tästä lauseesta. Se pilasi ehkä vähän tunnelmaa, varsinkin tuo 'kova poika panikoimaan'. Se oli ehkä liian suomalainen ilmaus, tai se ei vain sopinut Remuksen suuhun. Olisin itse ehkä laittanut sen jotenkin '... miten usein minä menen paniikkiin' tai '... miten minä aina panikoin'. Mutta tämä taitaa olla vain mielipidekysymys, mun mielestä tuo lause ei vain toiminut.

Lainaus
Lopulta, eräänä epätodellisen tuntuisena iltapäivänä minä tajusin koiranhajun niissä aamuöissä. Nousin ylös lattialta ja näin tassunjäljet painautuneena pölyyn.
Ja tämä puolestaan taisi  olla mun lempikohtani!♥ Kun lopultakin tajuaa jonkin asian, mikä on jo pitkään häirinnyt, muttei ole vaan keksinyt, että mikä se oikein on. Ihana! Jotenkin niin Remusta tämä kohta ja rakastuin.

Kiitos tästä ihanuudesta. (:


Life is an illusion.



Herkkuoone

  • Vieras
Vs: Narinaa enkelintassuista (Sirius/Remus, S)
« Vastaus #4 : 04.01.2012 00:50:43 »
Tämä vetää kyllä minut ihan sanattomaksi. Ja vieläpä äärimmäisen kauniilla ja uskomattomalla tavalla.

Sirius/Remus on ehdottomasti suurin suosikkiparitukseni ja tykkään lukea paljon ficcejä tällä parituksella ja voin sanoa, että ikinä ennen en ole törmännyt samanlaiseen ideaan. Ideasi on herkkä, kaunis sekä koskettava ja sitä lukiessa herää pakolla ajatuksia, joita jää myöhemmin pohtimaan ja miettimään.

Otsikkosi Narinaa enkelintassuista on todella ihana ja se kuvastaa tätä ficciäsi äärettömän kauniisti. Minä en ainakaan voinut ohittaa sitä mitenkään nähtyäni sen, sillä uteliaisuuteni heräsi heti ja tahdoin tietää lisää, mitä tämän kauniin ajatuksen taakse kätkeytyy. Ja tämä ei todellakaan pettänyt odotuksiani ♥

Tekstisi on virheetöntä ja sitä on kiva sekä helppo lukea. Käyttämäsi kieli ja kuvailu sopivat yhteen ja ne luovat ficciin tunnelman, joka säilyy alusta loppuun asti miltei katkeamattomana. Tykkäsin paljon kuinka käyttämäsi sanavalinnat sopivat Remukseen ja miten tämä miettii ja pohtii asioita, muttei heti ymmärrä kaikkea.

Kuten jo sanoinkin, ficcisi tunnelma säilyy miltei katkeamattomana loppuun asti, mutta siellä välissä on yksi kohta. joka hieman tätä tunnelmaa murtaa. Olen siis samaa mieltä kuin Lunella aiemmin: tuo käyttämäsi ilmaus ”kova poika panikoimaan” ei mielestäni sovi aivan tuollaisenaan Remuksen suuhun, vaikka ajatuksena se on kiva.(: Pienen pienellä sanojen muokkaamisella, olisi ilmaus sopinut paremmin muun ficin tyyliin ja tunnelmaan. Mutta mielipidekysymys on aina mielipidekysymys, eikä siihen ole koskaan yhtä, selkeää vastausta (:

Lainaus
Lopulta, eräänä epätodellisen tuntuisena iltapäivänä minä tajusin koiranhajun niissä aamuöissä. Nousin ylös lattialta ja näin tassunjäljet painautuneena pölyyn.

Ja vasta silloin minä huomasin, että minun sydämeni ei lyö enää. Anna anteeksi.
Tykkäsin tekstisi alusta paljon, mutta mitä pidemmälle sitä luin, sitä enemmän pidin. Tämä lainaamani lopetus oli ehdoton suosikkini ja tykkäsin paljon ajatuksesta, jossa Remus tajuaa kuolemansa vasta nähtyään lattialla nuo Siriuksen enkelintassujen jäljet, vaikka on pohtinut asiaa jo pitkään.

Eniten jäin miettimään tuota, miksi Remus pyytää Siriukselta anteeksi ja pohdiskelujeni päätteeksi tulin siihen tulokseen, että Remus pyytää Siriukselta anteeksi, koska ei ole surrut tämän poismenoa eikä itkenyt ollenkaan, vaikka kaiken järjen mukaan hänen olisi niin pitänyt tehdä. Uskon, että anteeksipyyntö esitetään osittain myös siksi, ettei Remus lisäksi ole ymmärtänyt omaa kuolemaansa, vaikkei ole tehnyt/reagoinut asioihin samalla tavalla, kuin normaalisti eläessään.
Remusta varmasti lohduttaa ajatella, että hän pääsee taas näkemään oman Enkelintassunsa. :3

Kiitos tästä äärettömän ihanasta sekä kauniista ja koskettavasta lukukokemuksesta! Kirjoita ihmeessä lisää tällä parituksella (: ♥

Beelsebutt

  • old but not obsolete
  • ***
  • Viestejä: 4 643
Vs: Narinaa enkelintassuista (Sirius/Remus, S)
« Vastaus #5 : 04.01.2012 20:52:23 »
Kommenttikampanjasta iltaa o7

Ah. Toi eka, eikun toka! kappale on jokseenkin täydellinen. Mä en tiedä voiko tuota sanoa tehotoistoksi, mut jonkinlaiseksi kumulatiiviseksi angstiin vajoamiseksi mä sitä kutsuisin kuitenkin! Aina savisista saappaista sinne toimimattomiin silmäluomilihaksiin asti mennään syvemmälle ja syvemmälle Remuksen ahdinkoon. Mulla jäi ekalla lukukerralla jopa huomaamatta toi kappaletta edeltävä pahoittelu!

Minusta koko ficistä oikein huokuu sellainen remusmainen tyyli kertoa asioista. Miten Remus ihmettelee, ettei ole kieltänyt Siriuksen poismenoa. Miten häntä vaivaa, ettei hän ole itkenyt Siriuksen kuoleman vuoksi. Niin kovin analysoivaa, niin kovin Remusta.

Ja sitten toi loppu, kuinka tassunjäljet <3 Ja kuinka Remus olikin kuollut. Ja voi että, tässä vaiheessa tuon rinnanpainelunkin tajuaa :E

Mä olisin jättänyt ton viimeisen lauseen pois, mutta en sittenkään. Ihan ensireaktio oli, että se on liikaa, mutta mitä useammin ficin luen, sitä enemmän tykkään ympyrän sulkeutumisesta sekä remusmaisesta, anteeksipyytelevästä asenteesta. Mutta hei, kaikista anteeksipyytelyistä huolimatta Remus teki kuitenkin juuri niin kuin halusi. Luopui siitä, mitä ei enää halunnut.

Meni sinne minne kaipasi <3

Vielä erityismaininta otsikosta, joka on aivan mahtava, kerroksellinen mutta silti niin simppeli! Ja avautuu kivasti kun ficin on lukenut, mutta sitä ennen on vain sanahelinää ja vähän oudonnäköinen sanapari :P Mun mielestä siis, ehkä joku fiksumpi tajuaa sen suoraan!


Kiitos tästä,
Bbuttis


// Nyt kun luin muita kommentteja niin havahduin miettimään itsekin, miksi Remus pyytää anteeksi. Minusta se on luonteenomaista Remukselle, joka on aina kaivannut muiden hyväksyntää ja kokee luultavasti usein sen, ettei "mikään mitä hän tekee, ole koskaan tarpeeksi". Minusta Remus pyytää tässä anteeksi sitä, että uskoo Siriuksen olevan pettynyt hänen toimintaansa tämän kuoleman jälkeen. Ähh. No, mun silmään se ei ainakaan pistänyt outona vaan asiaankuuluvana — siis toi anteeksipyytely! :)

/// Ahaa, mä olinkin lukenut (ja onneksi myös kommentoinut!) toisenkin sun ficin! Tykkään sun kirjoitustyylistä näiden kahden ficin perusteella ja tuun hyvin todennäköisesti lukemaan lisääkin! :)
« Viimeksi muokattu: 04.01.2012 20:54:11 kirjoittanut Beelsebutt »
Beelsebuttin laari
sometimes my brain doesn't work so brain

cooperaur

  • grieving widow smith
  • ***
  • Viestejä: 627
  • you're pretty good
Vs: Narinaa enkelintassuista (Sirius/Remus, S)
« Vastaus #6 : 04.01.2012 22:08:04 »
Oon nyt erittäin pahasti hämmentynyt teidän kommenttienne tasosta ja ylipäätään siitä että olen noinkin monta niitä tähän saanut. Mutta sanoinkuvaamattoman hyvilläni!

Ensinnäkin, kiva että olette pitäneet otsikosta noinkin paljon! Keksin sen vasta kun itse teksti oli jo valmis ja totta puhuen pidin sitä aluksi liian runollisena. Päädyin sitten kuitenkin valitsemaan sen ja näemmä kannatti. ;)

Hmm, nyt kun aloin miettimään, niin kyllähän tuo "kova poika panikoimaan" kieltämättä hieman iskee tuolta välistä. Taisin vähän sokeutua sen kohalla kirjoittaessani.

Teidän kommentit luettuani mun piti fundeerata tosi kauan, mitä sanon tuosta lopusta ja Remuksen anteeksipyytelyistä. Päätin, etten taida sanoa mitään, koska ne tekee tähän tavallaan sen "jujun" ja tuntuisi hölmöltä alkaa sitä selittelemään. Yhtä oikeaa tulkintatapaa siihen ei kuitenkaan ole olemassakaan.

Sanoinkuvaamattoman paljon kiitoksia kommenteista, ihan oikeasti olen aivan häkeltynyt edelleen! <3
Ei ollut gluteenia Hitlerin aikaan.
- Steve Rogers


ava by dusketo@tumblr