glee: Taivas ensisilmäyksellä, S, drama, ficlet, Kurt (♥) Blaine

[jaina]

Glee: Taivas ensisilmäyksellä "Kurt ei voinut uskoa sitä. Tämä paikka oli taivas."
Ikäraja: S
Genre: drama, (romance)
Hahmot: Kurt (♥) Blaine, The Dalton Academyn oppilaita
©: en omista hahmoja enkä maailmaa - fic is mine but i don't own characters or glee-world!
&: minun teki mieli kirjoittaa Kurtin ensimmäisestä kerrasta The Daltonissa. Episodia "Never Been Kissed" katsellessani huomasin sen ilmeen Kurtin kasvoilla, kun hän katseli akatemian poikia ja varsinkin Blainea - Kurt näytti niin onnelliselta pitkästä aikaa. Tässä siis pieni ficlet tuosta ensikohtaamisesta. Tämä on toinen glee-ficcini ikinä, ensimmäinen löytyy vuoden 2011-joulukalenterista luukusta 20. En siis ole tottunut vielä kirjoittamaan hahmoista enkä ole ollut glee-fani kuin ihan vähä aikaa. ps. Hyvää Joulua! ♥

Haasteet: Tunne10 (ihastus), Fandom10

♫ ♪: Glee (The Warblers): Teenage Dream

••••••••••••••

Kepeät, vilkkaat askeleet. The Dalton Academy Warblersin käytävät olivat tyhjillään lukuun ottamatta kahta nuorta poikaa, jotka juoksivat kiillotellulla, liukkaalla lattialla käsi käsikkäin.

Käytävä oli pitkä ja leveä, aivan kuin suuren kartanon. Pojat hymyilivät molemmat. Toisella heistä oli tummansininen koulu-uniformu punaraidallisella kravatilla ja kiiltävillä kengillä. Hänellä oli mustat, paksut hiukset ja tuuheat kulmakarvat, sekä pilkettä silmäkulmassa. Toinen poika oli hieman hentorakenteisempi, ruskeatukkainen, sinisilmäinen ja hänellä oli myös yllään sinistä, muttei uniformua. Poika näytti erittäin hämmentyneeltä, mutta iloiselta. Mustahiuksinen poika veti häntä juosten mukaansa käytävää pitkin kohti isoja, ruskeita tammiovia, jotka olivat käytävän perällä.
”Tule nyt vain, Kurt!” mustahiuksinen poika, Blaine, huudahti iloisesti ja aukaisi isot tammiovet.

Ovien takaa paljastui idyllinen, hieman pienempi huone. Seinät olivat ruskeat ja huoneessa oli parkettilattia. Verhot olivat vaaleanvihreät ja ikkunat isot ja pitkät. Huone oli täynnä Kurtin ja Blainen ikäisiä poikia, noin 16-18-vuotiaita. Heillä kaikilla oli koulu-uniformut. Huoneessa oli täysi hässäkkä päällä: pojat valmistelivat seuraavaa lauluesitystä. Blaine irrotti otteensa Kurtista ja juoksi toisten poikien luokse. Kurt jäi oville seisomaan vaaleilla kasvoillaan odottavainen ilme. Blaine loi pikaiset katseet kaikkiin huoneen poikiin ja nosti etusormensa. Sen jälkeen he alkoivat laulaa Katy Perryn Teenage Dreamia.

Kurt ei voinut muuta kuin tuijottaa kaikkia huoneen poikia. He näyttivät kaikki iloisilta hyräillessään ja laulaessaan Blainen takana, joka lauloi sooloa. Blainen ruskeat silmät olivat nauliintuneet enimmäkseen ovilla seisovaan Kurtiin.

”You. Make. Me. Feel like I’m living a. Teenage. Dream. My. Heart. Stops. When you’re looking at me”, pojat lauloivat kuorossa.

Kurt ei voinut uskoa sitä. Ei vain voinut. Hän oli tullut akatemiaan hieman vakoillakseen poikia, mutta nyt hän oli unohtanut kaikki aikeensa. Hän oli nauliintunut paikoillensa. Osa pojista oli aivan varmasti homoja niin kuin hänkin, mutta osa oli aivan heteronnäköisiä – ja Kurthan tunnisti homouden melko hyvin. He lauloivat silti kaikki kuorossa välittämättä siitä, kuka oli homonnäköinen ja kuka ei. Kurtin mieleen nousi hetkeksi hänen omassa lukiossaan, McKinleyssä, opiskeleva jalkapalloilijapoika, joka kiusasi Kurtia tämän homoudestaan. The Dalton Academyssä ei tainnut olla sitä ongelmaa. Blaine oli sitä paitsi äsken Kurtille, että heidän akatemiassaan laulukuorolaiset olivat kuin rokkistaroja – toisin oli McKinleyssä, jossa Kurtia ja hänen kaikkia kuoroystäviään heiteltiin harva se päivä jäähilejuomilla naamaan.

Kurtin hymy leveni koko ajan enemmän hänen katsellessaan poikia, varsinkin riemastunutta Blainea, joka lauloi villisti katse Kurtissa. Kurt tunsi heti jonkinlaista kemiaa heidän välillään. Tuohon poikaan olisi pakko tutustua paremminkin, sen Kurt tiesi heti. Hän tiesi myös toisen asian.

Tämä paikka oli taivas.

••••••••••••••

[Zacharias]

Ah, Dalton. Miun omakohtainen taivaani (ironista kyllä.) Miulla on hirveän heikko kohta kyseiseen kouluun ja sen poikiin, koska no, se nyt vain on idyllinen koulu, uniformulla ja laulavilla pojilla (mistä sitä tyttö ei pitäisi?) Ja tässä tosiaan esiteltiin tuota ihanaa paikkaa, ja tämä antoi kyllä oikeutta sille (:

Sitähän miljöökuvailussa painotetaan, että saadaan lukijansa näkemään tapahtumat. Ja miä näin oikein hyvin kaiken silmieni edessä, ne lattiat ja paikat. Kaikki oli sellaisen utuisen maailman peitossa. Kaunista. Kurt/Blaine on miulle, no, se on söpöä, mutta ei suosikkiparitus. Pidän kuitenkin siitä niissä kahdessa, miten kaikki on pelastamista ja onnistumista - sitä hyvää oloa. Ja sitä tässä oli myös. Kurt tuntemassa ja löytämässä itsensä, hyväksymässä kunnolla ja ennen kaikkea pääsemässä viimein sinne missä hän voi olla oma itsensä.

Kurtin hymy leveni koko ajan enemmän hänen katsellessaan poikia, varsinkin riemastunutta Blainea, joka lauloi villisti katse Kurtissa.

Tämä oli jotenkin tosi suloista, varsinkin kun Blaine on sarjassakin aina esiintyessään energinen. Se on itse asiassa huvittavaa, kun poika on muuten aika aristokraattinenkin - sitten lavalle ja kaikki se tyyneys katoaa (niin kuin vaikka se Raise your glass!)

Kirjoitit sujuvasti ja hyvin, siitä ei varmasti tarvitse mitään kommentoidakaan. Pidin tunnelmakuvauksesta, sekä siitä miten toit Kurtin esille (: niin ja Blaine oli tosiaan IC niiden pikkuisten lauseiden varassa esille tuotuna, me likey.

Kiitos tästä!

- Zachy

[jaina]

Zacharias: ensinnäkin kiitoksia kommentistasi! ♥ Jep, Dalton kiinnostaa minuakin. Kyllä nuo laulavat pojat siellä varmasti jokaisen tytön pään kääntävät - sen verran enkelimäisiä he ovat kuorossa laulaessaan, ihan uskomatonta. Kiva, että kuvailuni onnistuivat. Jep, Klaine on söpöä muttei minunkaan ykkösparitus (Fincel!), kun slashia hieman vierastan. Minusta on ihanaa, että Kurt tuntee juuri kuvailemallasi tavalla. Sydäntäni oikein lämmitti kun näki sen ilmeen sen pojan kasvoilla, kun se katsoi laulavia Warbleseja "Teenage Dreamin" ajan. Jep, Blaine on ihan mieletön. Siinä on sellaista karismaa ja charmia, että se kyllä vangitsee varmaan aika monen katsojan. Sen takia Blaine onkin niin ihana. En ymmärrä, miten joku ihminen voi olla niin kohtelias, hymyilevä ja vähän sekopääkin välillä! Kiitoksia vielä kommentistasi, kiva jos tykkäsit!